Tylli. - Kuva yllä Copyright
© Aaron Maizlish - Creative Commons.
Kurmitsojen suuri heimo on asuttanut lähes koko maapallon, Antarktiksen aluetta lukuun ottamatta. Kurmitsat ovat pieniä tai keskikokoisia, paksukaulaisia ja typäköitä kahlaajia, joilla on lyhyt, yleensä suora ja paksuhko nokka ja kesäpuvussa luonteenomaiset pää- ja kaulakuvioinnit. Ensimmäinen varvas puuttuu, pää on iso ja silmät ovat suuret. Koivet ovat melko lyhyet.
Ruokaillessaan kurmitsat piipertävät nopeasti eteenpäin ja pysähtyvät aina välillä äkisti kaula ojossa ikään kuin kuulostelemaan. Usein ne myös nykivät hermostuneesti päätään. Sukupuolet voivat olla erilaisia. Useimmat lajit ovat ainakin juhlapuvussaan värikkään kirkkaita.
Äänet ovat usein huilumaisia tai viheltäviä. Kurmitsat viihtyvät hiekkaisilla tai kivikkoisilla rannoilla, niityillä, nummilla ja soilla sekä tuntureilla ja tundralla. Pesä on aina maassa. Kaikki kurmitsat muistuttavat toisiaan tavoiltaan. Pohjoisilla alueilla pesivät kurmitsat ovat muuttolintuja, jotka lentävät jopa 20 000 kilometriä vuodessa talvehtimisalueiden ja pesimäpaikkojen väliä.
Kurmitsojen heimossa on 67 lajia. Suomalaisille tutuimpia kurmitsoja ovat kapustarinta, keräkurmitsa, töyhtöhyyppä, tundrakurmitsa ja pikkutylli - sekä tylli.
"Tylli on saanut nimensä kutsuäänestään tyl-li, jota se toistaa alinomaa,
lentäessään häiritsijänsä ympärillä. Tylli liikkuu maassa pienin juoksupyrähdyksin ja välillä se pysähtyy
ja seisoskelee tarkkaillen ja kuulostellen ympäristöään. Paikallaan ollessaan se niiailee vähän väliä ja nokkaisee maahan.
Pikkutyllin isoserkku tylli on kiurun kokoinen eli vähän kottaraista pienempi. Se on alta valkoinen ja päältä harmaanruskea pikkukahlaaja. Sillä
on musta, niskaan asti ulottuva ja leveä
rintavyö, valkoinen kaulajuova ja mustavalkokuvioinen pää, eli sillä on naamari.
Tyllillä on pituutta 18 – 20 cm, siipien kärkiväliä 40 – 57 cm ja painoa 40 – 80 g. Se on lyhytkaulainen ja töpönokkainen.
Silmän värikalvo on ruskea.
Naaras on väreiltään koirasta himmeämpi ja pään mustat juovat ovat kapeampia. Talvipuvussa selkäpuoli tummuu, ja mustat kuviot tulevat ruskehtaviksi. Rintavyö on tällöin valkoisen kirjoma.
Maassa ja läheltä nähden näiden kahden lajin tunnistuksessa yksi ero on sellainen, että tyllillä on punakeltaiset koivet - kun ne pikkutyllillä ovat lihanväriset. Tyllillä on punakeltainen, kärjestä musta nokka - kun pikkutyllillä punakeltaista on vasta aivan nokan tyvessä. Nuorella tyllilläkin nokka on musta, vain tyvestään keltainen. Tyllillä ei ole kapeaa valkoista juovaa mustan otsavyön päällä - kun pikkutylillä sellainen on. Pikkutyllillä on keltainen rengas silmän ympärillä - mutta myös koirastyllillä on pesimäpuvussaan samanlainen keltainen tai punakeltainen silmärengas.
Ruumiinmuodoltaan tylli on pikkutylliä pyylevämpi. Se on myös hieman suurempi, joskin pikkutylli on suhteellisesti hieman pitkäkoipisempi. Pikkutyllin nokka on ohuempi ja terävämpi kuin tyllin nokka.
Pikkutyllin nuoruus- ja talvipuku on samanlainen kuin tyllillä. Siipijuovan puuttuminen on tällöinkin paras tuntomerkki.
Tylli. - Kuva Copyright © Aaron Maizlish - Creative Commons.
Kurmitsojen heimo
Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurmitsat (Charadriidae).Kurmitsojen suuri heimo on asuttanut lähes koko maapallon, Antarktiksen aluetta lukuun ottamatta. Kurmitsat ovat pieniä tai keskikokoisia, paksukaulaisia ja typäköitä kahlaajia, joilla on lyhyt, yleensä suora ja paksuhko nokka ja kesäpuvussa luonteenomaiset pää- ja kaulakuvioinnit. Ensimmäinen varvas puuttuu, pää on iso ja silmät ovat suuret. Koivet ovat melko lyhyet.
Ruokaillessaan kurmitsat piipertävät nopeasti eteenpäin ja pysähtyvät aina välillä äkisti kaula ojossa ikään kuin kuulostelemaan. Usein ne myös nykivät hermostuneesti päätään. Sukupuolet voivat olla erilaisia. Useimmat lajit ovat ainakin juhlapuvussaan värikkään kirkkaita.
Äänet ovat usein huilumaisia tai viheltäviä. Kurmitsat viihtyvät hiekkaisilla tai kivikkoisilla rannoilla, niityillä, nummilla ja soilla sekä tuntureilla ja tundralla. Pesä on aina maassa. Kaikki kurmitsat muistuttavat toisiaan tavoiltaan. Pohjoisilla alueilla pesivät kurmitsat ovat muuttolintuja, jotka lentävät jopa 20 000 kilometriä vuodessa talvehtimisalueiden ja pesimäpaikkojen väliä.
Kurmitsojen heimossa on 67 lajia. Suomalaisille tutuimpia kurmitsoja ovat kapustarinta, keräkurmitsa, töyhtöhyyppä, tundrakurmitsa ja pikkutylli - sekä tylli.
Tylli (Charadrius hiaticula)
"Tylli on saanut nimensä kutsuäänestään tyl-li, jota se toistaa alinomaa,
lentäessään häiritsijänsä ympärillä. Tylli liikkuu maassa pienin juoksupyrähdyksin ja välillä se pysähtyy
ja seisoskelee tarkkaillen ja kuulostellen ympäristöään. Paikallaan ollessaan se niiailee vähän väliä ja nokkaisee maahan.
Somerikkovallilla tai jäkäläsaarekkeisella kalliolla pesivä tylli sulautuu värityksensä ja palleromaisen
muotonsa vuoksi erinomaisesti ympäristöönsä. Tavallisesti sen havaitseekin vasta sitten, kun se on jo nopein askelin, ikään kuin maata pitkin rullaten,
kipittämässä pakoon - tiukasti kumpareita ja painanteita myötäillen."
Pikkutyllin isoserkku tylli on kiurun kokoinen eli vähän kottaraista pienempi. Se on alta valkoinen ja päältä harmaanruskea pikkukahlaaja. Sillä
on musta, niskaan asti ulottuva ja leveä
rintavyö, valkoinen kaulajuova ja mustavalkokuvioinen pää, eli sillä on naamari.
Tyllillä on pituutta 18 – 20 cm, siipien kärkiväliä 40 – 57 cm ja painoa 40 – 80 g. Se on lyhytkaulainen ja töpönokkainen.
Silmän värikalvo on ruskea.
Naaras on väreiltään koirasta himmeämpi ja pään mustat juovat ovat kapeampia. Talvipuvussa selkäpuoli tummuu, ja mustat kuviot tulevat ruskehtaviksi. Rintavyö on tällöin valkoisen kirjoma.
Tyllin ja pikkutyllin eroavaisuuksia
Tylli ja pikkutylli ovat äkkiä katsoen hyvin samannäköisiä. Erojakin kuitenkin on. Lennossa tylli eroaa helposti pikkutyllistä valkoisen siipijuovansa vuoksi.Maassa ja läheltä nähden näiden kahden lajin tunnistuksessa yksi ero on sellainen, että tyllillä on punakeltaiset koivet - kun ne pikkutyllillä ovat lihanväriset. Tyllillä on punakeltainen, kärjestä musta nokka - kun pikkutyllillä punakeltaista on vasta aivan nokan tyvessä. Nuorella tyllilläkin nokka on musta, vain tyvestään keltainen. Tyllillä ei ole kapeaa valkoista juovaa mustan otsavyön päällä - kun pikkutylillä sellainen on. Pikkutyllillä on keltainen rengas silmän ympärillä - mutta myös koirastyllillä on pesimäpuvussaan samanlainen keltainen tai punakeltainen silmärengas.
Ruumiinmuodoltaan tylli on pikkutylliä pyylevämpi. Se on myös hieman suurempi, joskin pikkutylli on suhteellisesti hieman pitkäkoipisempi. Pikkutyllin nokka on ohuempi ja terävämpi kuin tyllin nokka.
