Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on valkoviklo.

Valkoviklo (Tringa nebularia)

"Valkoviklo on arka ja valpas kahlaaja. Vaaraa epäillessään se heti valpastuu ja alkaa nyökytellä päätään. Pieninkin häiriö saa sen lennähtämään suon tai sen laidan korkeaan puuhun, mistä se huutaa väsymättömästi iskevää varoitushuutoaan. Samalla se kuitenkin luottaa täydellisesti suojaväriinsä. Jos sitä lähestyy rauhallisin liikkein, se voi jopa antaa koskettaa itseään."

Valkoviklo on kookas ja hoikka viklo ja suurin viklomme. Valkoviklolla on pituutta 30 – 35 cm, painoa 125 – 290 g ja sen siipiväli on 68 - 70 cm. Se on väreiltään melko vaalea. Sen yläpuoli on mustankirjavan harmaanruskea, vatsapuoli on valkea ja siivet ovat yksiväriset. Pää on muuta ruumista vaaleampi ja silmäkulmajuova on selvä.

Tummien poikkijuovien kirjoma pyrstö on valkea ja valkeasta yläperästä ulottuu kiila yläselkään. Erittäin pitkä ja suhteellisen tukeva nokka on heikosti ylöspäin kaartunut. Koivet ovat pitkät ja vihertävät. Talvipuvussa yleisväri on vaaleampi, pää on selvästi vaaleampi ja selkä lähes yksivärisen harmaa.

Nuori lintu muistuttaa vanhaa lintua talvipuvussa, mutta selkä on ruskeasävyinen.

Siivet ovat lennossa tummat, takaselän valkea kiila on silmiinpistävä. Lennossa valkoviklo on huomattavan pitkänomainen, johtuen myös pyrstön kärjen yli ulottuvista koivista ja pitkästä nokasta.

Äänet

Valkoviklon kutsuääni on kolmitavuinen, voimakas vihellys djyy-djyy-djyy. Soidinlaulu korkealla lentäen on sointuva, pehmeä ja rytmikäs vidjy-vidjy... Varoitusääni on voimakas ja vasaroiva kyp-kyp-kyp. Varoitusääniä voidaan kuvata myös näin: kryi ja tjip.



Valkoviklo. - Kuva Copyright © Oscar Valencoso - Salomé Planas - Creative Commons.

Ravinto

Valkoviklon ravintona ovat enimmäkseen pienet selkärangattomat eläimet ja pikkukalat, 5 cm pituisiin saakka. Kaloja valkoviklo saalistaa melko syvässäkin vedessä. Vedessä valkoviklo hakee ravintoa sekä pohjasta että pinnasta.

Pesimäaikaan ravintona ovat enimmäkseen hyönteiset, kuten kovakuoriaiset, kaksisiipiset ja korennot. Ravintoon lukeutuvat myös simpukat, äyriäiset, sukasmadot sekä sammakonalut ja poikkeuksellisesti myös vesikasvit.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa pesivien valkoviklojen määrä on 30 000 paria. Meillä laji pesii Tampere-Lappeenranta linjan pohjoispuolella, ja esiintymisen painopiste on Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Runsainta pesintä on Metsä-Lapin avoimilla, kuivilla mäntykankailla, rämepainanteiden lähettyvillä.

Mäntykankaiden lisäksi valkoviklo asustaa pohjoisimmassa Suomessa myös koivumetsissä. Sen pesintämaisemaa ovat myös tunturinrinteet, metsäniityt, lampareet ja avoimet nevat, rämeet ja muut avosuot.

Lisääntyminen

Valkoviklo lentää soitimellaan aaltomaista rataa ja kaiuttaa kauas kuuluvaa soidinlauluaan. Soidinlennossa koiras ja naaras ajavat toisiaan takaa korkealla taivaalla. Samat linnut pesivät usein vuosi toisensa jälkeen samoilla paikoilla.

Pesimäaikana valkoviklo on erittäin liikkuva. Haudonnasta ja poikasten hoitovuorosta vapaat linnut käyvät ruokailemassa kaukana pesimäpaikoilta.

Valkoviklon pesä on useimmiten kuivalla maalla valoisassa metsässä, usein melko kaukana kosteikosta. Se voi olla jopa kilometrien päässä lähimmästä suosta tai metsälammesta. Pesä on matala syvennys, joka on usein puun juurella tai kaatuneen rungon, kannon tai kiven vieressä - jäkälikössä, kanervikossa tai heinikossa. Pesä on vuorattu jäkälillä, havuilla, kuivilla lehdillä ja oksilla.

Muninta tapahtuu toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Pesyeessä on 4 munaa, joita sekä koiras että naaras vuorovaihdoin hautovat 23 - 26 vrk. Poikaset ovat kuoriutumisensa jälkeen pesässä pari päivää, mutta hakevat heti itse ravintoaan, lähdettyään liikkeelle. Emot ohjailevat ne tässä vaiheessa kohti kosteampaa maastoa. Aluksi molemmat emot osallistuvat poikasten hoivatoimiin, mutta viikko-pari ennen niiden lentokykyisiksi tuloa naaras jo lähtee tavallisesti syysmuutolle. Loppuhoivaus jää koiraan kontolle. Poikaset ovat lentokykyisiä 26 - 31 päivän ikäisinä. Vain yksi pesye vuodessa.

Muutto

Valkoviklo lepäilee muutolla monenlaisilla rannoilla, myös karuilla luodoilla yksittäin, tai muutaman linnun ryhminä.

Ensimmäiset valkoviklot saapuvat huhtikuun lopulla ja pääjoukot seuraavat toukokuun alkupuolella. Kevätmuutto päättyy kesäkuun alussa.

Syysmuutto alkaa jo kesäkuun lopulla, jolloin lähtevät naaraat. Koiraat ja nuoret linnut poistuvat heinä-elokuussa. Viimeiset valkoviklot viivyttelevät meillä vielä syyskuussa ja poikkeuksellisesti lokakuussakin. Valkoviklot talvehtivat Länsi-, Lounais- ja Etelä-Euroopassa sekä Afrikassa.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat