Orvon huokauksesta käytetään usein nimenä laulun ensimmäisiä sanoja, Tääll' yksinäni laulelen.
Laululla on myös toinen nimi, se on Iltalaulu.
Orvon kohtalo tässä perinjuurin suomalaisessa ja surumielisessä, rekilaulun tyyppisessä kansanlaulussa on karu. Ei ole yhtään ystävää
eikä turvaa. Mutta on kuitenkin laulu, jonka avulla voi illan hetkillä tuoda kaunista lohtua elämäänsä.
Sanat lauluun on tehnyt tuntemattomaksi jäänyt kansan syvien rivien sananiekka, jolla on ollut ilmeisiä runoilijan lahjoja.
"Tääll’ yksinäni laulelen
kun ilta tullut on;
nyt päivän työt jo loppunee
ja pääsen lepohon.
Nyt päivän työt jo loppunee
ja pääsen lepohon.
Mä olen niinkuin lintunen,
joka metsässä visertää,
ei ole mulla turvaa,
eik' yhtään ystävää.
Ei ole mulla turvaa,
eik' yhtään ystävää.
Lennä, lennä, lintuseni,
lennä ylös pilvihin!
Vie hartaat huokaukseni
luo Luojan taivaihin!
Vie hartaat huokaukseni
luo Luojan taivaihin!"
