Tunturisuden sivut
Leppälintu, koiras. - Kuva Copyright © NTNU, Faculty of Natural Sciences - Creative Commons.

Sieppojen heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on heimo siepot (Muscicapidae). Heimossa on 58 sukua ja niissä yhteensä 306 lajia. Yksi heimon suvuista on leppälinnut (Phoenicurus), johon kuuluu seitsemän lajia. Suvusta leppälintu pesii säännöllisesti Suomessa, mustaleppälintu (Phoenicurus ochruros) on hyvin vähälukuinen pesimälaji pääosin etelärannikolla ja vuorileppälintu (Phoenicurus erythrogastrus) on tavattu maassamme kahdesti vuonna 1993.

Siepot ovat hyönteissyöjiä, jotka oleskelevat enimmäkseen puissa. Ne istuvat siipiään kohautellen näkyvällä paikalla ja tekevät syöksyjä ohi lentävien hyönteisten perään. Nokka on lyhyempi ja leveämpi kuin kerttulinnuilla. Koivet ovat hentorakenteisemmat kuin paljon maassa liikkuvilla rastaslinnuilla.

Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus)

Leppälintu on yksi kauneimpia lintujamme ja se on varsin helposti tunnistettavissa. Koloihin pesivän leppälinnun ulkonäkö vaihtelee suuresti iän ja sukupuolen mukaan, mutta laji on aina tunnettavissa pyrstön mukaan. Alati värisevä, ruosteenpunainen pyrstö erottaa leppälinnun kaikissa puvuissa helposti muista lajeista, poikkeuksena mustaleppälintu. Leppälinnun pituus on 14 cm, paino 14 – 19 grammaa ja siipien kärkiväli 21 – 24 cm.

Koiras on koristeellisen värinen. Sen rintamus ja kyljet ovat oranssin, tai punaruskean väriset. Väriä kuvataan myös syvän tiilenpunaiseksi tai ruosteenpunaiseksi. Väri on antanut linnulle myös nimen, sillä leppä on tarkoittanut alunperin kielessämme verta tai punaista - kaadetun leppäpuun väri lienee yhtymäkohta puun nimeen.

Koiraan naama ja kurkku ovat mustat, otsa laajalti valkoinen sekä päälaki, niska ja selkä liuskeenharmaat. Vatsa on valkoinen. Syksyllä kurkkuun tulee valkeaa kirjailua ja selkäpuoli saa rusehtavan sävyn.

Vaatimattoman näköinen naaras on selkäpuolelta harmaanruskea. Kurkku ja vatsa ovat valkeahkot, mutta rinnassa on ruosteenvivahdetta. Naaraan ulkonäön voi tiivistää niin, että se on oranssinpunaista pyrstöä lukuun ottamatta kauttaaltaan harmaanruskea.

Nuori lintu muistuttaa ennen syyssulkasatoa naarasta. Sen jälkeen nuori koiras eroaa syyspukuisesta aikuisesta kurkun selvän valkokirjailun, selvästi ruskehtavien isojen peitinhöyhenten ja otsan epäselvemmän tai puuttuvan valkean juovan perusteella. Vielä seuraavana keväänäkään nuori koiras ei ole puhtaan värinen.

Leppälintua ei helposti näe kovinkaan usein, sillä se on varsin arka ja pysyttelee enimmän osan ajasta lehvistön sekaan kätkeytyneenä ja varsinkin juuri lehtipuut häivyttävät sen tehokkaasti näkyvistä.

Leppälintu käyttäytyy yleensä rauhattomasti ja hermostuneen tuntuisesti: se ilmaantuu yllättäen oksalle tai aidalle, niiata niksauttaa nopean kumarruksen, antaa pyrstöllään väristysnäytöksen ja lennähtää saman tien nopeasti näkymättömiin.

Leppälintu

Leppälintunaaras laulaa. - Kuva Copyright © Tom Lee - Creative Commons.

Leppälinnun laulu: pehmeää, soivaa ja surumielistä

Leppälinnun kutsuääni on pehmeä, pajulintumainen vihellys "huit". Sitä seuraa usein maiskahtava "tak", etenkin varoitusäänenä. Lintu varoittelee herkeämättä, jos sen näköpiirissä on ihminen tai muu rauhanhäiritsijä.

Leppälinnun laulu on sananmukaisesti soivaa, se kestää kolmisen sekuntia ja toistuu 6 - 8 kertaa minuutissa. Kaunis, melodinen laulu alkaa aina hyvin tunnusomaisella "hii-tryi-tryi-tryi" -aiheella, mutta lyhyen säkeen loppu vaihtelee paljon. Leppälinnun pehmeässä ja lyhyessä laulusäkeessä on mukana aavistus surumielisyyttä.

Leppälinnun laulu kuuluu metsiemme laulukuoron ihastuttavimpiin ääniin. Leppälintukoiras aloittaa laulunsa keväällä ja alkukesällä hyvin varhain aamulla, tavallisesti ensimmäisenä aamulintuna pian puolenyön jälkeen. Se laulaa myös päivällä. Laulupaikkana on korkea, avoin kohta, kuten ison puun latva tai lipputangon pää. Laulukausi kestää kesäkuun loppuun asti.

Leppälintu

Leppälintu, koiras. - Kuva Copyright © Tom Lee - Creative Commons.

Leppälintu

Leppälintu, naaras. - Kuva Copyright © Radovan Václav - Creative Commons.

Ravinto

Eloisa ja pitkäpyrstöinen, varpusen kokoinen leppälintu on hyönteissyöjä. Ravintona ovat hyönteiset ja niiden toukat, hämähäkit ja marjatkin. Hyönteisiä se tavoittelee joskus maasta, pensaista ja ilmasta, mutta useimmiten puiden oksistoista.

Koiras saalistaa enemmän lentäviä hyönteisiä puiden latvaosista, kun taas naaras etsii ravintonsa pääasiallisesti maasta, mistä se poimii hyönteisten ohella hämähäkkejä, siiroja ja lieroja.

Seljapensas

Seljapensas marjoineen. - Kuva Copyright © Jonas Suni - Creative Commons.

Syyspuolella, hyönteisravinnon ehtyessä leppälinnuille kelpaavat myös marjat, joista etenkin seljapensaan marjat ovat suosiossa. Poikasten pääravintona ovat perhostoukat, hämähäkit ja muurahaiset.

Leppälintu

Leppälintu, koiras. - Kuva Copyright © Oscar Valencoso - Salomé Planas - Creative Commons.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa leppälintu on yleinen lintulaji, täällä pesii 500 000 – 700 000 paria. Pohjois-Suomessa leppälintu on runsaimmillaan, etelämpänä, Lounais-Suomessa ja pohjoisimmissa tunturikoivikoissa se on jo harvalukuisempi.

Leppälintu on avointen, valoisien ja kuivien metsien, sekametsien ja lehtimetsien laji ja se suosii erityisesti mäntykankaita ja kalliomänniköitä. Sitä kuvaillaankin männiköiden tunnelmanluojaksi. Sitä tavataan myös Perämeren valoisilta lepikko- ja koivikkosaarilta sekä Ahvenanmaan ja Turunmaan saariston karuilta männikkösaarilta - samoin ketoisilta rämeiden reunoilta ja Lapin tunturien aukkoisista, pelkästään tunturikoivua kasvavista rinne- ja lakimetsistä.

Leppälintu viihtyy myös pihoilla, puutarhoissa ja puistoissa. Se voi asettua asumaan jopa kaupunkien ydinkeskustaan, jos sille vain löytyy pieni puistikko lähistöltä saalistusmaastoksi ja avoin venttiilinaukko pesäpaikaksi.

Leppälintu

Leppälintu, koiras. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.

Leppälintu

Leppälinnun täplikkäät poikaset punaisine pyrstöineen. - Kuva Copyright © Tom Lee - All Rights Reserved.

Lisääntyminen

Koiras puolustaa valitsemaansa reviiriä innokkaasti. Pihapiiriin asettunut lintu voi jopa "taistella" tuntikausia ikkunassa näkyvän peilikuvansa kanssa. Leppälinnut ovat hyvin arkoja lintuja ja hylkäävät munapesänsäkin helposti, joten niiden pesintää ei saa missään nimessä hiukkaakaan häiritä.

Leppälintu pesii lahopuiden koloissa ja pikkulintujen pöntöissä, jotka ovat mieluusti isoreikäisiä. Lentoaukon on oltava iso, esimerkiksi käpytikan koloama. Joskus leppälintu voi pesiä myös vanhassa haara- tai räystäspääskyn pesässä. Pesä voi sijaita myös halkopinossa, rakennuksen koloissa ja tiilikattojen alla.

Julius von Wright kirjoitti Kuopion seudun linnustossaan vuonna 1857: "Melkein joka talolla ja torpalla on oma leppälintunsa, joka on tavallisimmin tehnyt pesänsä johonkin ulkorakennukseen, katon ja ylimmän hirsikerroksen lomaan ja kasvattanut siinä poikasensa".

Silloin tällöin leppälinnun pesiä löytyy myös maakoloista, kivien tai pensaikoiden alta, ja tämän maapesinnän onkin otaksuttu edustavan lajin alkuperäistä pesimistapaa.

Huolellisesti tehdyn pesän rakennusaineina ovat sammal, kuivat heinät, lehdet ja juuret, sen sisävuorauksena ovat höyhenet, villat, jouhet ja vastaavat pehmikkeet.

Leppälintu pyöräyttää pesäänsä toukokuussa, pohjoisempana kesäkuun puolella 6 - 7 kauniin sinistä, harvaan punaruskea- tai mustahkopilkkuista munaa. Naaras hautoo munia pari viikkoa eli 13 - 14 vrk. Jos sitä häiritään tässä vaiheessa, se hylkää herkästi pesänsä, mutta munii sitten uuden pesyeen uuteen paikkaan. Täplikkäät poikaset jättävät pesän 14 - 17 vrk:n ikäisinä, mutta liikkuvat vielä vajaan viikon ajan pesimäpiirissä. Molemmat emot ruokkivat niitä vielä tässä vaiheessa. Leppälintu voi pesiä kahdestikin kesässä.

Leppälintu

Leppälintu, koiras. - Kuva Credit: © Natural England/Allan Drewitt Copyright © Natural England - Creative Commons.

Muutto

Ensimmäiset leppälinnut saapuvat maahamme huhtikuun puolenvälin jälkeen, mutta pääjoukot lentävät tänne reilusti vapun jälkeen. Talveksi leppälinnut muuttavat elo-syyskuun vaihteessa päiväntasaajan pohjoispuolisen Afrikan savanneille ja aroille. Viimeiset lähtevät matkalle lokakuussa ja jopa marraskuunkin puolella.

Leppälinnut ovat yömuuttajia ja siksi niiden muuttokin näkyy vain niiden äkillisenä runsastumisena rannoilla ja puistoissa. Muutenkinhan ne hyönteissyöjälintujen tapaan viettävät aikaansa pensaikoissa, joten niiden saaminen näköpiiriinsä on hankalaa.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Leppälintu

Leppälintu, koiras. - Kuva Copyright © Tom Lee - Creative Commons.