Karikukko (Arenaria interpres)

Kurppien heimo

Rantalintujen eli kahlaajalintujen (Charadriiformes) lahkossa on kolme alalahkoa: kahlaajat (Charadrii), lokit (Laroidea) ja ruokit (Alcae). Kahlaajien alalahkossa on heimo kurpat (Scolopacidae). Yksi kurppien suvuista on karikukot (Arenaria).

Karikukkojen suvussa on kaksi lajia, Alaskassa tavattava alaskankarikukko (Arenaria melanocephala) ja meillä tavattava karikukko (Arenaria interpres).

Karikukko (Arenaria interpres)

"Karikukko on varovainen ja tarkkaavainen lintu. Se pesii kalalokki- tai tiirayhdyskunnan alueella, somerikkoisella, matalakasvustoisella - ja rantaisella luodolla. Erittäin kirjavan ja ympäristöön sulautuvan värityksensä vuoksi sitä ei usein huomaa, ennen kuin se on hätkäyttänyt ärhäkkäällä varoitusäänellään."

Pienen rastaan kokoinen karikukko on tukevatekoinen, kirjava kahlaaja. Sen pää ja rinta ovat mustavalkoisen kirjavat, selkä ruosteenpunainen ja musta sekä vatsapuoli valkoinen. Lennossa karikukko näyttää vieläkin kirjavammalta. Sukupuolet ovat lähes samannäköiset, mutta parin ollessa yhdessä koiras erottuu hieman kirkasvärisempänä.

Talvipuvussaan karikukko on vaatimattomamman ruskehtava. Selkäpuolelta puuttuu silloin lähes tyystin ruosteenpuna. Nuori lintu muistuttaa talvipukuista aikuista, mutta sen tummat osat ovat vaaleampia ja kellansävyisempiä.

Karikukko

Karikukon lyhyet koivet ovat kellanpunaiset ja nokka on musta. Hartiat ovat valkeat, samoin leveä siipijuova ja mustien V-kuvioiden rajaama yläperä. Valkoisen pyrstön kärjessä on musta vyö.

Äänet

Karikukon kutsuääniä ovat lyhyt "kioo", terävä "pjyp" ja luonteenomaisen kinasteleva "ti-kuiti-kuiti-kuititi". Lentoon lähtiessä kuuluu soinnuton "kjy-ky-ky-kyk". Soidinääni muistuttaa kinastelevaa kutsuääntä, mutta saa usein surisevan sävyn.

Ravinto

Karikukon ravintona ovat pesimäaikana pääasiassa hyönteiset, joita etsiskellessään karikukko kääntelee suuriakin kiviä ja muita esineitä. Se syö myös äyriäisiä, kotiloita, simpukoita, nivelmatoja, piikkinahkaisia, siemeniä, variksenmarjoja sekä kasvinosia. Se voi käyttää ravintonaan myös raatoja ja jätteitä. Ulkosaaristossa ihmisiin tottuneet yksilöt voivat tulla nokkimaan ruuantähteitä rannalle jätetyistä tiskiastioista. Erikoistuneet karikukot syövät lokkien ja tiirojen munia, iskemällä niihin ensiksi nokallaan reiän.

Karikukko

Levinneisyys ja elinympäristöt

Karikukko pesii yleisenä kautta koko merialueemme, ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Usein karikukot viihtyvät lokki- ja tiirayhdyskunnissa. Ne elävät yksittäisparein ja suhtautuvat naapureihin toraisasti. Sisämaassa karikukko on hyvin harvinainen läpimuuttaja, mutta se saattaa pesiä satunnaisesti myös suurilla järvillämme. Oulujärvellä se pesii säännöllisesti. Suomen kanta on arviolta 4 000 – 5 000 paria.

Lisääntyminen

Karikukon parhaat pesimäpaikat sijaitsevat Pohjanlahden maannousemaluodoilla. Karikukon pesä sijaitsee kasvillisuuden suojassa, pensaan alla, kivikossa tai aivan avoimesti tiirayhdyskunnan keskellä. Pesän vuorauksessa voi olla ruohoa, merilevää tai pikkukiviäkin. Karikukko munii toukokuun lopulla - kesäkuussa 4 oliivinruskealle kiiltävää, epämääräisen ruskeatäplikästä munaa.

Haudonta-aika on 22 - 23 vrk. Naaras hautoo pääasiassa päivällä, koiras yöllä. Poikaset tulevat lentotaitoisiksi 20 - 26 vrk:n ikäisinä. Naaras on jo noin viikkoa aikaisemmin aloittanut syysmuuttonsa, mutta koiras viipyy vielä jonkin aikaa poikasten parissa.

Muutto

Karikukot saapuvat saaristoon pian vapun jälkeen, pääjoukot toukokuun puolivälissä. Arktinen läpimuutto on vähälukuista ja huomaamatonta.

Syysmuutto alkaa naaraiden johdolla heinäkuun alkupuolella ja koiraatkin katoavat elokuun alkuun mennessä. Myös nuorten lintujen muutto on ohi jo varhain elokuussa. Karikukko on pääasiassa yömuuttaja ja se talvehtii Lounais-Euroopassa ja Länsi-Afrikan rannikolla.

Karikukko on kestävä ja nopea lentäjä. Rengaslöytöjen avulla on todettu muuttavien yksilöiden selviytyneen vuorokaudessa lähes tuhannen kilometrin pituisesta matkasta.

Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Kurpat