Kuva yllä, Pyreneet, Katalonia, Espanja.

Pyreneet

Pyreneet eli Pyreneiden vuoristo on tertiäärinen poimuvuoristo, joka ulottuu 435 kilometrin pituisena Biskajanlahdelta Lioninlahdelle, Välimerelle ja muodostaa luonnollisen rajan Espanjan ja Ranskan, eli Pyreneiden niemimaan ja Ranskan välille. Vuoristolla on leveyttä 80 - 140 kilometriä ja sen korkein huippu on Huescan maakunnassa, Espanjassa sijaitseva Pico de Aneto, 3 404 metriä. Länsipäässään Pyreneet yhtyvät Espanjan Cantabrianvuoriin.

Espanjan ja Ranskan sopimus Pyreneillä sijaitsevasta valtioiden rajasta on vuodelta 1659, jolloin maiden välisen sodan päätteeksi solmittiin Pyreneitten rauha. Kaksi kolmasosaa vuoristoalueesta kuuluu Espanjalle (Los Pirineos) ja yksi kolmasosa Ranskalle (Les Pyrénées). Espanjan Pyreneet jakautuvat Katalonian, Aragonian ja Navarran maakunnan alueelle.

Port de Pailhères, Ranskan Pyreneet.

Pic du Midi d'Ossau (2 884 m), Ossau, Ranskan Pyreneet. Vuoren kohoaminen ympäristöstään ja erityinen näyttävyys on tehnyt siitä Ranskan Pyreneiden symbolin. Se kohoaa 1 091 metriä ympäristöään korkeammalle. Vuorelle kiipesi ensimmäisenä vuonna 1552 François de Foix-Candale, josta tuli myöhemmin Airen piispa.

Pyreneiden kolme aluetta

Rakenteen, korkokuvan ja ilmaston perusteella Pyreneet voidaan jakaa kolmeen luonnonalueeseen: Länsi-, Keski- ja Itä-Pyreneihin. Tätä jakoa vahvistaa vielä kasvillisuuden, kielen ja kulttuurin alueellinen jakautuminen.

Länsi-Pyreneet, joiden rajana idässä on Pic d'Anie (2 504 m), ovat matalat, niiden keskikorkeus on 1 300 - 1 800 metriä. Ilmasto-olot ovat liikenteen ja maanviljelyn kannalta suotuisat.

Keski-Pyreneet muodostavat mahtavan esteen ja niiden alueella vallitsee mantereinen ilmasto. Lukuisat huiput kohoavat yli 3 000 metrin korkeuteen. Ylin huippu Pico de Aneto, (3 404 m), sijaitsee Maladelan massiivissa. Muita korkeita huippuja ovat Monte Perdido (3 355 m) ja Vignemale (3 298 m). Vuoriston ylimmissä osissa on jäätiköitä.

Itä-Pyreneet ovat Andorran itäpuolella, pitkittäislaakson kahteen jonoon jakamina. Itä-Pyreneillä sataa niukasti ja alueella vallitsee Välimeren ilmasto.

Pyreneiden syntyhistoriaa

Vuoristo on muotoutunut suurimmaksi osaksi tertiäärikaudella, alppilaisessa poimutuksessa noin 25 - 10 miljoonaa vuotta sitten. Alppien lailla Pyreneet ovat jyrkkiä ja terävähuippuisia. Tektonisesti ja geologisesti Pyreneet kuuluvat Välimerta ympäröivän vuoristoketjun pohjoisosaan. Niissä on vanha, variskilainen poimuvuoristo geologisesti uudistunut.

Mesotsooiselta kaudelta lähtien tuolla alueella on tapahtunut maankuoren liikehtimistä: erityisen voimakkaita liikkeet olivat myöhäisellä eoseenikaudella, 60 - 40 miljoonaa vuotta sitten. Vanha kallioperä kohosi ja työntyi kahdeksi poimuksi, joista pääosa Pyreneitä muodostuu. Poimutuksessa kovat kerrokset murtuivat ja niihin paikkoihin syntyi mineraalipitoisia kuumavesilähteitä.

Eroosio on paljastanut vanhan variskilaisen ytimen, ja tämä tulee korkeammaksi ja leveämmäksi lännestä itään päin mentäessä. Vanhan ytimen pohjois- ja eteläpuolella on myös mesotsooisen ja tertiäärikauden kerrostumia, jotka ovat poimuttuneet kohotessaan. Kauempana vuoristossa, aina Ebron ja Garonnen vesistöalueisiin saakka, vanhoja kerrostumia peittävät paksut nuoret kerrostumat.

