Saana kevään sinessä maaliskuussa. - Kevät enteilee jo muuttolintujen tuloa, mutta sydäntalvella tunturimaan luonto on hiljaisista hiljaisin. Vain joku tiainen hääräilee orpona koivikossa, kumppaninaan oksanlatvoja eineekseen napsiva riekko, ja aivan ylämaassa etsii vähäisiä varpuja appeekseen valkea kiiruna. - Kuva yllä Copyright © Kalle Pahajoki - All Rights Reserved.

Tuntureiden linnut

Lintujen etsiytyminen tietyille kasvillisuusvyöhykkeille on usein selvästi havaittavissa. Eri korkeuksilta löytyy eri lintulajeja ja siten tuntureillakin on oma linnustonsa. Useat näistä lintulajeista esiintyvät myös muualla, kuin tuntureilla, jotkut lajit ensisijaisesti vain tuntureilla.

Alimmalta korkeudelta, tunturikoivikkoa lähelle tunkevasta rinnekuusimetsästä retkeilijä voi tavata pohjantikan, lapintiaisen, järripeipon ja rautiaisen. Hieman ylempänä, tunturikoivikon lajeja ovat punakylki-, räkätti- ja laulurastas, pajulintu, järripeippo, kirjosieppo, urpiainen, sekä kosteammilla paikoilla sinirinta.

Kun kohottaudutaan metsärajan yläpuolelle, alpiinisen vyöhykkeen alaosiin, kohdataan vielä usein varsin rikas linnusto. Pajukoissa oleskelevat sinirinta, lapinsirkku ja pajusirkku, sekä monina vuosina runsaanakin myös riekko. Alpiinisen vyöhykkeen alaosassa viihtyvät myös monet tunturikoivikoiden lintulajit.

Tunturimaaston soilla ja järvillä voi kohdata keltavästäräkin, lapinkirvisen, lapinsirrin, liron ja lampareessa uiskentelevan vesipääskyn. Tässä korkeudessa järvillä esiintyvät myös mustalintu, tavi, lapasotka, jouhisorsa, tukkakoskelo ja kalalokki.

Ampuhaukan tapaa usein metsärajan tienoilla ja avoimelta tunturin rinteeltä voi löytää piekanan. Tuntureiden jyrkillä rinteillä pesivät korppi ja sepelrastas, sekä harvinainen tunturihaukka. Metsärajan yläpuolella pesivät vesien äärillä kaakkuri, alli ja punajalkaviklo. Tunturimaan laajoilla, saraikkoisilla nevoilla elävät, myös selvästi metsärajan yläpuolella, suosirri ja suokukko. Ympäröivissä pajupensaikoissa viihtyy lapinsirkku.

Puuttoman tunturipaljakan lajeja ovat tunturikihu, kapustarinta, keräkurmitsa, niittykirvinen, kivitasku, harvinainen tunturipöllö sekä soraisilla ja somerikkoisilla harjuilla tylli ja tunturikiuru. Ylimmissä korkeuksissa, jäätikköisissä louhikkomaastoissa selviytyvät vain pulmunen, kiiruna ja merisirri.


Huhtikuun loppupuolella riekkokoiraiden pää ja kaula tummuvat, sekä silmäkulman heltan punainen väri voimistuu, ja öiden valostuessa alkaa lintujen soidin. Silloin joku todella Lapin lumoihin joutunut ja yön kuulauden valvottama ja peräti ladulle houkuttelema hiihtäjä voi päästä näkemään antaumuksella siipiään laahaavan ja sujuvasti sadattelevan riekon.



Sinirinta.

Toukokuulla muuttolintujen virta jatkuu tasaisena ja pian laulajien kuoro täydentyy yhä moniäänisemmäksi. Kuuluisa laulutaituri on Lapin satakieli, sinirinta, joka kajauttelee säkeitään sekä koivikoissa että pensaikkojen vyöhykkeellä. Missään muualla maailmassa ei ole niin runsaasti sinirintoja kuin Kilpisjärveä ympäröivissä tunturikoivikoissa. Säestäjäkseen sinirinta saa usein kauniin kirjavan järripeipon, jonka ryystävä, hieman käheää partiopilliä muistuttava ääni kaikaa miltei taukoamatta.

