Kauneimmat virret
490) Mä silmät luon ylös taivaaseen
Sävel: Rudolf Lagi 1867.Sanat: Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. 1863. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886.
Virren taustaa
J. L. Runebergin (1804-1877) lastenvirttä on aikojen kuluessa laulettu monen monien suomalaisten ristiäisissä. Nimenomaan sen kaksi loppusäkeistöä
sopivat mitä parhaiten kastejuhlaan. Ne muistuttavat siitä, että kastettava pienokainen on luotu taivasta varten ja että hän syntymästään saakka on
taivaan Isän huomassa. Virren sanoin ja sävelin rukoillaan kastettavan puolesta, että taivaan Isä suojelisi häntä elämän tiellä ja viimein johdattaisi
hänet taivaaseen, iäiseen elämään.
Jos tämä lastenvirsi näin voi liittyä elämäämme aivan sen alkuvaiheessa, niin tultaessa niihin vuosiin, joihin muistimme jo alkaa ulottua, juuri Mä silmät luon ylös taivaaseen nostanee monen mieleen kaikkein varhaisimpia virsimuistoja – kotoa, pyhäkoulusta, koulusta. Usein siitä on voinut jäädä parhaiten mieleen juuri tuo loppusäkeistöjen rukous, niin että virren luullaan alkavankin sanoilla ”Mä taimi olen sun tarhassas”.
Mutta virsikirjan kaikista lastenvirsistä Mä silmät luon ylös taivaaseen on selvimmin nimenomaan kiitosvirsi. On kuin Runeberg olisi tahtonut opettaa lapset ylistämään Jumalaa, niin että he vielä aikuisina – ja silloinkin, kun elämä käy raskaaksi ja vaikeaksi – muistaisivat: ”Sua riemullista on ylistää, ja mielelläni sen teenkin.” Jumalan ylistys soi Runebergin virsissä usein muulloinkin. Myös turvallinen luottamus Jumalaan tulee vastaan muuallakin Runebergin virsissä. Lastenvirren pyynnön ”ja tieni johdata taivaaseen” ehkä kaunein heijastuma on matkamiehen virressä 593 ”Maan päällä aina, ihminen”.
Virren rauhallisen koraalin on säveltänyt Rudolf Lagi (1823-1868), Helsingin Nikolainkirkon eli nykyisen tuomiokirkon ensimmäinen urkuri. (Tauno Väinölä)