Sorsalinnut (Anseriformes)

Sorsalintujen (Anseriformes) lahko jaetaan heimoihin sorsat (Anatidae), romiskot (Anhimidae) ja puuhanhet (Anseranatidae).

Sorsat (Anatidae)

Kaikki Suomessa esiintyvät sorsalinnut kuuluvat sorsien heimoon.

Yksi sorsien heimon lajeista on sinisorsa. Ankka on jalostettu sinisorsasta.

Ankka (Anas platyrhynchos f. domestica)

Ankka on sinisorsan kesytetty, kotieläimeksi jalostettu muoto. Ankkarotuja on eri puolilla maailmaa ainakin 110. Ankkoja käytetään munan- ja lihantuotannossa, mutta niitä pidetään myös eläintarhoissa sekä kesäpuistoissa ja -pihoilla seura- ja koristelintuina.

Tavallinen sinisorsasta jalostettu ankka on sinisorsaa suurempi ja yleensä lentokyvytön. Ankan keskimääräinen paino on noin 1,8 – 2,7 kg, kun sinisorsan paino jää selvästi tämän alle. Uros on yleensä suurempi kuin naaras.

Eräät munintaan jalostetut rodut (khaki campbell, tsaiya, intialainen juoksuankka) voivat munia 200, jopa 300 munaa vuodessa. Nämä munijarodut ovat tavallisesti pienikokoisempia kuin liharodut, poikkeuksena Pekingin ankka, joka on hyvä munija, vaikka onkin liha-ankaksi jalostettu

Ankkoja kasvatetaan tuottamaan lihaa ja munia, mutta niitä käytetään myös epäkaupallisesti. Oma erityinen ankkamaailmansa ovat ankkalammet, jotka tuovat kaupunkien puistoihin kesäajoiksi kaunista ja viihdyttävää elämää. Suomessakin on suuri määrä ankkalampia ja -lammikoita.

Suomi oli lähes sata vuotta sitten ankankasvatuksen kärkimaita Pohjolassa. Kuvassa Kirjolan kartanon ankkala, rakennuksella pituutta 96 metriä. (Kuva Karjala nro 333, 9.12.1929)

Kirjolan kartanon ankat

Kirjolan kartanossa avattiin 8.12.1929 uusi, vastarakennettu ja suuri ankkala. Avajaistilaisuudessa oli läsnä 70 siipikarjanhoidosta innostunutta kutsuvierasta. Kokoontumisen syynä eivät tuolloin olleetkaan kanat, vaan vesilinnut, ennenkaikkea ankat. Kartanoon saapuneet vieraat johti isäntäväki suoraa päätä ankkalaan, mikä ei ollut vielä sisustukseltaan ihan täysin valmis, mutta siitä huolimatta teki rakennus juhlallisen vaikutuksen valtavalla koollaan. Sanottakoon heti, että Kirjolan ankkala on alallaan tällä kertaa pohjoismaiden suurin ja käytännöllisimmin rakennettu laitos.

Tohtorinna Nobel-Oleinikoff ja tilanhoitaja H. Lagervall johdattivat saapuneet vieraat ensin siihen osaa uutta ankkalaa, mikä tulee sisustettavaksi vesilintujen munintatarkastusasemaksi. Tänne oli asetettu pitkät, valkoisin liinoin peitetyt pöydät, joilla kuuma kahvi kuppeihin kaadettuna odotti sisään astuvia vieraita. Kahvikultaa ryhdyttäessä nauttimaan kuului huoneen perimmäisestä päästä yht'äkkiä "Karjalan marssin" säveleet. Hämmästyneinä huomasivat vieraat torvisoittokunnan asettuneen sinne ja tervetuliaisiksi puhaltavan nyt tämän reippaan marssin..." (Siipikarja nro 24, 1.12.1929)

Noin juhlavasti avattiin aikoinaan pohjoismaiden suurin ankkala, kuten uutisessa kerrottiin. Pitkässä artikkelissa lueteltiin myös ankkarotuja, joita tässä Kirjolan ankkalassa kasvatettiin ja niitä olivat: Kirjava Intialainen Juoksuankka, Peking-ankka, Khaki Campbell-ankka, Valkea Intialainen Juoksuankka, Aulesbury-ankka, Rouen-ankka ja Buff-Orpington-ankka. Ankkalassa oli kolme eri osastoa erilaisille toiminnoille. Pelkästään siitos-ankkalalla oli pituutta 25 m ja leveyttä 7 m. Poikashuoneessa oli 5 eri osastoa. Koko ankkala oli rakennettu niin, että kaikki pysyi mahdollisimman siistinä. Ankkalassa oli myös huoneisto henkilökunnalle ja erilliset pannu-, työkalu- ja rehuvajat.

Domestikaatio

Ihminen on jo tuhansien vuosien ajan kasvattanut eri lintulajeja, joista lihaa, munia ja muita tuotteita on saanut helpommin, kuin luonnosta metsästyksellä ja keräilyllä. Tuotantolinnuiksi ovat parhaiten sopineet lintulajit, jotka tottuvat ihmisen läheisyyteen ja joita on ollut helppo jalostaa. Tärkeimpiä tuotantolintuja ovat kana, kalkkuna, kesykyyhky ja sorsalinnut. Kotieläinten jalostusprosessia siihen liittyvine muutoksineen kutsutaan domestikaatioksi.

Myskisorsa. Ankkakoiraan ja myskisorsanaaraan jälkeläistä kutsutaan muuliaasiankaksi, ja myskisorsakoiraan ja ankkanaaraan jälkeläistä muuliankaksi.

Ongelmia

Ankan kasvatuksessa ovat läsnä samat ongelmat, kuin kanankin kanssa. Teollisesti toteutetussa ankkatuotannossa ankkoja kasvatetaan hyvin ahtaissa tiloissa, kylki kyljessä kiinni, eivätkä ankat ehdi viettämään ulkotiloissa elämästään hetkeäkään. Niillä on myös monenlaisia komplikaatioita ja sairauksia. Päätavoitteena tällaisessa tuotannossa on lihottaa ankka mahdollisimman nopeasti lopetus- ja myyntikuntoon. Esimerkiksi kaupallisesti kasvatetut Pekingin ankat saavuttavat 90 % lopullisesta painostaan vain 7 viikossa.

Ongelmia kohdataan siellä, missä ankkoja on erityisen runsaasti ja niitä tuotetaan teollisessa mittakaavassa, kuten Kiinassa. Kiinassa tuotetaan koko maailman ankoista lihajalosteina 3/4. Toiseksi suurin ankkamaa on Ranska.

Lemmikkiankat ja ankkalampien ankat ovat myös suurissa vaaroissa. Täysin lentokyvyttöminä niillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selviytyä silloin, kun ne joutuvat luonnon armoille.

Ankan historiaa

Ankan kesyttivät sinisorsasta käyttöönsä kiinalaiset, nykypäivän riisinviljelijöiden esi-isät. Ihan tarkalleen ei tiedetä, milloin tämä tapahtui, mutta ensimmäiset maininnat ankoista eteläisessä Kiinassa ovat ajalta 500 eaa. Domestikaatio on kuitenkin tapahtunut aikaisemmin. Eräiden asiantuntijoiden mukaan vuoden 1000 eaa tienoilla, ja joidenkin mukaan vielä huomattavastikin varhemmin.

Luonnonvaraisia sorsia metsästettiin laajalti muinaisessa Egyptissä ja muualla maailmassa, mutta niitä ei kesytetty. Roomalaisilla oli toisella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua elinpiirissään kesyyntyneitä ankkoja, mutta niitä ei kuitenkaan varsinaisesti domestikoitu. He eivät kasvattaneet ankkoja ja jos he tarvitsivat niitä, he joutuivat keräämään ensiksi villisorsien munia.

Useimmat ankkarodut ja -muunnelmat ovat peräisin sinisorsasta (Anas platyrhynchos). Muutamien ankkarotujen kantaisä on myskisorsa (Cairina moschata).

Ankat ovat monin tavoin varsin erilaisia, kuin niiden villit kantaisät. Ankat ovat moniavioisia, kun sinisorsat ovat yksiavioisia. Ankoilla ei ole sinisorsien reviirikäyttäytymistä ja siksi ne eivät ole yhtä aggressiivisia.

Ankat voivat paritella kanadanhanhien kanssa ja tämän tuloksena syntyneet jälkeläiset, hybridit, ovat lisääntymiskykyisiä.

Aa, aa, ankka

Aa, aa, ankka,
takapuoli vankka.
Keinuu käynnin tahdissa,
kun hän kulkee vahdissa,
ympärillä pesän,
koko kevään, kesän,
ettei veisi munia
lapset vallattomat.
Näkee usein unia,
kuinka pojat somat
kuorestansa pujahtaa.
Pii paa, kvaa kvaa!

Aku Ankka

Maailman tunnetuimpia ankkoja ovat Aku Ankka ja hänen lähipiirinsä, sisarenpojat Tupu, Hupu ja Lupu, tyttöystävä Iines Ankka ja miljardöörieno Roope Ankka. Siipikarjasta mahtuu mukaan yksi hanhikin, Akun serkku ja kilpakosija Hannu Hanhi.

Ruma ankanpoikanen

Useimmille on tuttu H. C. Andersenin kirjoittama satu rumasta ankanpoikasesta, josta sitten kehkeytyikin kaunis joutsen. Ruma ankanpoikanen on satu jokaisen oikeudesta olla juuri sellainen kuin on. Se on kertomus väärään pesään syntymisestä ja oikean, oman paikkansa löytämisestä!

Lähteet
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Animalia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Iso Tietosanakirja - WSOY
*Otavan Iso Fokus - Tietosanakirja