Tunturisuden sivut
Punarinta. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.

Sieppojen heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on heimo siepot (Muscicapidae). Heimossa on 58 sukua ja niissä yhteensä 306 lajia. Yksi heimon lajeista on punarinta.

Siepot ovat hyönteissyöjiä, jotka oleskelevat enimmäkseen puissa. Ne istuvat siipiään kohautellen näkyvällä paikalla ja tekevät syöksyjä ohi lentävien hyönteisten perään. Nokka on lyhyempi ja leveämpi kuin kerttulinnuilla. Koivet ovat hentorakenteisemmat kuin paljon maassa liikkuvilla rastaslinnuilla.

Punarinta

Punarinta, talvipyöräkkänä. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.

Punarinta (Erithacus rubecula)

Punarinta on värikäs, hyvin kaunis ja palleromainen pikkulintu. Sen palleromaista muotoa korostaa lyhyt pyrstö, jota se pitää usein koholla. Se hieman roikottaa istuessaan siipiään. Sillä on tummat ja suuret silmät, kuten yleensäkin hämärissä tiheiköissä elävillä lajeilla. Luonteeltaan punarinta on utelias. Se saattaa jopa hyppelehtiä sitä liikkumattomana tarkkailevan ihmisen jalkojen juureen.

Punarinnalla on pituutta 12,5 – 15 senttimetriä. Punarinnan otsa, leuka, kurkku, rinta ja osittain posketkin ovat lämpimän ruosteenpunaiset tai toisin saman ilmaisten oranssinpunaiset. Selkäpuolelta se on yhtenäisen harmaanruskea. Vatsa on valkea ja kupeet sekä rinnan ja kaulan sivut savunharmaat. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Nuorelta linnulta puuttuu punainen etumus. Se on voimakkaasti harmaanruskean ja ruskeankellertävän täplittämä. Vatsapuoli on keltaisempi, kuin satakielinuorukaisilla ja pyrstö on harmaanruskea, ei ruosteenpunainen, kuten nuorella leppälinnulla. Alkusyksyn sulkasadon jälkeen nuori lintu muistuttaa aikuista.

Punarinta

Punarinta laulaa. - Kuva Copyright © pete beard - Creative Commons.

Tiksuttelua ja hopeatiukujen helinää

Punarinnan kutsuääni on terävä ja usein toistuva "tik-tik-tik". Varoitusäänenä sitä kuulee nopeina sarjoina eli tiksutuksena. Punarinta alkaa tiksuttaa vimmaisesti, jos varomaton kulkija osuu sen reviirille. Varoitusääni on myös terävä ja korkea "tsii", jota punarinta käyttelee erityisesti silloin, kun se varoittelee poikasiaan.

Punarinnan olemusta ja laulua vastaisi vielä nykyisinkin paremmin sen vanha nimitys, punarintasatakieli. Runosielut kuvaavat sen laulua hopeatiukujen helinäksi. Punarinnan laulua kuulee huhti-toukokuussa etenkin kuusikkojen laiteilla, mutta lintu kelpuuttaa konsertointipaikakseen kaikenlaiset, vähänkin rehevät metsät.

Punarinta laulaa mielellään vielä hämärissäkin, kun muut linnut ovat jo vaienneet. Sen parasta lauluaikaa ovat hämärän rajamaat aamuin ja illoin. Päivisin laji on melko näkymätön, mutta illan saapuessa se näyttäytyy yhtenä kuusikoiden valtalajeista.

Punarinnan nopeassa laulussa vaihtelevat hopeankirkkaat, solisevat juoksutukset ja korkeat vingahdukset. Säe on jokaisella kerralla hieman erilainen kuin lintu improvisoisi kaiken aikaa. Äänen voimakkuus nousee ja laskee.

Punarinta laulaa säkeensä usein näkyvällä paikalla, kuusen tai koivun latvassa. Se aloittaa laulunsa muutamin korkein vingahduksin, aivan kuin se vetäisi kimeästi niiskauttaen henkeä. Säe jatkuu hauraalla, väräjävällä, kirkkaalla juoksutuksella. Nämä aiheet vuorottelevat ilman taukoja pariin kertaan peräkkäin. Säkeistön loppu on erittäin vaihteleva.

Punarinta

Punarinta ruokintapaikalla. - Kuva Copyright © Wildlife Terry - Creative Commons.

Ravinto

Punarinnan ravintona ovat pääasiassa hyönteiset ja toukat, joita se penkoo taitavasti esille karikkeen seasta, mutta sille maistuvat myös marjat ja siemenet.

Maassa ollessaan punarinta hyppii tasajaloin, tekee usein nopeita syöksyjä ja pysähtelee lyhyiksi hetkiksi, paikalleen tarkkailemaan.

Punarinta voi talvella käydä myös ruokintalaudoilla. Niiltä se syö pähkinärouhetta.

Punarinta

Punarinta. - Kuva Copyright © Wildlife Terry - Creative Commons.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa arvioidaan nykyään pesivän 2–3 miljoonaa paria. Kanta on painottunut Etelä-Suomeen. Punarinta onkin eteläinen lintulaji. Se on ollut Suomessa ennestäänkin runsas, mutta ilmaston lämmetessä siitä on tullut vähitellen yksi maan kaikkein runsaimmista linnuista. Lämpö on punarinnoille tärkeää, niin Suomessa, kuin lajin talvehtimisalueilla Keski-Euroopassa. Jos talvehtimisalueilla on ankara talvi, Suomenkin punarintakanta romahtaa.

Punarintojen mielimaisemaa ovat rehevät kuusi- ja kuusisekametsät, sekä puutarhat. Pohjoisessa punarinta on levittäytynyt harvalukuisena Metsä-Lappiin saakka. Yksittäisiä havaintoja on jopa Tunturi-Lapista.

Lisääntyminen

Punarinta viettää pesimispaikallaan huomaatonta elämää, eikä siitä saa silloin juurikaan havaintoja, jollei se näyttäydy tai laula. Punarinta tekee pesänsä maahan piiloon johonkin koloon, mättään kupeeseen, puun onkaloon tai juurakon kätköihin. Pesä voi olla puuonkalossa joskus parikin metriä maanpinnan yläpuolella. Se on rakennettu sammalesta, kuivista lehdistä, korsista, juurista ja jouhista.

Punarinta pyöräyttää pesäänsä huhti-toukokuussa 6 - 7 kellanvalkeaa, enemmän tai vähemmän tiheään ruskeatäplikästä munaa. Naaras hautoo niitä 13 - 14 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia vielä senkin jälkeen, kun ne parin viikon ikäisinä lähtevät pesästä. Punarinnalla on usein toinenkin pesye kesä-heinäkuussa.

Punarinta

Punarinta. - Kuva Copyright © themadbirdlady - Creative Commons.

Muutto

Keväällä punarinta on yksi odotetuimmista muuttolinnuista. Ensimmäiset punarinnat ilmestyvät Etelä-Suomeen jo maaliskuun puolella, mutta päämuutto alkaa huhtikuussa. Ensimmäiset tulijat ovat vaarassa, sillä yllättävä takatalvi voi olla kohtalokas niin muuttoreitillään matkalle oleville, kuin jo Suomen laulumaille ehtineille. Muutto jatkuu läpi toukokuun kesäkuun puolelle asti. Hyvien muuttoöiden jälkeen punarinta on erittäin runsas ulkoluodoilla.

Syysmuuttokausi kestää syys-lokakuun ajan. Viivyttelijöitä tavataan vielä marras-joulukuussa. Tavallisesti jotkut punarinnat yrittävät myös talvehtia meillä. Muualle muuttavat punarinnat sijoittuvat talveksi Länsi- ja Etelä-Eurooppaan, Välimeren maihin.

Punarinnat ovat yömuuttajia. Ne jäävät matkatessaan paikkaa sen kummemmin valitsematta levähtämään pensaikkoihin. Kaupunkien puistot voivat olla syysaamuna väärällään tiksuttelevia punarintoja. Muuton huippuhetket näkyvätkin juuri kaupunkien puistoissa, merenrannoilla ja saaristossa.

Pihalintuna punarintaa tapaa meillä vain muuttoaikoina hyvien muuttoöiden jälkeen, jolloin lajin ritinää tuntuu kuuluvan kaikkialta. Toisin on Englannissa, jossa punarinta on kansallislintu. Se pysyttelee siellä juuri pihamailla ja kesyyntyykin helposti.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Punarinta

Punarinta. - Kuva Copyright © Allan Hopkins - Creative Commons.

Punarinta

Punarinta. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.