Tiirojen heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo tiirat (Sternidae). Uudemman jaottelun mukaan tiirat on yksi lokkien Laridae-heimon kolmesta alaheimosta (Sterninae).

Tiirat ovat läheistä sukua lokeille. Ne eroavat lokeista kuitenkin paremman lentotaitonsa, sekä erikoistuneempien pesimätapojensa ja ravintonsa perusteella. Tiirat ovat myös sirotekoisempia ja pitempi- ja suipompisiipisiä kuin lokit. Chlidonias- suvun tiiroja lukuunottamatta tiirat ovat yleisväritykseltään valkeita. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Tiirat ovat hoikkia sekä lyhyt- ja heikkojalkaisia. Varpaiden välissä on räpylä ja kynnet ovat hennot, hieman käyrät. Pitkien ja teräväkärkisten siipiensä vuoksi tiirat ovat nopeita ja taitavia lentäjjiä. Pyrstön pituudessa on eroja, mutta miltei kaikilla tiiroilla se on syvään halkoinen. Tästä johtuukin tiirojen joissakin kielissä saama nimi "meripääsky".

Maassa ollessaan tiirat näyttävät tanakoilta, sillä niillä on tapanaan vetää pää olkapäiden alle. Pienet jalat miltei peittyvät vatsan alle. Tiirat kävelevät vaivalloisesti lyhyin askelin ja pysähtelevät usein kuin jalkojaan aristellen.

Nuoret linnut ovat ruskeatäplikkäitä vain selkäpuolelta. Aikuispuvun ne saavat jo vuoden vanhoina.

Äänet ovat kaikilla tiiroilla samantapaista kirkunaa - ne ovat teräviä tai karheita. Useimmat tiirat saalistavat syöksymällä kaloja, äyriäisiä tai hyönteisiä. Tiirat uivat hyvin harvoin. Ne pesivät usein suurissa yhdyskunnissa luodoilla, merenrannoilla ja sisäjärvillä. Pesä on maassa ja munia on lokkien tavoin yleensä kolme.

Useat tiirat, kuten lapintiira, ovat pitkänmatkan muuttajia ja ne talvehtivat eteläisellä pallonpuoliskolla. Suomen tiiroja ovat kalatiira, lapintiira, tiirojen jättiläinen, harmaalokin kokoinen räyskä sekä hyvin harvinaisina pesivät pikku- ja mustatiira.

Lapintiira (Sterna paradisaea)

"Lapintiira on pohjoisten alueiden lintu, jonka levinneisyysalue kiertää pohjoisnapaa. Sen erityispiirteisiin kuuluvat hyvin pitkä muuttomatka, enimmillään 18 000 km ja varsin pitkä ikä. Vanhin rengastettu lapintiira on elänyt 29 vuotta."

Lapintiira muistuttaa paljon kalatiiraa, mutta on ruumiiltaan vielä hoikempi kuin tämä, nokka on pienempi ja pää pyöreämpi, koivet ovat matalammat ja siivet kapeammat. Lapintiiran vatsapuoli on tumman himmeänharmaa, ja samoin myös rinta, muodostaen jyrkän rajan valkoiseen poskeen. Siksi lapintiiran poski korostuu usein selkeämmin valkoisena, kuin kalatiiran poski. Siipien yläpinta on vaaleanharmaa ja alapinta vaalea. Käsisiiven takareunassa on kapea, musta juova.

Lapintiiralla on pituutta 34 – 40 cm ja painoa noin 100 grammaa, sen siipien kärkiväli on 66 – 77 cm. Lapintiiran nokka on kesällä verenpunainen ja nokan päästä puuttuu kalatiiran nokan kärjen musta väri. Tosin, joskus alkukeväällä lapintiirankin nokan kärjessä voi olla vähän tummaa. Päässä on silmien yläpuolella musta lakki eli kalotti.

Nuoret lapintiirat ovat hyvin paljon nuorten kalatiirojen näköisiä, niiden nokka on kokonaan tumma. Otsa on valkea, kuten vanhankin lapintiiran otsa talvipuvussa.

Äänet

Lapintiiran äänet ovat kauttaaltaan korkeampia ja kireämpiä, kuin kalatiiralla.

Lapintiiran varoitusääni on lyhyt kierr, kutsuääni kahlaajamainen pi-pi-pi tai soiva prrie. Varista ahdistaessaan lapintiira rääkyy kovalla ja rätisevällä äänellä.

Ravinto

Liikkeissään siro lapintiira lentää pehmein siiveniskuin, sen lento on leijuvan kevyttä ja liihottelevaa ja se tuntuukin olevan lennossa kaiken aikaa. Se partioi rannoilla ja avoimilla vesialueilla pikkukalan pyynnissä. Välillä se istuu jollakin korkealla paikalla, kuten isolla kivellä, ja tekee siitä syöksyjä veteen.

Ravinnon muodostavat pikkukalat, joita lapintiira syöksysukeltaa vedenpinnasta tai pinnan alta, sekä suurikokoiset planktoneläimet, äyriäiset, hyttystoukat ja lentävät hyönteiset.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa lapintiira on yleinen meren saaristossa ja Pohjois-Suomen vesistöissä. Suurimmat yhdyskunnat ovat itäisellä Suomenlahdella. Pesimäkantamme on noin 55 000 paria.

Lapintiiran elinympäristönä ovat meren ulkoluodot ja rannikon hiekkasärkät, sekä Lapin järvet, lammet, jokivarret ja suorimmet. Pohjois-Suomessa lapintiiroja tapaa muualtakin, kuin vain Lapista, myös esimerkiksi Oulujärveltä. Sisämaassa lapintiira on harvinainen läpimuuttaja.

Lapintiira hautomassa.

Lapintiiran poikaset.

Lisääntyminen

Tavallisesti lapintiira pesii luodoilla 10 - 20 parin yhdyskunnissa, usein yhdessä kalatiiran kanssa. Merensaaristossa lapintiira suosii kuitenkin karumpaa ympäristöä, kuin kalatiira ja yhteisissä yhdyskunnissa lapintiirojen pesät sijaitsevat yleensä rantavyöhykkeessä, kun taas kalatiirojen pesät ovat ylempänä rantaniityllä. Lapissa lapintiirat pesivät useimmiten yksittäisparein karuilla soilla ja kirkasvetisten tunturijärvien rantakivikoissa.

Koiras tekee soitimella näyttäviä lentoesityksiä, kala nokassaan. Korkealle kierteistä rataa nousevat yhteislennot kuuluvat myös pariskunnan lento-ohjelmaan. Ne kohoavat kierteislentoa silmänkantamattomiin korkeuksiin ja pudottautuvat sitten liitäen alas.

Lapintiiran pesä on vaatimaton syvennys maassa, ja sitä voi reunustaa jokin kasvinosa. Pesän kyhäilevät molemmat emot yhdessä. Pesyeessä on tavallisesti 2 munaa, mutta toisinaan 1 tai 3.

Hautominen kestää 20 - 24 vrk. Poikaset jättävät pesän jo 1 - 2 päivän ikäisinä ja lentävät 21 - 24 päivän ikäisinä. Emot jatkavat yleensä vielä silloinkin ruokintaa. Lapintiira pesii tavallisesti ensimmäisen kerran 4 vuoden ikäisenä.

Lapintiirat puolustavat pesäänsä selvästi kalatiiroja aggressiivisemmin ja voivatpa iskeä ankarin syöksyin ja nokallaankin häiritsijää. Hyökkäykset voivat olla niin häikäilemättömän rohkeita ja yllättäviä, että sellaisen kohteeksi joutunut ihminen joutuu kiireen vilkkaa pakenemaan, päälaki verta vuotavana.

Muutto

Lapintiira saapuu maahamme keväällä toukokuussa, keskimäärin hieman kalatiiran jälkeen ja muuttaa takaisin etelään heinä-elokuussa.

Meillä pesivät lapintiirat matkaavat ensin Euroopan ja Afrikan länsirannikkoa seuraten Afrikan eteläkärkeen ja jotkus siitä eteenpäinkin, Etelänapamantereen hyisille vesille asti, ahtojäävyöhykkeen reunaan. Lapintiira muuttaa pitemmälle, kuin mikään muu Pohjolan lintu ja sillä onkin lintumaailman pisin muuttomatka. Pelkästään muuttomatkoillaan lapintiira lentää matkan, joka on pituudeltaan yli kymmenen kertaa maapallon ympäri.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat