Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on jänkäkurppa.

Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus)

Jänkäkurppa ei ole juuri kiurua isompi, se on kottaraisen kokoinen, ruskean, keltaisen ja mustan viiruinen kurppa. Jänkäkurpalla on pituutta 19 cm ja painoa vaihtelevasti 30 - 100 g. Sen siipien kärkiväli on 38 – 40 cm.

Jänkäkurpan selkä on metallinhohtoinen ja sen kupeet ovat pitkittäisjuovaiset, kun ne muilla kurpilla ovat poikittaisjuovaiset. Selkä on tummanruskea ja siinä on neljä keltaista, kuivuneen ruohon väristä selkeää pitkittäisraitaa. Selän raidat sulautuvat hyvin maastoon. Selän ja hartioiden höyhenet ovat mustat, reunat vain kapeasti punertavat. Peitinhöyhenet ovat punertavat, reunat tuoreessa puvussa kapeasti valkoiset.

Rinta on kellertävä ja tummaviiruinen. Päälaki on tumma ja sen kummallakin puolella kulkee keltainen raita. Myös otsa on tumma. Peräpää on kapea ja pyrstö lyhyt ja kiilamainen. Siivet ovat lyhyet ja kärjestä pyöreäpäiset.

Jänkäkurpan pää on suhteettoman suuri. Silmäkulmanjuova on kaksiosainen ja kellertävä. Silmäjuova ja ohjas ovat tummat. Korvanpeitinhöyhenet ovat tummat. Poski on harmaa. Viiksijuova on tumma ja leveä. Nokka on kärjestä tumma, tyvestä vaalea. Kurpan nokaksi jänkäkurpan nokka on lyhyt, vain hieman päätä pidempi. Kaulakin on lyhyt, kuten ovat myös jalat, jotka vihertävät.

Jänkäkurppa ei hätäile, ihmisen lähestyessä. Se lähtee lentoon vasta aivan jalan alta, ja lentää hitaammin ja suoraviivaisemmin, kuin selvästi suurempi taivaanvuohi. Pyöreäpäisten siipien iskut ovat tunnusomaisesti lepattavia, melkein kuin lepakolla. Suipossa pyrstössä ei ole lainkaan valkoista, ja nokka on lyhyempi kuin taivaanvuohella. Kauaksi lentoon ajettu jänkäkurppa ei lennä sillä pian se jo laskeutuu takaisin maahan. Lentoon se lähtee yleensä äänettömästi.

Äänet

Jänkäkurpan soidinääntä on verrattu puusillalla laukkaavan hevosen kavioiden kopinaan KLOPpoti KLOPpoti KLOPpoti.. Se kuuluu linnun syöksyessä alaspäin. Syöksyn alapäässä seuraa koukkaus ylöspäin, jonka aikana lintu "laulaa" lipisevästi äännellen, kuin hyvin hiljaa viserrellen. Välillä koiras jää paikalleen "keinumaan", värisevin siiveniskuin ja pyrstö levällään.

Ääntely toistuu säännöllisin väliajoin, koiraan satoja metrejä pitkässä, vuoroin laskevassa, vuoroin nousevassa soidinlennossa. Sitä voi keväällä kuulla muuttoaikoina etelässäkin.

Ravinto

Jänkäkurppa ruokailee veden äärellä, mutta se on näkyvillä vain harvoin. Se noukkii ravintonsa maasta tai poraa sitä nokallaan. Jänkäkurpan ravintoa ovat hyönteiset, siemenet, kastemadot, pikkukotilot ja kasvinosat.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Jänkäkurppa pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla ja taigan soilla. Suomessa vakituinen levinneisyysalue on Joensuu-Oulu -akselin pohjoispuolella, mutta laji pesii harvakseltaan kosteikoilla etelärannikkoa myöten.

Jänkäkurppa on kuitenkin pohjoinen laji, joka pesii vain kaikkein märimmillä ja rehevimmillä avosoilla ja rantaniityillä.

Jänkäkurpasta käytetyt nimet

"Jänkis, jänksi, jänkäpukki, jänkäpässi, kavio (laukkaava soidinääni), kenkäkurppa (lähtee lentoon vasta jalan alta), kesämöhöttäjä, klokkero, klokkoro, lokottaja, lymnari, lymnis, minikurppa (koko, pienin kurpista), pienempi taivaanjaara, pienempi taivaanvuohi, pieni vanhapiika, pikkupukki, pikku taivaanvuohi." (Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys)

Lisääntyminen

Jänkäkurpan soidinlento avoimella suolla ajoittuu pääasiassa yön pimeimpään aikaan.

Jänkäkurpan pesä sijaitsee vaikeakulkuisella, veden ympäröimällä mättäällä. Pesää ei ole helppo löytää, josko on tarpeenkaan, sillä jänkäkurpankin pitää antaa pesiä ihan omassa rauhassaan. Emo ei myöskään paljasta hevillä pesän sijaintia, se viettää piileskelevää elämää.

Pesä on matala, tuoreilla lehdillä ja ruohoilla vuorattu syvennys. Muninta tuottaa touko-kesäkuussa 4 päärynänmuotoista munaa, joita naaras hautoo 17 - 21 vrk.

Muutto

Jänkäkurppa on muuttolintu ja yömuuttaja. Se saapuu keväällä etelärannikolle huhtikuun puolivälin jälkeen. Pääjoukot saapuvat toukokuun alkupuolella.

Syysmuutto ajoittuu syyskuun puolivälistä marraskuuhun. Jänkäkurppa talvehtii Lounais-Euroopassa ja Välimeren ympäristössä.

Muuttoaikoina jänkäkurppa viihtyy märillä ja heinäisillä luhtaniityillä.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat