Alaheimo hanhet

Lahkossa sorsalinnut (Anseriformes) on heimo sorsat (Anatidae). Sorsien heimossa puolestaan on alaheimo hanhet (Anserinae). Hanhien alaheimoon kuuluvat varsinaiset hanhet ja joutsenet.

Hanhet ovat suhteellisen suuria ja pitkäkaulaisempia kuin useimmat sorsat. Ne lentävät suurissa, järjestäytyneissä parvissa. Siiveniskut ovat suhteellisen hitaita. Sukupuolet ovat toistensa kaltaisia, koiraat tosin hieman naaraita kookkaampia. Hanhien vahvat jalat sijaitsevat ruumiin keskikohdassa, joten ne pystyvät kävelemään maalla helposti. Hanhilla on kiilanmuotoinen nokka, ja ylänokan reunassa on hammastus.

Hanhet voidaan jakaa harmaisiin, eli harmaahanhiin (suku Anser) ja kirjaviin, eli sepelhanhiin (suku Branta). Edelliset ovat harmaanruskeita ja valkoalaperäisiä, jälkimmäisten pää ja kaula ovat mustat, valkokuvioiset (poikkeuksena punakaulahanhi). Hanhien äänet ovat kaakattavia. Muuttoaikoina hanhet viihtyvät avoimilla mailla, niityillä ja pelloilla.

Suomessa pesivät säännöllisesti kanadanhanhi (Branta canadensis), kyhmyjoutsen (Cygnus olor), laulujoutsen (Cygnus cygnus), merihanhi (Anser anser), metsähanhi (Anser fabalis) ja valkoposkihanhi (Branta leucopsis).

Suomessa pesivät satunnaisesti kiljuhanhi (Anser erythropus) ja tiibetinhanhi (Anser indicus).

Suomen kautta arktisille seuduille muuttavia lajeja ovat pikkujoutsen (Cygnus columbianus), sepelhanhi (Branta bernicla), tundrahanhi (Anser albifrons) ja lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus).

Satunnaisvierailijoita ovat olleet punakaulahanhi (Branta ruficollis), lumihanhi (Chen caerulescens) ja pikkukanadanhanhi (Branta hutchinsii).

Merihanhi (Anser anser)

Merihanhi on jykevä ja roteva, suurin ja voimakasrakenteisin harmaahanhi, eli suvun Anser hanhi. Kuten muutkin harmaahanhet, se on yleisväriltään rusehtavan harmaa. Merihanhella on pituutta 74 – 84 cm. Sen siipien kärkiväli on 160 cm ja sillä on painoa 2,5 – 6 kg.

Merihanhi on vaalein hanhemme. Merihanhen vatsapuoli on muuta ruumista vaaleampi ja alaperä on valkea. Pyrstön yläpeitinhöyhenet ovat valkeat, erottuen selvästi tummasta, valkoreunaisesta pyrstöstä. Läheltä katsottuna kaula ja vatsa ovat uurteisen juovikkaat. Selässä vaaleat höyhenten reunukset tekevät kirjavan vaikutuksen.

Merihanhen isoa päätä ja jykevää, kartiomaista nokkaa, korostaa suhteellisen kapea kaula. Merihanhen keltaisessa, joskus oranssinpunaisessa nokassa ei ole laisinkaan mustaa kuviointia. Sen koivet ovat vaaleanpunaiset eli lihanväriset ja hyvin vaalea, hopeanharmaa siiven etureuna näkyy lennossa.

Sukupuolet ovat toistensa kaltaisia, mutta koiras on naarasta hiukan suurempi, kuten muillakin hanhilla. Nuori lintu eroaa vanhasta selän heikomman juovituksen sekä vatsan mustien täplien puuttumisen perusteella.

Merihanhen vatsaan ilmestyvät pienet, mustat täplät ensimmäisen elinvuoden tai vasta parin vuoden iässä kesällä.

Merihanhi lentää tasaisin, voimakkain ja hitain siiveniskuin. Sen siivet ovat leveät ja tylpät. Se liikkuu usein pareittain tai pienehköinä parvina. Parven laskeutuessa osa linnuista saattaa heittelehtiä ja "liirailla" sekä tehdä huikeita syöksyjä ja äkkikäännöksiä muiden hanhien tapaan.

Merihanhi on sukunsa muiden lajien tapaan seurallinen ja esiintyy usein sekaparvissa muiden harmaahanhien kanssa.

Merihanhi on kesyhanhen kantaisä.

Merihanhien kukkula

Eteläisen Espanjan Coto Doñanan kansallispuisto talvella on niin kuuluisa hanhistaan, että siellä on jopa paikka nimeltä Cerro de los Ansares, merihanhien kukkula. Hanhet kokoontuvat kukkulalleen öisin suureksi turvalliseksi parveksi. Siinä viettänee talviyönsä jokunen suomalainenkin merihanhi. Kukkula ja muut merihanhien talvehtimispaikat tyhjentyvät kuitenkin jo varhain, sillä merihanhi saapuu pohjoisen Itämeren rannoille heti kun lumi ja pakkanen hellittävät otteensa, leutoina talvina usein jo helmi-maaliskuussa. - (Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas)

Äänet

Merihanhi on usein äänessä. Tavallisin ääni on voimakas, raikuva törähdys, ga ga-gao. Kauas kantava varoitusääni on gao. Lisäksi yhteysääninä on erilaisia, nenäsointisia kaklatuksia. Äänet ovat samanlaisia, kuin kesyhanhella, jonka kantamuoto merihanhi on.

