Kauneimmat virret
341a) Kiitos sulle, Jumalani
Sävel: George Coles Stebbins 1876. - Oskar Merikanto 1923.Sanat: August Ludvig Storm 1891. Suom. Kaarlo J. Rahikainen 1900. Virsikirjaan 1986.
Virren taustaa
Virren kirjoittaja on ruotsalainen pelastusarmeijan upseeri August Storm (1862-1914). Hän viihtyi nuoruudessaan erilaisissa huvituksissa,
kunnes kerran 25-vuotiaana riensi suoraan teatterista pelastusarmeijan katumuspenkille ja antautui Vapahtajalle. Kaupallisen koulutuksen
saaneena hänestä tuli Ruotsin pelastusarmeijan taloussihteeri. Vaikea selkäsairaus rajoitti myöhemmin hänen työkykyään, mutta luonteen
iloisuus ja valoisuus säilyivät. Hän sai käytännössä opetella, mitä oli tässä runossaan kirjoittanut.
Virren neljässä säkeistössä on kussakin kahdeksan säettä; säkeiden kokonaismäärä on siis 32. Ruotsinkielisessä alkutekstissä jokainen niistä alkaa sanalla ”tack” (’kiitos’) ja päättyy huutomerkkiin. Kokonaisuus vaikuttaa siten helposti luettelomaiselta ja suomalaisen korvissa ehkä hakkaavaltakin. (Ruotsissa käytetty J. A. Hultmanin sävelmä sentään ’rauhoittaa’ vaikutelmaa.) Suomen sana ”kiitos” jo sinänsä luo rauhallisemman sävyn, ja suomentaja Kaarlo J. Rahikainen on muutenkin joutunut rakentamaan kokonaisuuden koko lailla toiselta pohjalta. Sana ”kiitos” toistuu siten vain 14 kertaa (lopuksi tulee sitten vielä ”ikikiitos”).
Virrellä on kaksi sävelmää. Oskar Merikanto (1868-1924), tietäessään jo kuoleman lähestyvän, loi tähän tekstiin viimeisen sävellyksensä. Hänen leskensä on muistellut, miten Merikanto laulaessaan juuri säveltämäänsä virttä hänelle ”vuodatti siihen koko sielunsa ja oli kuin olennoltaan kirkastettu”. Merikannon sävelmän mieltää moni ensisijaisesti yksinlauluksi.
Virteen meillä alun perin eli vuodesta 1900 liittynyt amerikkalaisen George C. Stebbinsin (1846-1945) sävelmä puolestaan tuntuu ”oikealta”. Se on jo yli sadan vuoden ajan kaikunut monissa juhlahetkissä, niin syntymäpäivinä kuin myös hautajaisissa. Harva virsi onkin yhtä monikäyttöinen kuin tämä. (Tauno Väinölä)