Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on lehtokurppa.

Lehtokurppa (Scolopax rusticola)

Lehtokurppamme on suurin kurppamme.

Lehtokurpan pienen kyyhkyn kokoinen ruumis on voimakasrakenteinen, pyöreä ja pyylevä. Lievästi kuuppamaiset siivet ovat pitkät ja huomattavan pyöreäkärkiset. Ne ovat tyviltään leveät ja kuviottomat. Lehtokurpalla on pituutta 33 – 38 cm, mukaan luettuna 6 - 7 cm pitkä nokka, ja painoa 250 – 380 g. Sen siipien kärkiväli on 55 – 65 cm. Lehtokurppa on lyhytkoipinen. Vaaleat jalat ovat nilkkoihin asti höyheniset, niin että ne vaikuttavat suhteellisesti lyhyemmiltä, kuin kahlaajien koivet yleensä.

Lehtokurpan höyhenpuvun värejä ovat ruskea, punaruskea, musta, valkea ja kellanvalkea monenkirjavana yhdistelmänä. Punaruskeassa selässä on selvät harmaat ja mustat pitkittäisjuovat. Yläselässä on V-kuvio. Tertiaalit ovat punertavanruskeat. Alapuoli ja myös siipien alapuoli on harmahtava ja selvästi poikkijuovikas. Pyrstö on lyhyt ja sen painopiste on edessä.

Lehtokurpan pää on pieni, pohjaväriltään vaaleanharmaa, erityisesti otsa on laajalti vaalea. Tumma ohjas on selvä mutta kapeahko. Otsa on korkea ja päälaki pyöreä. Päälaen poikkiraidoitus erottaa lehtokurpan muista kurpista. Päälaella on kolme leveää, tummaa poikkijuovaa. Muilla kurpilla juovat päälaella ovat pitkittäin.

Lehtokurpan suhteettoman suurilta näyttävät, mustat silmät sijaitsevat korkealla pään sivuilla, eräiden määrittelyjen mukaan "liki niskassa" tai "miltei päälaella". Tarkalleen ilmaisten kuitenkin keskellä pään sivuja. Lintu näkee silmillään 360 astetta päätään laisinkaan kääntämättä. Sen sanotaan näkevän taakseen jopa paremmin kuin eteensä, ja kuitenkin, sitä on hyvin vaikeaa päästä yllättämään mistään suunnasta.

Koiras ja naaras ovat keskenään samannäköiset ja nuori lintukin hyvin paljon vanhojen lintujen näköinen.

Maassa lehtokurppaa ei juuri pääse näkemään, niin mainio sen ruskeankirjava suojaväri on. Se etenee äänettömästi ja sen värit sulautuvat erinomaisesti metsän aluskasvillisuuteen. Parin metrin päässä ihmisestä lehtokurppa äkkiä räpsähtää ilmaan ja katoaa heittelehtien metsän kätköihin. Siivistä ei kuulu pärähtävää ääntä, kuten samoissa maastoissa viihtyvällä pyyllä, mutta lennon aikana niistä kuuluu vispausta. Paras tuntomerkki on punaruskeana paistava yläperä.

Muutenkin lentävä lehtokurppa on helppo tunnistaa vatsakkaan olemuksensa, leveiden, tylppäpäisten siipiensä ja pitkän, suoran ja alaviistoon sojottavan nokkansa perusteella. Jalat eivät lennossa erotu juuri ollenkaan. Lehtokurppa lentää vain kahdeksan kilometrin tuntinopeudella, joten se on maailman hitaimmin lentävä lintu.

Muihin kurppiin lehtokurppaa ei voi juuri voi sekoittaa. Se on näitä selvästi suurempi ja yksinomaan metsälintu.

Lehtokurppa on hämäräaktiivinen lintu ja touhuilee pääasiassa öisin.

Lehtokurpan nimityksiä

"Suomessa vanha kansa on kutsunut lehtokurppaa nimillä kangaskuikka, kaseslintu, suokurma, suokurppa, suokurvilo, kyntölintu, pitkänjokka ja lehtikurppa. Muita nimityksiä ovat kehtolurppa, kurppa, lukkari, meloni, skolo ja skolopaks. Kurppa ja kurma juontuvat luonnollisestikin linnun kurnuttavasta äänestä. Eräs humoristinen lehtokurpasta käytetty nimitys on väyrynen, joka on peräisin linnun kaukana toisistaan olevien silmien aiheuttamasta mielleyhtymästä poliitikko Paavo Väyrysen ulkonäköön."

Äänet

Lehtokurppa on hiljainen lukuun ottamatta soidinlentoa, jossa vaimeiden orrt orrt -kurnutusten välissä kuuluu teräviä piisp -ääniä - se siis kurnuttaa ja piiskuttaa. Soidinlennossa ääni alkaa kuorsaavalla sarjalla ja päättyy terävään sivallukseen. Häirittynä lehtokurppa voi äännellä närhimäisesti.

Ravinto

Lehtokurppa tonkii ruuakseen lehtikarikkeen seassa eläviä pikkueläimiä. Lehtokurpan ravintoa ovat kastemadot, kovakuoriaiset sekä muut hyönteiset, hämähäkit, tuhatjalkaiset, kotilot ja etanat. Talvella ja kylmien säiden aikaan ravintona ovat myös kasvinosat ja siemenet.

Lehtokurppien elinpaikoilla voi toisinaan maanpinta olla kasvittomissa kohdissa ikään kuin tiheään rei'itetty. Se on merkki lehtokurpan ruokailusta; lintu on kaivanut lehtien ja karikkeiden seasta herkkätuntoisella nokallaan lieroja ja muuta mukavasti maistuvaa ravintoa. Juuri lieroja lehtokurppa suosii erityisesti.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Lehtokurppaa tavataan kaikkialla leudossa ja subarktisessa Euraasiassa. Suomessa levinneisyys ulottuu yleisenä Oulun korkeudelle saakka, Perämeren ympäristöön ja Kainuuseen. Lehtokurppa pesii Lapin maakunnan rajoille saakka, ja maan pesimäkanta on noin 160 000 paria. Yleisimmillään lintu on Etelä- ja Keski-Suomessa.

Nimensä mukaisesti lehtokurppa pesii ja oleilee lehdoissa. Se viihtyy rantaniityillä ja pellonvierustojen metsissä. Lehtokurpan pesimäympäristönä ovat tuoreet lehti- ja sekametsät, mutta sille kelpaavat myös havupuuvaltaiset kosteat metsät. Se karttaa kuivimpia kalliomänniköitä ja mäntykankaita.

Kun lehtokurppa lukeutuu rantalintuihin, niin tulee mieleen, että se elää rannoilla, mutta se on muista kurpista poiketen kuitenkin ympäri vuoden aito metsälintu. Runsas aluskasvillisuus on lehtokurpalle tärkeää, mutta vesi ei ole.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Lehtokurppa on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Lehtokurppa on kahlaajaksi verraten iso ja sen koko onkin koitunut sikäli sen kohtaloksi, että se on suosittu metsästyskohde: herrojen ja rouvien herkkua.

Lehtokurpan metsästys alkaa meillä 20.8. klo 12.00 samoin kuin sorsajahti, ja sitä saa metsästää aina vuoden loppuun saakka. Kahlaajiin lukeutuva lehtokurppa on Keski-Euroopassa erittäin suosittu riistalintu, mutta suomalaisista ruokapöydistä sitä ei juuri löydy. Lehtokurppa on aliarvostettu riistalintu Suomessa. Se on nykyisin harvan suomalaisen metsästäjän erityisesti tavoittelema saalis. Tämä näkyy myös saalistilastoissa: saaliiksi saadaan noin 2 000 – 6 500 yksilöä metsästyskaudessa. Muualla Euroopassa lehtokurpan metsästys on erittäin arvostettu ja suosittu metsästysmuoto. Vaikkapa Ranskassa ammutaan vuosittain yli kaksi miljoonaa lehtokurppaa.

Yksi syy lehtokurpan vähäiseen metsästykseen on se, että muun muassa metsäkanalinnut ovat suositumpaa riistaa. Lisäksi lehtokurpan metsästäminen vaatii seisovan tai karkottavan koiran, mikä osaltaan voi vähentää pyyntiä. Lintu on myös melko pieni. Metsästäjien mukaan syy lehtokurpan vähäiseen pyyntiin on se, että metsästys alkaa liian myöhään.

Riistalinnut

Lisääntyminen

Lehtokurpalla on omalaatuinen ja näkyvä soidin, lentäessään se lyö siivillään omituisen nykivästi ja väräjävästi. Lehtokurppa aloittaa soidinlentonsa jo huhtikuussa, hämärinä kevätiltoina ja aamun varhaisina hetkinä. Luonteenomaisesti kurnuttaen ja sipisten se kiertää soikion taikka ympyrän muotoista, halkaisijaltaan parin kilometrin suuruista lenkkiään. Lehtokurppa lentää tätä suunnilleen samaa rataansa lenkin toisensa jälkeen ja sen sanotaan noudattelevan reviirinsä rajoja. Se lentää nopeasti hieman puiden latvusten yläpuolella, pitkä, suora nokka loivasti alaspäin suunnattuna.

Useimmiten lehtokurppa lentää soidinta yksin, mutta joskus näkee kiihkeästi sipisten kisailevia pikku ryhmiäkin. Koiraiden yhyttäessä toisensa soitimella, lähtee toinen kiihkoissaan ajamaan toista takaa molempien äännellessä samalla toistuvasti ja sivaltelevin huudoin. Toisinaan linnut pudottautuvat takaa-ajon tuoksinassa maahan. Pimeä metsä kätkee kisailijat vaippaansa, joten jatko jää hämärän peittoon.

Vaatimaton pesä on maassa varvikon, oksien tai pensaan suojassa, puun juurella tai aivan avoimellakin paikalla. Pesä on matala, lehdillä, ruohoilla yms. vuorattu kuoppa. Huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa lehtokurppa munii pesään 4 munaa, niin että poikaset ehtivät itsenäistyä kesäkuun puoliväliin mennessä. Lehtokurppakoiras saattaa jäädä naaraan seuraksi, kunnes munat on munittu. Sen jälkeen se lähtee omille teilleen. Naaras hautoo munia 21 - 24 vrk. Se myös huolehtii yksin poikueesta.

Poikaset lentävät lyhyitä, enimmillään 15 metrin matkoja 10 vrk:n ikäisinä ja täysin lentotaitoisia ne ovat 5 - 6 viikon vanhoina. Lehtokurppanaaras saattaa munia kaksi kertaa kesän aikana.

Avoimesti pesällään makaava emo luottaa täysin hyvään, tiheän ruskeanjuovikkaaseen suojaväriinsä. Hautova naaras ponnahtaa vasta aivan viime tingassa pesältä pois. Paetessaan se muistuttaa pientä kanalintua. Jos lehtokurppaemo yllätetään pesällä, se tekeytyy vaivaiseksi ja lähtee räpistelevään harhautuslentoon, roikottaen samalla takaruumistaan ja rääkyen käheästi.

Kiistelyn alaisena kansantarinoissa ja vanhassa lintukirjallisuudessakin on ollut se, että lehtokurppa kykenisi lennättämään poikasiaan turvaan, niitä koipiensa välissä kantaen. Yhtään todistettua tapausta tällaisesta ei kuitenkaan ole. Eräässä lintukirjassa todetaan, että kun emo ponnahtaa nopeasti pakolentoon, niin sen jalkojen väliin saattaisi jäädä vahingossa poikanen, mutta tällaiset sattumat ovat varmaankin hyvin harvinaisia. Toinen tapa, nokassa kantaminen, kuulostaa jo uskottavammalta. Mutta sekin on vain legendaa. Itse asiassa nämä virheelliset olettamukset ovat syntyneet kurppaemon harhautusnäytelmästä, kun se vihollisen yllättäessä lentää matkoihinsa vaivalloisesti, jalat ja peräpää riippuen.

Muutto

Lehtokurppa on muuttolintu. Ensimmäiset lehtokurpat saapuvat keväällä varhain maaliskuun lopulla, jolloin metsissä on vielä paksusti lunta, pääjoukkojen seuratessa huhtikuussa. Lehtokurppa on yömuuttaja.

Syysmuutto ajoittuu syys-lokakuuhun. Lehtokurppa on karaistunut kahlaaja, ja viimeisiä viivyttelijöitä tavataan vielä marraskuussa, poikkeuksellisesti jopa alkutalvesta. Lehtokurppa talvehtii Keski- ja Länsi-Euroopassa, sekä Välimeren maissa. Suomalaiset linnut talvehtivat etupäässä Ranskassa, Irlannissa ja Englannissa. Lehtokurppa on myös Ahvenanmaalla säännöllinen, vähälukuinen talvehtija.

Lähteet
*Yle: Ei nimi lintua pahenna - "Lehtokurppa maistuu paremmalta kuin sorsa"
*Metsästäjä: Lehtokurppa tarjoaa haasteita
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat