Kuvassa yllä isokoskelonaaras kauniine niskatöyhtöineen.

Isokoskelo (Mergus merganser)

Isokoskelo on suurimpia sorsiamme, se vastaa kooltaan lähinnä haahkaa. Lennossa sikarinmuotoinen ruumis ja pitkähkö pyrstö saavat isokoskelon näyttämään hieman kuikkamaiseltakin. Sen pituus on 70 cm, siipien kärkiväli 95 cm ja paino 1 – 2 kg. Rakenteeltaan se on hyvin solakka, siro ja pitkänomainen. Myös nokka on ohut ja pitkä.

Juhlapukuisen koiraan väritys on hyvin luonteenomainen, ollen suurelta osin kauniin mustavalkoinen, valkea talvella lohenpunaiseksi sävyttynyt. Kaukana uidessaan isokoskelokoiras muistuttaa telkkää, mutta se on aivan erimuotoinen.

Koiraan pää on vihreänmusta ja hartiat ovat mustat. Rinta, vatsapuoli ja kyljet ovat valkoiset.

Peruspuvussa koiras muistuttaa naarasta, mutta sen selkä on tummempi ja koiraalla on tunnusomainen siipikuvio. Naaras on harmaa, sen pää on punaruskea, niskaa koristaa punertava töyhtö, joka koiraalta puuttuu ja nokkakin on punertava. Naaras muistuttaa suuresti tukkakoskelonaarasta, mutta kaulassa sillä on terävä väriraja ja selvästi valkea kurkku ja sen ruumis on puhtaamman harmaa.

Isokoskelot tähystelemässä veden pinnan alle. Isokoskelot voivat kalastaa suurina "nuottaparvina", jolloin yksilöitä on ketjussa useita.

Sammakkomaista ääntelyä

Koiras ääntelee soidinaikana hiljaa ja sammakkomaisesti, nenäsointuista "rrok-rrok-rrokok-rk" sarjaa. Koiraan äänivalikoimaan kuuluu myös kauniin metallisesti soiva "grri-oo". Naaras korisee karheasti ja matalasti "skraak, skraak" - "prra pra pra".

Ravinto

Sukeltajasorsana isokoskelo etsii vedestä ja pohjasta ravinnokseen alle 10 sentin pituisia pikkukaloja, simpukoita ja äyriäisiä, sekä sammakoita, sammakonpoikasia ja hyönteisiä. Se saalistaa lähes poikkeuksetta vain sukeltamalla. Saaliinsa iskokoskelo paikantaa, kurkkimalla pinnasta veden alle. Useat linnut saalistavat usein yhdessä.

Isokoskelo, emo ja poikanen.

Pesiminen

Isokoskelo lienee alunperin pesinyt vain onttoihin puihin. Nykyisin se pesii puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa tai pöntössä. Kuten telkälle, niin myös isokoskelolle tehdään sen pesintätarpeisiin linnunpönttöjä, eli uuttuja.

Isokoskelo pesii ensimmäisen kerran kaksivuotiaana. Laji pariutuu vain yhdeksi pesimiskaudeksi kerrallaan. Isokoskelo ei puolusta laisinkaan reviiriään ja siksi useat naaraat voivat pesiä hyvinkin lähekkäin. Munia munitaan 8 - 11 usein jo huhtikuun puolella. Haudonta-aika on 30 vuorokautta. Poikaset varttuvat lentokykyisiksi 60 - 70 päivän ikäisinä. Koiras jättää pesimispuuhat naaraalle ja koiraat kerääntyvät yhdessä pesimättömien naaraiden kanssa suuriksi parviksi tietyille alueille.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Isokoskelo on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Isokoskelon munia on aikoinaan syöty paljonkin Skandinaviassa. Riistalajina isokoskeloa ei juuri arvosteta, sillä kalaa syövänä lajina sen lihaa pidetään traaninmakuisena. Makuun vaikuttaa kuitenkin paljon myös lihan valmistustapa. (Jahtimedia)

Riistalinnut

Levinneisyys ja elinympäristö

Isokoskelo pesii koko Suomessa ja kannan kooksi on arvioitu noin 25 000 paria. Suomen kanta on taantunut ja vuonna 2010 laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi. Tyypillisiä isokoskelon elinympäristöjä ovat isot ja karut vesistöt, joet, järvet ja merenrannat koko maassa. Levinneisyydessä on aukkoja siellä, missä sopivat vesistöt puuttuvat.

Isokoskelo, naaras.

Muutto

Isokoskeloita oleskelee läpi talven etelärannikon sulissa, eikä kevätmuuton alkua ole siksi helppo määrittää. Keväällä isokoskelo on kuitenkin ensimmäinen suliin vesiin saapuva lintu. Tällöin se on erittäin huomiota herättävä myös kaupunkien sulapaikoissa. Nuorimmat linnut saapuvat vasta toukokuussa. Jo toukokuun lopulla alkavat koiraat siirtyä takaisin merialueille. Sisäjärvillä ei koiraita enää heinäkuussa juuri näy.

Varsinainen syysmuutto käynnistyy syyskuun lopussa ja huipentuu loka-marraskuussa. Loppusyksyllä isokoskelot kerääntyvät isoiksi parviksi järvenselille ja merelle ja tällöin ne kalastavat yhdessä mitä suurimmalla melskeellä. Isokoskelo on hyvin liikkuvainen lintu ja sen näkee usein lennossa. Suuriakin isokoskeloparvia nähdään vielä vuoden vaihteessa ja talvehtiminen on yleistä. Osa isokoskeloista viettää talvensa Ahvenanmaalla. Loput talvehtivat kauempana Itämeren eteläosissa ja Pohjanmeren ympäristössä.

Isokoskelo, naaras. - Kuva Copyright © DaPuglet - Creative Commons.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat