Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on liro.

Liro (Tringa glareola)

"Liro on saanut nimensä rytmikkäästä ja heleästä ja hieman laskevasta soidinlaulustaan, jossa se toistelee nimeään. Liron laulu kuuluu maamme keski- ja pohjoisosien soiden tunnusomaisimpiin ääniin."

Keskikokoisella lirolla on ryhmään kuuluvien muiden lajien lailla pitkät, hoikat jalat ja kapea nokka. Liro on hieman rantasipiä suurempi, mutta metsävikloa pienempi kahlaaja, kurppa ja viklo. Sillä on pituutta 18 – 21 cm, siipien kärkiväliä 35 – 39 cm ja painoa 50 – 90 g.

Liron selkä ja hartiat ovat oliivinruskeat ja tiheästi valkeatäpläiset. Siivet ovat päältä lähes yksivärisen oliivinruskeat, alapuolelta vaaleanharmaat tai kellanruskeat. Kaula ja rinta ovat kellanvalkean ja ruskean pitkittäisviirutuksen kirjailemat, vatsa ja alaperä puhtaan valkeat.

Yläperä sekä kärjestä tumman poikkivipevöinnin kirjoma pyrstö ovat valkeat. Koivet ovat oliivinvihreät. Päälaki on tumma, silmäkulmanjuova valkea ja selvä.

Nuorten lintujen puku on jonkin verran vanhojen lintujen pukua tummempi.

Pesimäajan ulkopuolella liro on seurallinen parvilintu. Se nyökyttelee päätään muiden viklojen tapaan ja keinuttelee väliin pyrstöään, ihan kuten rantasipikin tekee.

Liro lirottelee

Liron kimeähkö, rytmikäs, heleä ja hieman laskeva soidinlaulu lirottelee: liro-liro-liro... Lintu esittää sen soidinlennollaan ilmassa. Se toistaa soidinlaulunsa muutaman kerran, ennen laskeutumistaan matalan käkkyrämännyn latvaan tai maahan.

Liron varoitusääni on nakuttava: kiv-kiv-kiv... Kutsuääni kuulostaa hieman hätäiseltä ja kovalta: jif-jif-jif.

Ravinto

Ravintona ovat pikkueläimet, joita liro poimii ja noukkii nokallaan sekä kahlaillessaan vedestä että maasta. Näitä ovat kovakuoriaiset, korentojen toukat, vesilutikat sekä kaksisiipiset. Liro pistoporailee ravinnon haussa nokallaan myös reikiä pehmeään maahan.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa pesii noin 250 000 liroparia ja liro onkin Suomen runsaslukuisin kahlaaja. Se pesii yleisenä lähes koko maassa, mutta runsaimmin liroja on Pohjois-Suomen ja Suomenselän sekä Maanselän suoalueilla. Monilta Etelä-Suomen soilta liro on hävinnyt.

Suomesta kolmannes on suota, liron valtakuntaa. Pesimäympäristöä ovat aukeat ja vähäpuiset suot - nevat, rämeet ja märät rantaniityt. Lirot eivät viihdy avoimilla rantalietteillä, vaan hakeutuvat matalan rantakasvillisuuden ääreen.

Lisääntyminen

Sekä pesimä- että levähdyspaikoillaan liro on hyvin helposti hermostuva lintu ja se lennähtää pienimmästäkin häiriöstä ilmoille, päästäen tunnusomaisen kutsuäänensä. Usein se istuu pesän lähellä matalan männyn latvassa tai seipään nokassa poikasiaan vartioimassa.

Pesä on tavallisesti maassa, suomättäässä, varvikossa tai saraikossa, joskus kuivemmalla maalla tai hylätyssä rastaan pesässä. Pesäkuoppa on vuorattu lehdillä, oksilla, sammaleella sekä korsilla. Liron muninta tuottaa 4 munaa, toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Haudontaan menee aikaa 22 - 23 vrk ja molemmat emot osallistuvat siihen.

Viikon verran poikasten kuoriutumisen jälkeen naaras jo lähtee syysmuutolle. Koiras jää yksin huolehtimaan poikasista, jotka oppivat heti itse hakemaan ravintoaan, kuukauden ajan, kunnes niistä on tullut lentokykyisiä. Vain yksi pesye vuodessa.

Muutto

Liro saapuu meille keväällä myöhään, näyttäytyen suurin joukoin vasta toukokuussa. Kevätmuuton aikana kuuluu melko yleisesti myös soidinääni, ylitse lentävistä lirojen hajaparvista. Muuttoaikoina voi nähdä lirojen kymmenpäisiä parvia lintujärvien rannoilla ja rehevien merenlahtien rantaniityillä.

Syyspuolella ensimmäisinä maastamme poistuvat lironaaraat suuntaavat paluulentonsa kohti trooppisen Afrikan länsiosia, minne niitä saapuu jo elokuun alkupuolella. Liro talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat