Isolepinkäinen. - Kuva yllä Copyright
© Peter Steward - Creative Commons.
Lepinkäiset ovat rastaan kokoisia, tai hieman pienempiä, tukevatekoisia lintuja, joilla on lyhyt kaula ja pitkä pyrstö. Niiden voimakas nokka on kärjestään koukkupäinen, kuin petolinnuilla. Lepinkäisiä voidaan syystä sanoa varpuslintujen petolinnuiksi.
Lepinkäiset vaanivat saalistaan näkyvällä paikalla pystyhkössä asennossa istuen tai lekuttelevat ilmassa. Saalis varastoidaan usein piikkeihin tai oksan hankaan.
Siivet ovat pyöreäpäiset ja lento aaltomaista. Sukupuolet ovat pikkulepinkäistä lukuun ottamatta melko samannäköiset. Äänet ovat karkean maiskuttelevia tai lörpötteleviä, laulu puolestaan vaihtelevaa ja melodistakin. Lepinkäiset viihtyvät avoimessa, pensaikkoisessa maastossa tai rikkinäisessä, harvassa metsässä.
Suomessa tavattuja lepinkäisiä ovat arolepinkäinen, isolepinkäinen, mustaotsalepinkäinen, pikkulepinkäinen, punapäälepinkäinen ja valko-otsalepinkäinen.
Isolepinkäisen kasvoilla on musta naamari, eli sen silmäjuova ja ohjakset ovat mustat, ja mustan päällä on valkoinen silmäkulmanjuova. Isolepinkäisen pitkä ja vahvasti pyöreäpäinen pyrstö on musta ja valkosivuinen. Mustilla siivillä on pitkä, valkoinen siipijuova, joka näkyy parhaiten lennossa. Sukupuolet ovat keskenään samanlaiset.
Nuori isolepinkäinen on ennen syyssulkasatoa ruskean sävyinen ja rinnasta poikkijuovikas.
Isolepinkäinen. - Kuva Copyright © Mike Prince - Creative Commons.
Isolepinkäisen lento on aaltomaista ja laskeutumista tähystyspaikalle tai maahan edeltää jyrkkä koukkaus ylöspäin, siivet supussa. Lennossa välkkyvät valkeat siipijuovat ja tällöin voi kuulla kirkkaana rullaavan äänen shrrrie tai venytetyn ääh -äänen.
Laulu sisältää karkeita, huilumaisia, kitiseviä, surisevia, helähtäviä ja vinkuvia ääniä sekä väriseviä vihellyksiä ja kirahduksia. Joskus isolepinkäinen hämää taitavilla matkinnoilla, joita se toistaa useiden sekuntien väliajoin. Lauluun sisältyy usein rullaava kutsuääni dirrrp tai nenäsointininen kevevi -ääni. Laulua voi kuulla myös aurinkoisina lopputalven päivinä.
Varoitus on karhea, toistuva väääh.
Ravinnon muodostavat pikkunisäkkäät, myyrät ja päästäiset, sekä linnut aina rastaankokoisiin asti ja isot hyönteiset, harvemmin sisiliskot ja sammakot. Isolepinkäinen varastoi ravintoa silloin kun sitä on runsaasti, tunkemalla saaliseläimen oksanhankaan tai seivästämällä sen terävään oksaan. Saalistaan isolepinkäinen kuljettaa joko nokassaan tai kynsissään.
Lepinkäisten heimo
Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo lepinkäiset (Laniidae). Maailmanlaajuisesti lepinkäisten heimossa sukuja on 3 ja niissä lajeja noin 30.Lepinkäiset ovat rastaan kokoisia, tai hieman pienempiä, tukevatekoisia lintuja, joilla on lyhyt kaula ja pitkä pyrstö. Niiden voimakas nokka on kärjestään koukkupäinen, kuin petolinnuilla. Lepinkäisiä voidaan syystä sanoa varpuslintujen petolinnuiksi.
Lepinkäiset vaanivat saalistaan näkyvällä paikalla pystyhkössä asennossa istuen tai lekuttelevat ilmassa. Saalis varastoidaan usein piikkeihin tai oksan hankaan.
Siivet ovat pyöreäpäiset ja lento aaltomaista. Sukupuolet ovat pikkulepinkäistä lukuun ottamatta melko samannäköiset. Äänet ovat karkean maiskuttelevia tai lörpötteleviä, laulu puolestaan vaihtelevaa ja melodistakin. Lepinkäiset viihtyvät avoimessa, pensaikkoisessa maastossa tai rikkinäisessä, harvassa metsässä.
Suomessa tavattuja lepinkäisiä ovat arolepinkäinen, isolepinkäinen, mustaotsalepinkäinen, pikkulepinkäinen, punapäälepinkäinen ja valko-otsalepinkäinen.
Isolepinkäinen (Lanius excubitor)
"Useimmiten isolepinkäisen eli lapinharakan voi päästä näkemään talvella, jolloin se istuskelee näkyvästi pellon keskellä tolpalla, tai yksittäisten puiden latvoissa. Vaikka se onkin varpuslintu, elintapojensa ja miltei koukkupäisen nokkansakin puolesta se on petolintu."
Isolepinkäinen tunnetaan myös nimellä lapinharakka. Se on mustarastaan kokoinen ja selvästi muita lepinkäisiä suurikokoisempi. Isolepinkäisellä on pituutta 24 – 25 cm, siipien kärkiväliä 30–36 cm ja painoa on 50 – 70 g. Sen otsa, päälaki, selkä ja yläperä ovat harmaat, vatsapuoli valkoinen.Isolepinkäisen kasvoilla on musta naamari, eli sen silmäjuova ja ohjakset ovat mustat, ja mustan päällä on valkoinen silmäkulmanjuova. Isolepinkäisen pitkä ja vahvasti pyöreäpäinen pyrstö on musta ja valkosivuinen. Mustilla siivillä on pitkä, valkoinen siipijuova, joka näkyy parhaiten lennossa. Sukupuolet ovat keskenään samanlaiset.
Nuori isolepinkäinen on ennen syyssulkasatoa ruskean sävyinen ja rinnasta poikkijuovikas.
Isolepinkäinen. - Kuva Copyright © Mike Prince - Creative Commons.
Isolepinkäisen lento on aaltomaista ja laskeutumista tähystyspaikalle tai maahan edeltää jyrkkä koukkaus ylöspäin, siivet supussa. Lennossa välkkyvät valkeat siipijuovat ja tällöin voi kuulla kirkkaana rullaavan äänen shrrrie tai venytetyn ääh -äänen.
Vaimeaa laulua
Isolepinkäisen laulu on hidasta ja vaimeaa. Se toistelee samoja aiheita useita kertoja. Se on melko hiljainen lintu, mutta välillä se laulaa tai pikemminkin juttelee rauhalliseen tahtiin.Laulu sisältää karkeita, huilumaisia, kitiseviä, surisevia, helähtäviä ja vinkuvia ääniä sekä väriseviä vihellyksiä ja kirahduksia. Joskus isolepinkäinen hämää taitavilla matkinnoilla, joita se toistaa useiden sekuntien väliajoin. Lauluun sisältyy usein rullaava kutsuääni dirrrp tai nenäsointininen kevevi -ääni. Laulua voi kuulla myös aurinkoisina lopputalven päivinä.
Varoitus on karhea, toistuva väääh.
Ravinto
Saalistaan isolepinkäinen tavoittelee joko avoimelta ja korkealta paikalta, tai tuulihaukan lailla ilmassa, nopein siiveniskuin lekutellen, josta syöksyy saaliin kimppuun. Saalistus voi tapahtua myös kulkemalla maassa. Istuessaan korkealla paikalla, isolepinkäinen pyörittelee kaiken aikaa päätään ja nykii pyrstöään. Ohi lentävien lintujen perään se tekee nopeita syöksyjä.Ravinnon muodostavat pikkunisäkkäät, myyrät ja päästäiset, sekä linnut aina rastaankokoisiin asti ja isot hyönteiset, harvemmin sisiliskot ja sammakot. Isolepinkäinen varastoi ravintoa silloin kun sitä on runsaasti, tunkemalla saaliseläimen oksanhankaan tai seivästämällä sen terävään oksaan. Saalistaan isolepinkäinen kuljettaa joko nokassaan tai kynsissään.
Isolepinkäinen. - Kuva Copyright © xulescu_g - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa isolepinkäistä tavataan harvalukuisena aukeiden maiden pesimälintuna koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 4 000 – 8 000 paria. Isolepinkäistä tavataan runsaimpana Länsi- ja Pohjois-Suomessa.Isolepinkäinen pesii puoliavoimissa metsäympäristöissä, tunturikoivikoissa, rämeillä ja avosoiden laitamilla sekä hakkuualueilla. Asutuksen piiriin isolepinkäinen tulee vain talvisin.
Isolepinkäinen. - Kuva Copyright © Andrey Gulivanov - Creative Commons.
Lisääntyminen
Isolepinkäisen melko kookas pesä on puun yläosissa, usein koivussa tai männyssä. Se on rakennettu kuivista oksista, jäkälästä ja korsista, pehmusteena ovat ohuemmat korret, karvat ja höyhenet.Munien lukumäärä vaihtelee pikkunisäkkäiden määrän mukaan, mutta se on 4 - 7. Muninta on toukokuussa ja haudonta kestää 14 - 18 vrk. Vain naaras hautoo. Pesäpoikasaika on 19 - 20 päivää ja sinä aikana molemmat emot ruokkivat poikasiaan. Täysin itsenäisiä poikaset ovat 35 päivän ikäisinä.
Muutto
Keväällä isolepinkäiset tulevat maahamme pääasiassa huhtikuussa, joskus jo maaliskuussa. Isolepinkäinen on erakkoluonteinen päivämuuttaja.Syysmuutto tapahtuu syys-lokakuussa. Ensimmäiset isolepinläiset saapuvat Etelä-Suomen viljelysaukeille syyskuun lopulla. Talvehtiminen voi tapahtua myös Suomen eteläosissa, se on sidoksissa myyräkantaan. Osa isolepinkäisistä talvehtii Keski-Euroopassa, sekä Ruotsissa, Tanskassa ja Baltiassa.
Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös
Lepinkäiset