Kauneimmat virret

338) Päivä vain ja hetki kerrallansa

Sävel: Ruotsalainen Oscar Ahnfelt (1813 - 1882). Säveltäjä ja maallikkosaarnaaja.

Sanat: Ruotsalainen Lina Sandell (1832 - 1903). Runoilija, kirjailija ja virsirunoilija. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.

Virren taustaa

Päivä vain ja hetki kerrallansa (ruots. Blott en dag, ett ögonblick i sänder) on virsikirjan virsi 338. Sanat virteen on kirjoittanut ruotsalainen Lina Sandell vuonna 1865 ja sävel on peräisin Oscar Ahnfeltilta vuodelta 1872. Virsi on suosittu niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja se sopii sekä häihin että hautajaisiin.

Virren on kirjoittanut ruotsalainen Lina Sandell vuonna 1865 ja sen teksti julkaistiin ensi kerran vuonna 1866 kristillisessä Korsblomman-kalenterissa. Virren mukana oli Sandellin kirjoitus nimellä "Tärkeä oppi", joka sisälsi allegorisen tarinan kaappikellosta, joka oli lakannut käymästä. Kellon heiluri oli lamaantunut laskettuaan että sen pitää heilahtaa pelkästään yhdessä vuorokaudessa 86.400 kertaa. Kellon taulu yritti lohduttaa heiluria kehottaen tätä heilahtamaan aluksi vain vaivaiset kuusi kertaa, mihin heiluri vastasi: "Eivät nämä kuusi kertaa tunnu raskaalta, mutta minunhan on työskenneltävä kuusi kertaa miljoonia kertoja." Kellotaulu piti heilurin huolen lähteenä työn määrän murehtimista eikä työtä sinänsä: "Vaikka voitkin jonakin hetkenä ajatella niitä miljoonia heilahduksia, jotka sinun on tehtävä, sinulta ei kuitenkaan vaadita kuin yksi heilahdus kerrallaan."

Tarinan taustalla ovat raamatunkohdat 5. Moos. 33:25 "niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin" ja Jeesuksen vuorisaarnassa esittämä varsinainen "tärkeä oppi": "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet" (Matt. 6:34). Sandell-tutkija Gösta Imbergin mukaan virren taustalla saattavat olla tragediat Sandellin henkilökohtaisessa elämässä: häneltä kuoli lyhyen ajan sisällä lanko, isä, äiti ja useita sisaruksia.

Sävelen virteen on tehnyt Oscar Ahnfelt vuonna 1872. Ahnfelt tunnetaankin juuri useiden Sandellin virsien säveltäjänä, ja juuri Ahnfeltin säveltämät Sandellin virret ovat menestyneet parhaiten. Tyyliltään ne ovat "oman aikakautensa hengellistä pop-tyyliä". Suomeksi Päivä vain ja hetki kerrallansa on ensin ilmestynyt kokoelmassa Rauhansäveliä vuonna 1894. Sen on uudistanut Julius Engström vuonna 1900, Anna-Maija Raittila vuonna 1977 ja Niilo Rauhala sen tullessa vuoden 1986 virsikirjaan virtenä numero 338. Suomen ruotsinkieliseen virsikirjaan virsi tuli jo vuonna 1943 ja on siinä nykyisin numerolla 391. Evankelisten Siionin kanteleehen virsi tuli vuonna 1900 ja on numerolla 315. Viidesläisen herätysliikkeen Viisikielisessä virsi on numerolla 236 ja vapaiden suuntien Hengellisessä laulukirjassa 423.

Virsi on varsin suosittu myös alkuperämaassaan Ruotsissa. Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan se oli viidenneksi suosituin virsi vuoden 1986 virsikirjassa. Saman pohjoismaisen vertailun mukaan se oli kolmanneksi suosituin virsi Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa, mutta ei päässyt suomenkielisessä virsikirjassa kymmenen suosituimman joukkoon. Virsi äänestettiin kuitenkin suomalaisten suosikkivirreksi TV1:n Virsistä viisi -ohjelmassa vuonna 2010.

Virsi löytyy Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjasta sekä siten myös suomenkielisestä virsikirjasta numerolla 249. Suomennos poikkeaa hieman suomalaisesta virsikirjasta. Kun Ruotsin kirkon virsikirjaa uudistettiin 1980-luvulla, piti uudistuskomitea virren sanomana Jumalan isällistä rakkautta. Sandellin vuonna 1866 ensi kerran julkaisemassa versiossa tätä ulottuvuutta ei virrestä kuitenkaan löydy. Vasta vuonna 1872 oli sana "Herra" muutettu "Isäksi" ja "äidin sydän" vaihdettu "isän sydämeksi". (Wikipedia)

"Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan..."

Tie virsikirjaan

Kirkolliskokous asetti vuonna 1973 komitean luonnostelemaan ehdotuksen uudeksi virskirjaksi. Ehdotus julkaistiin vuonna 1984 nimellä Virsikirjaehdotus 1984. Seurakunnilta kootun palautteen perusteella tehty ehdotus sisälsi perinteisten koraalivirsien lisäksi myös hengellisiä lauluja, joiden ottamista suomalaisiin virsikirjoihin oli vielä ennen toista maailmansotaa vastustettu ankarasti. Yksi näistä oli Päivä vain ja hetki kerrallansa. Se ja muut Sandellin virret olivat menestyneet hyvin jo Ruotsissa sekä hengellisen sisältönsä, laulettavuutensa että helposti ymmärrettävien kielikuviensa ansiosta. Kirkolliskokous nimesi myös erillisen ja komiteasta itsenäisen virsikirjavaliokunnan kommentoimaan ehdotusta. Myös se puolsi hengellisiä lauluja ja piti virttä Päivä vain ja hetki kerrallansa hyvänä.

Myös piispainkokous antoi lausunnon virsikirjaehdotuksesta. Se huomautti että hengellisiä laulujua oli jo Ruotsin ja Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa, jossa Päivä vain ja hetki kerrallansa oli ollut vuodesta 1943. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suomenkieliseen virsikirjaan Päivä vain ja hetki kerrallansa saatiin siis vihdoin vuonna 1986. Vuoden 1986 virsikirjasta löytyy viisi muutakin Sandellin kirjoittamaa virttä. Hengellisiä lauluja siinä on yhteensä yli 20, joten Päivä vain ja hetki kerrallansa oli osana hengellisten laulujen lopullista läpimurtoa.

Virsikirjassa virsi on luokiteltu kiitos- ja ylistysvirsiin. Virsi sopii niin häihin kuin hautajaisiinkin. Kanttoreille tehdyssä kyselytutkimuksessa se osoittautui siunaustilaisuuksien toiseksi käytetyimmäksi alkuvirreksi. Muulla kuin alkuvirren paikalla se oli kolmanneksi suosituin. Egil Hovlandin urkusovituksena se on ollut myös verrattaen suosittu alkuvirttä edeltävänä alkumusiikkina.

Kirkollisten toimitusten kirja antaa virren vaihtoehdoksi myös osana seuraavia rukoushetkiä: rukoushetki sairaan luona, surukodissa, avioliittoon vihkimisen vuosipäivänä, läheisen haudalla ja hoitolaitoksen siunaamisen yhteydessä. (Wikipedia)