Yllättävää kyllä, myös monet eteläiset lajit, kuten esimerkiksi punarinta ja rautiainen, laulavat keväisin Kilpisjärven rantamilla. Kotoisesti säksättävät räkätti- ja punakylkirastaat pesivät koivikoissa. Sekä Saanan että Mallankin ylärinteissä, jyrkimmissä louhikoissa asustaa vähälukuisena eräs Tunturi-Lapin harvinaisuuksista, tumma sepelrastas.



Urpiainen. - Kuva Copyright © dfaulder - Creative Commons.

Hyvin yleinen sitä vastoin on koivikoiden tyyppilintu, punaotsainen urpiainen, joka runsaina siemenvuosina vaeltaa levottomasti liehuvina parvina Yliperälle jo talvella. Urpiainen on Lapin tunturikoivikoiden ja koivuvaltaisten avometsien pesimä- ja tunnuslaji. Urpiaisen kohtaakin kesällä helpoimmin Lapin tunturikoivikoissa, mutta talvella etelämpänä, rikkaruohokentillä.

Varvikkokankailla puuhailevat puolestaan kirviset, sekä heleästi helskyttävä lapinsirkku.

Kapustarinta. - Kuva Copyright © Ingeborg van Leeuwen - Creative Commons.

Paljakoiden äänekkäin, joskaan ei runsaslukuisin siivekäs on kapustarinta. Kapustarinnan haikea vihellys on tunturipaljakoiden tunnusomaisin keväinen ja kesäinen ääni. Se kuuluu tuntureille yhtä olennaisena osana kuin vaivaiskoivutkin. Paljon hiljaisempi on sen sukulainen, ruskeanharmaa keräkurmitsa, joka varmaan on linnuistamme kesyimpiä: pesästään luottavaisesti tiirailevaa emoa voi rauhallisesti lähestyen päästä vajaan 20 senttimetrin päähän.

Vaikka Kilpisjärvi ja monet lähilompolotkin ovat verrattain karuja, on seudun vesilinnusto melkoinen. Sen vakituisia asukkaita ovat telkät, koskelot, lapintiirat ja kalalokit. Vähälukuisina siellä on tavattu mm. alli ja lapasotka. Vaikuttava näytelmä on kuikkien ja kaakkureiden parveutuminen elokuussa keskellä Kilpisjärveä. Joutsenet ja hanhet eivät aivan Kilpisjärven tuntumassa pesi, mutta muuttoaikoina niitä nähdään melko säännöllisesti.



Piekana.

Petolinnuista yleisin on piekana, vaalea pitkäsiipinen haukka, joka rauhallisesti kaarrellen ja välillä paikallaan lekutellen vaanii pikkujyrsijöitä. Varsinkin hyvinä myyrävuosina, jotka toistuvat jokseenkin säännöllisesti neljän vuoden välein, piekanojen voimakkaita naukaisuja kuuluu sekä Saanan että Mallan pahdoilta: usein kummallakin tunturilla pesii kaksi paria.

Myös pieni ja nopealiikkeinen ampuhaukka pesii melko säännöllisesti Saanan koivikossa, tavallisesti länsirinteen vanhoissa haukanpesissä. Hyvin harvinainen on sitä vastoin ampuhaukan lähisukulainen tunturihaukka. - Jokseenkin epäsäännöllinen esiintymisessään on tunturikihu, paljakoiden asukki. Tämä ylikokoista tiiraa muistuttava lintu käyttää ravinnokseen sopuleita ja myyriä, minkä vuoksi se suostuu lisääntymään vain näiden massavuosina.

Sekä harmaankirjava hiiripöllö, että kookas, ruskehtava lapinpöllö ilmestyvät maisemaan vain runsaina ravintovuosina, tällöinkin tavallisesti etelästä vaeltavina. Erittäin harvinainen on tunturipöllö, jonka aivan erityisen onnekas tunturivaeltaja voi päästä vilaukselta näkemään Kilpisjärven seudulla.

Suurin osa Saanan, Kilpisjärven ja Mallan linnuista on muuttolintuja, mutta talvehtijoitakin on. Tunturihaukka, riekko, kiiruna, korppi, hömötiainen ja lapintiainen kykenevät selviytymään Yliperän talvesta ilman ihmisen apua. Koko Käsivarren alueella pesiviä lintulajeja on yhteensä 97.

Lähteet
*Kaunis Suomi, WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa, Tunturit ja havumetsä - Tammi
*Luontoon.fi
*Ympäristö.fi
*Wikipedia