Pikkutyllin nuoruus- ja talvipuku on samanlainen kuin tyllillä. Siipijuovan puuttuminen on tällöinkin paras tuntomerkki.
Tylli kuuluttelee nimeään tyl-li
Tyllin kutsu-, varoitus- ja lentoääni on selvästi kaksitavuinen, pehmeä tyl-li, ja se eroaa selvästi pikkutyllin yksitavuisesta äänestä. Varuillaan ollessaan tylli päästää myös napakkaa py-jip -ääntä.
Tylli. - Kuva Copyright © Aaron Maizlish - Creative Commons.
Ravinto
Tyllin ravintoa rannikolla ovat monisukaiset, äyriäiset ja nilviäiset sekä madot ja muuten enimmäkseen hyönteiset. Tylli rummuttaa maata jaloillaan, saadakseen saaliseläimen liikkeelle ja havaitakseen sen siten.
Tylli. - Kuva Copyright © Aaron Maizlish - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa tylli pesii rannikolla ja saaristossa sekä Pohjois-Suomessa myös sisämaassa. Suomen pesimäkanta on noin 10 000 paria. Saaristossa pesivien tyllien määrä on vähentynyt hälyttävästi.Tyllistä tavataan maassamme kaksi alalajia, joista toinen, hieman pienempi ja hitusen lyhytsiipisempi tundrae pesii pohjoisessa ja isompi, hieman vaaleampi hiaticula puolestaan etelässä. Eteläinen alalaji pesii merialueen avoimilla rannoilla ja luodoilla. Pohjoisessa Lapin tylli pesii tunturinummilla, palsasoilla ja aapasoiden liejuisilla rannoilla, sekä järvien hiekka- ja sorarannoilla ja jopa vanhoilla metsäautoteillä.
Nuori tylli. Nuori lintu on selkäpuolelta heikosti valkokirjailtu; rintavyö on ruskea ja usein epätäydellinen. Myös pään kuviointi on epämääräisen ruskeata. Pään alueella ei ole mustaa laisinkaan, mutta nokka on musta. Pikkutyllistä nuori tylli eroaa parhaiten siipijuovan avulla. - Kuva Copyright © Andrey Gulivanov - Creative Commons.
Lisääntyminen
Tylli lentää soidinlennossaan hitain, jäykin siiveniskuin, samalla äännellen pitkinä sarjoina tyrr-jio tyrr-jio. Soidinlaulusta on monia erilaisia muunnelmia. Pesimäpaikalla tylli juoksee nopeasti mutta vaivalloisesti ja kuin jotenkin vioittuneena pakoon, pysähtyy hetkeksi ja tarkkailee häiritsijää, ottaakseen taas pari askelta. Tyllille on hyvin ominaista näytellä siipirikkoa, kun sitä häiritään pesällään.Koiras kuopii monta pesäkuoppaa, joista naaras valitsee mieluisimman. Matala, litteillä pikkukivillä, kaarnanpalasilla ja simpukankuorilla reunustettu pesäkuoppa on yleensä hiekalla tai kivikossa, joskus ruohikossa. Siihen naaras munii toukokuussa 4 munaa, Lapissa vasta kesäkuussa. Sekä koiras että naaras osallistuvat haudontaan, joka kestää 24 - 25 vrk.
Poikaset jättävät pesänsä heti kuivuttuaan ja molemmat emot paimentavat niitä. Poikaset etsivät heti itse oman ravintonsa. Lentokyvyn poikaset saavuttavat 25 päivän, mutta joskus vasta 33 - 35 päivän ikäisinä.
Tylli. - Kuva Copyright © Nik Borrow - Creative Commons.
Muutto
Kevätmuutto tyllillä on pitkä, se kestää huhtikuulta kesäkuulle, mikä aiheutuu tyllin kaksijakoisesta levinneisyydestä. Ensimmäiset tyllit saapuvat aikaisina keväinä jo maaliskuussa.Heinäkuun lopulla käynnistyy tyllin syysmuutto. Huipussaan se on nuorten lintujen muuttaessa elokuun lopussa. Viimeiset katoavat lokakuun lopussa. Tyllit ovat yömuuttajia ja ne talvehtivat Länsi-Euroopassa ja Välimeren maissa.
Sekä keväisin että syksyisin maassamme nähdään myös maamme poikki muuttavia Venäjän tyllejä.
Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Kurmitsat