Skandit

Skandit - joka tunnetaan myös nimillä Köli ja Kölivuoristo - on vuoristo- ja tunturialue Skandinavian niemimaan länsi- ja luoteisosassa. Se ulottuu Etelä-Norjasta, pitkin Norjan ja Ruotsin rajaseutuja Ruijaan. Sillä on pituutta 1 700 km ja leveyttä 200 - 600 km. Skandit kuuluu kaledonisiin poimuvuoriin ja se syntyi noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Skandien korkein huippu Galdhøpiggen Etelä-Norjassa yltää 2 469 metrin korkeuteen. Suomessa Käsivarren suurtunturit ovat osa Skandeja.

Tunturit - Suomen korkein, kaunein, itäisin, eteläisin

Tunturit

Tunturit ovat oleellinen osa Lapin luontoa. Puuttomina ja pyöreälakisina ne kohoavat sitä korkeammalle, mitä pohjoisemmaksi mennään, kunnes aivan Käsivarren huipussa ylittävät kilometrin maagisen rajan.

Tunturiksi kutsutaan Suomessa sellaista vuorta, jonka huippu yltää puurajan yläpuolelle ja huippu jää siten paljaaksi. Puiden kauttaaltaan peittämät kukkulat ovat vaaroja. Suomessa on tunturialueita 1,7 miljoonaa hehtaaria ja erilaisia tunturiluontotyyppejä 53.

Suomessa tuntureita on vain Lapissa ja Pudasjärvellä. Ne ovat jäätikön kulutustyön ja pakkasrapautumisen vaikutuksesta yleensä loivapiirteisiä ja pyöreälakisia. Tyypillisellä tunturilla voidaan erottaa kolme pääkasvillisuusvyöhykettä: alaosissa metsä sekä yläosissa ja laella tunturikoivikko ja paljakka eli alpiininen kasvillisuus.

Muutamia, yksittäisiä tuntureita lukuun ottamatta tunturit keskittyvät Lapin pohjoisosaan, niinsanottuun Tunturi-Lappiin. Yhtenäistä tunturimaastoa on Enontekiöllä, Ounasselällä ja Saariselällä. Käsivarren luoteiskolkka Enontekiöllä poikkeaa muusta Suomesta siinä, että siellä kallioperä on kaledonisen poimuvuoriston, Skandien, paleotsooisia liuskeita. Alueen tunturit ovat Suomen korkeimpia ja muodoltaan terävähuippuisempia ja jyrkkärinteisempiä, kuin muut Lapin tunturit, jotka ovat vanhaa arkeeista kallioperää. Paikalliset korkeuserot ovat suuria ja useat huipuista kohoavat yli 1 000 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Tunturien ja vaarojen rajoilla

Vaikka edellä määriteltiin se, milloin vuorta kutsutaan tunturiksi, on määrittelyssä edelleenkin rajatapauksissa mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin. Alunalkaen käsite tunturi on syntynyt kansan parissa. Kansa on nimennyt tuntureiksi sellaisiakin vuoria, jotka selvästi ovat vaaroja. Ehkäpä tunturi-status on koettu kuin arvokkaammaksi, kuin vaara, ja siksi joitakin vaarojakin on nimetty tuntureiksi. Myös eräät vaaroiksi nimetyt, kuten vaikkapa yli kilometrin korkuinen Urtasvaara, ovat tuntureita.

Asiantuntevat instituutiotkin ovat edelleenkin eräiden tapausten kohdilla eri linjoilla. Metsähallituksen mielestä Riisitunturi on selkeästi tunturi ja Suomen eteläisin tunturi, eikä Iso-Syöte, jonka puolesta monet tahot liputtavat.

Kuusamossa ei ole tuntureita - muuten, kuin vaarojen nimissä

Epätarkkuuksia tuntureiden ja vaarojen erottelussa on tullut vastaan, siirryttäessä Lapista etelämmäksi, juuri vaara-alueille. Niinpä Kuusamossa sekä Rukatunturia että Valtavaaraa on pidetty tuntureina, vaaroina ja viime aikoina Rukaa nummenakin. Kuusamossa ei kuitenkaan ole laisinkaan tuntureita, vaan kaikki huiput siellä ovat vaaroja.

Tai ihan tarkalleen ottaen, Kuusamossa toki on tuntureita, kuten Rukatunturi ja Pyhätunturi, mutta niissäkin tunturius sisältyy vain nimiin, vuorityypiltään ne ovat vaaroja.

Suomen korkeimmat kohdat ja tunturit: 1) Halti, korkein kohta rinteellä 1 324 metriä, 2) Ridnitšohkka, korkein tunturin huippu 1317 metriä, 3) Kiedditsohkka, Haltin sivuhuippu 1285 metriä, 4) Kovddoskaisi 1 227 metriä, 5) Loassonibba 1 190 metriä ja 6) Urtasvaara 1060 metriä.

Suomen korkein kohta ja korkein tunturi: Halti ja Ridnitšohkka

Halti on toisilta nimityksiltään Haltia, Haltitunturi tai Haltiatunturi. Enontekiöllä sijaitsevan Haltin korkeus Suomen puolella on noin 1 324 metriä ja tarkalleen 1 323,6 metriä. Tunturin korkein kohta ja huippu Ráisduattarháldi 1 361 metriä, on Norjan puolella. Ridnitšohkka, 1 317 metriä, on Suomen korkein tunturi, joka huippuineen on kokonaan Suomen puolella,

Halti ja Ridnitšohkka ovat osa Suomen ylätunturi- eli suurtunturialuetta. Keskikorkeus siellä on 750 metriä. Yli kilometrin korkuisia huippuja alueella on lähes neljäkymmentä.

Ridnitsohkka

Ridnitšohkka tarkoittaa suomeksi lumitykkyhuippua. Vaikka Ridnitšohkkan huippu on Suomen toiseksi korkein paikka, on Ridnitšohkka kuitenkin maassamme korkein sellainen tunturi, jonka huippukin on Suomessa. Neljän kilometrin päässä Ridnitšohkkasta on Halti.

Ridnitšohkka on siitä erityinen tunturi, että sen itärinteellä, lähellä huippua, on Suomen ainoa, pysyvä lumijääkenttä. Paksuutta tällä lumijääkentällä on enimmillään kuutisen metriä. Ikirouta alkaa huipun tienoilla jo noin metrin syvyydessä.

Suomen suurin korkeusero lähiympäristöönsä: Saana

Korkeakin tunturi, kuten Halti, ikäänkuin "katoaa", jos sen ympäristö on lähes yhtä korkeaa. Matalakin huippu voi horisontissa puolestaan näkyä hyvin korkeana, jos sen ympäristö on matalaa. Suurin suhteellinen korkeusero paikalliseen lähiympäristöön löytyy Suomessa 1 029 metriä korkealta Saanalta. Saana on 556 metriä läheisen Kilpisjärven pintaa ylempänä. Toiseksi suurin tämä suhteellinen ero ympäristöön on Pallaksella, 514 metriä.

Suomen tuuliennätykset tuntureilla

Tuntureilla on tehty Suomen tuuliennätyksiä. Tunturien huipuilla olevissa mastoissa on mitattu aina silloin tällöin jopa yli 40 m/s keskituulen nopeuksia ja puuskissa noin 50 m/s.

Tunturivaeltajat

Tunturit ovat aina kiehtoneet ihmistä. Lapin karu luonto on vetänyt puoleensa matkailijoita ja vaeltajia ja jo ennen heitä tutkimusmatkailijoita, jotka kirjoittivat uskomattomia kuvauksia Lapin tuntureista ja niillä vaeltavista lappalaisista. Ennen itsenäisyytemme aikaa matkailu Lapissa oli vielä varsin vähäistä. Lapin kirkonkylät, suurimmat jokireitit ja jotkut tunturialueet kyllä tunnettiin muuallakin maassamme lähinnä oppikirjojen ja matkakuvausten ansiosta, mutta mitään laajempaa matkailua Lappiin ei vielä ollut. Tieverkoston kehittyminen 1900-luvulla loi edellytykset sille, että etelän turistit pääsivät seuduille ja nykyaikainen Lapin-matkailu sai alkunsa.

Tämä matkailun alkuvaihe sijoittui 1920-luvulle. Tärkeässä asemassa tuolloin oli Posti- ja lennätinlaitos, sillä se aloitti 30.5.1921 säännöllisen linja-autoliikenteen Rovaniemen ja Sodankylän välillä ja pidensi reitin kesällä Ivaloon saakka.

Tunturivaeltajat muodostavat ihan oman ihmisryhmänsä. He ovat kuin tutkimusmatkailijoita, koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan laen takaa näkyy. Yhä uudet elämykset odottavat ja katse tavoittelee kohti horisonttia ja korkeinta huippua. Tuntureilla vallitsee ihan ikioma, ajaton ja lähes maaginen tunnelmansa ja siellä ihminen voi kokea irtautuvansa elämän kiireisestä menosta.

Suomen kaunein tunturi: Saana

Saanaa on perinteisesti pidetty maamme kauneimpana tunturina. Olipa miten vain, sen selkeälle ja vaikuttavalle profiilille on vaikea löytää haastajaa. Monet maineikkaat ja myyttiset tunturit, kuten vaikkapa Halti taikka Korvatunturi, eivät näyttäydy horisontissa laisinkaan majesteettisen Saanan lailla.

Jotkut tunturit, kuten Urtaspahta ja Saivaara, omaavat Saanan lailla helposti tunnistettavan ja muista erottuvan, vaikuttavan muotonsa. Olisivatko ne kauniimpia kuin Saana, kas se jää lopulta kunkin katsojan itse pääteltäväksi. Ehkäpä Urtaspahta huimine jyrkänteineen voisi kisailla jylhimmän tunturin arvosta ja Saivaara kuin Monument Valleyn kaltaisine muotoineen erikoisimman tunturin arvosta. Kauneinta tunturia tavoiteltaessa ei voida jättää mainitsematta mahtavaa tunturimassiivia, Kovddoskaisia.

Suomen eteläisin tunturi: Iso-Syöte - vaiko sittenkin Riisitunturi

Pudasjärvellä sijaitseva Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi. Sillä on korkeutta 432 metriä. Iso-Syötteellä on laskettelukeskus ja tunturi on osa Syötteen vuonna 2000 perustettua kansallispuistoa. Iso-Syötteen laelta voi ihailla aitoa nevaa, Romesuota, sekä sen takana sinertävinä siintäviä kuusivaaroja.

Posiolla sijaitsee Riisitunturin luonnonpuisto, jossa kohoaa 465,3 metriä korkea Riisitunturi. Se on Metsähallituksen mielestä Suomen eteläisin tunturi, koska se on tunturimaisempi ja siellä on paljasta lakea enemmän kuin Iso-Syötteellä.

Suomen itäisin tunturi: Puitsitunturi

Puitsitunturi sijaitsee Sallassa, Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välisellä rajalla ja sen laella sijaitsee yksi valtioiden välisistä rajamerkeistä (numero 857). Tämän rajamerkin kohdalla raja muodostaa kulman. Puitsitunturin huipulla on rajavartijoiden tähystystorni.