Aigüestortes i Estany de Sant Maurici, kansallispuisto, Lleida, Katalonia, Espanja.

Pyreneiden joet, lumet ja jäät

Jokilaaksot Pyreneillä ovat yleensä kapeita ja jyrkkärinteisiä. Eteläpuolella on virtaus niissä hyvin vaihtelevaa. Atlanttiin laskevalla Garonnella ja Välimereen laskevalla Ebrolla on kummallakin lukuisia, Pyreneiltä alkavia sivujokia. Pyreneiden maailmaan kuuluvat myös pienet vuoristopurot (gaves).

Ranskan ja Espanjan välinen raja kulkee pitkin vedenjakajaa, joka sijaitsee vuoriston pohjoisosassa.

Viime jääkauden aikana Pyreneiden korkeimmat huiput olivat jään peittämiä. Vielä nykyäänkin voi alueella nähdä jääkauden kaivamia, pesämäisiä painanteita, onsiloita.

Jääkauden jäljiltä huippujen välissä on amfiteatterimaisia laaksoja (cirques). Näistä jääkauden aikana muodostuneista, puoliympyrän muotoisista pyörölaaksoista, "luonnon amfiteattereista", mahtavin ja kuuluisin on Lounais-Ranskassa sijaitseva Cirque de Gavarnie.

Pysyvää lunta Pyreneillä on nykyisin yli 3 000 metrin korkeudessa.

Pyreneiden minivaltio Andorra

Pyreneitten itäosassa sijaitsee pieni Andorran valtio, jonka virallista kieltä, kataloniaa puhutaan myös Luoteis-Espanjassa. Andorra on säilyttänyt itsenäisyytensä 1200-luvulta lähtien ja se on nykyisin kahden naapurinsa, Espanjan ja Ranskan suojeluksessa.

Huesca, Espanjan Pyreneet.

Pyreneiden solat

Pyreneiden vähälukuisista solista ovat merkittävimpiä Perthus (275 m), Roncesvalles (956 m) ja Somport (1631 m). Korkeimmalla merenpinnasta on Port d'Envaliran sola (2 445 m). Se sijaitsee Andorrassa.

Ranskan Pyreneet.

Pyreneiden puusto

Pyreneiden länsi- ja pohjoisosat saavat Atlantin vaikutuksesta sadetta 1 500 - 1 800 mm. vuodessa, ja puusto muodostuu alarinteiltä lukien tammesta, pyökistä sekä männystä.

Vuoriston itä- ja etelärinteillä sataa vain 500 - 700 mm. vuodessa, ja niillä kasvavat rauta- ja korkkitammi, musta mänty, punapyökki sekä jalokuusi. Etelärinteillä vallitsevat kuitenkin metsien sijasta pensasarot.

Metsäraja on 2 500 metrin korkeudessa sekä lumiraja pohjoisrinteillä 2 700 - 2 800 metrin ja etelärinteillä 3 000 metrin korkeudessa.

Cerdanya itäisillä Pyreneillä. Alue on jaettu Espanjan ja Ranskan kesken.

Lourdes - pyhiinvaeltajien matkakohde

Pyreneillä maisemat ovat toinen toistaan upeampia, joten seudut ovat matkailijoiden suuressa suosiossa. Erityinen matkakohde on Pyreneiden juurella sijaitseva Lourdes, joka on kaupunki Ranskan lounaisosassa Hautes-Pyrénées -departementissa Oksitanian alueella. Lourdes on hyvin suosittu pyhiinvaelluspaikka. Vuosittain siellä käy miljoonia pyhiinvaeltajia, jotka juovat luolasta virtaavaa vettä tai peseytyvät siinä, koska uskovat vedellä olevan pyhittäviä ominaisuuksia.

Riglosin kylä Pyreneillä. Taustan mahtavista kalliomuodostumista käytetään espanjan kielessä nimitystä mallo, "sotanuija".

Esihistoriaa

Ihmisiä Pyreneillä on liikkunut jo hyvin varhain. Tästä ovat todisteena esihistorialliset luolamaalaukset, joita on löydetty Altamirassa ja Auringnacissa sijaitsevista luolista. Ne sijoittuvat Aurignacissa ajalle noin 30 000 eaa. ja Altamirassa vanhimmat luolamaalaukset ovat ajalta noin 36 000 eaa.

Lähteet
Suuri maailmantieto - Valitut Palat
Maailman maat ja kansat: Espanja ja Portugali - Valitut Palat
Maat ja kansat - Otavan maantieteellinen tietosanakirja
Kodin suuri tietosanakirja - Weilin+Göös
*Spectrum - WSOY