Ravinto

Merihanhi ruokailee rantaniityillä, ei vedessä. Merihanhen ravintona on etupäässä ruoho ja kaikenlainen rantakasvillisuus, sekä kasvinosat, kuten lehdet ja juuret. Vahvalla nokallaan merihanhet pystyvät kaivamaan kasvien juuriakin ravinnokseen. Myös vilja, apila ja levät sekä voikukat ja valvatit tulevat nautituiksi.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Merihanhi pesii koko Euroopassa Lapista Espanjaan ja Bulgariaan, ja siitä itään aina Kiinaan asti.

Suomessa pesimäkanta oli 1990-luvun lopulla 1 400 paria, mutta vuoden 2010 kannanarvio oli jo 5 000 – 6 000 paria ja vuoden 2023 kannanarvio 8 000 paria. Merkittävää pesimäseutua merihanhelle maassamme ovat Liminganlahti, sekä Kempele ja Lumijoki Perämeren alueella. Merihanhi pesii myös lounaisessa saaristossamme, Helsingin ja Vaasan välisellä alueella sekä ulko-, että sisäsaaristossa. Merihanhia tavataan myös aivan kaakkoisrajan tuntumassa Suomenlahdella.

Merihanhi vaatii pesimäalueellaan rauhaa sekä katajikkoisia lokkiluotoja, joiden lähiympäristössä on niittymäisiä nummia tai vesiniittyjä.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Merihanhi on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

1800-luvulta lähtien merihanhien määrä maassamme taantui voimakkaasti metsästyksen ja erilaisen häirinnän vaikutuksesta. Merihanhia metsästettiin tuolloin jopa lentokyvyttömyyteen johtavan sulkasadon aikana. Merihanhien pesintä sammui tyystin pois Helsingin ja Porvoon saaristoissa 1800-luvun lopulla sekä muualla Suomenlahdella 1930-luvulla. Saaristomeren ja Pohjanlahden kannat kärsivät pahiten 1940-luvulla. Vuoden 1947 rauhoitusmääräysten jälkeen kehitys kääntyi viime tingassa, joskin hyvin hitaasti, parempaan suuntaan rauhallisimmilla saaristoalueilla. Sitten kanta kääntyikin ilahduttavasti 1900-luvun lopulla nousuun. Merihanhi on siten myös hyvä esimerkki onnistuneesta, metsästäjien suorittamasta riistanhoidosta.

Riistalinnut

Lisääntyminen

Uskollisuus ja arkuus ovat merihanhelle luonteenomaisia piirteitä. Vuosi vuodelta puolisot vahvistavat parisidettään jo talvehtimisalueella. Merihanhien pariside kestää eliniän, ne ovat hyvin pariuskollisia. Mikäli toinen puoliso kuolee, ei toinen yleensä pariudu enää uudelleen. Pesimäaikaan merihanhi on huomaamaton, valpas ja arka ja sitä on hyvin vaikeaa päästä näkemään. Piilottelu johtuu ainakin osaksi siitä, että se sulkasadon aikana on lentokyvytön noin 5 viikon ajan.

Merihanhi pesii yhdyskunnissa. Merihanhen pesä sijaitsee heinikon, pensaikon, ruovikon tai kanervikon katveessa, suojaisessa paikassa, josta emolla on kuitenkin hyvä näkyvyys ympäristöön - meren rannalla tai saaristossa. Pesämaljan sisin osa on vuorattu hieman haahkanuntuvaa vaaleampien untuvien kauniilla kerroksella. Muninta tapahtuu huhtikuussa tai toukokuun alkupuolella. Naaras hautoo 4 - 9 likaisen valkeaa munaa 28 - 29 vrk. Tällöin koiras vartioi pesäpaikkaa.

Molemmat emot huolehtivat poikasista. Poikaset aloittavat lentoharjoitukset, kun niillä on ikää 50 - 60 vrk. Täysin lentokykyisiä ne ovat vasta sitten, kun niillä on ikää 10 viikkoa. Sitten poikaset pysyttelevät emojensa seurassa aina seuraavaan pesimäkauteen saakka. Merihanhella on yksi pesye vuodessa.

Täältä tullaan!

Keväällä merihanhi on hanhiemme varhaisin muuttaja. Mereltä saapuvan parven johtajalintu töräyttää raikuvasti, huomatessaan ihmisen ulkoluodolla. Heti koko parvi kohoaa rajusti heittelehtien ja yhteen ääneen toitottaen ylemmäs. Tällöin voi havaita lajin parhaimmat tuntomerkit: siipien hopeanhohtoisen etureunan sekä kokonaan punaisen nokan.

Muutto

Merihanhi on muuttolintu. Muuttoaikoina sitä voi nähdä kaikilla merialueillamme, mutta sisämaassa se on erittäin harvinainen. Esiintymisessään muuttoaikoina merihanhi poikkeaa melko selvästi muista hanhista, sillä se viihtyy hieman erityyppisissä paikoissa, kuin metsähanhi. Muuttaessaan merihanhet lentävät säännöllisissä ja lajipuhtaissa parvissa ja aurassa.

Merihanhen kevätmuutto alkaa maalis-huhtikuun vaihteessa ja jatkuu toukokuun alkupuolelle asti. Kierteleviä, pesimättömiä lintuja saattaa nähdä koko kesän ajan merialueilla.

Syysmuutto alkaa jo heinäkuun lopulla ja huipentuu elokuussa. Muutto jatkuu vielä hiipuvana syys-lokakuussa. Suomen kanta talvehtii lähinnä Pohjanmeren rannikoilla. Osa merihanhista talvehtii Länsi-Euroopassa, myös Pohjois-Afrikassa, osa Etelä-Venäjällä ja Itä-Euroopassa.

Sekä keväisin että syksyisin näkyviä tapahtumia ovat merihanhien muuttoparvien aamu- ja iltalennot, laiduntamis- ja yöpymispaikkojen välillä.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat