Peippojen heimo

Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut, aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Yksi heimon lajeista on keltahemppo.

Keltahemppo (Serinus serinus)

Suomessa keltahemppo nähtiin ensimmäisen kerran Kuopiossa vuonna 1921. Sodan jälkeen ja vielä 1950-luvullakin se oli harvinainen satunnaisvieras. Turussa ja Espoossa tehtiin kuitenkin pesimähavainnot vuonna 1967. Hyvin todennäköisesti keltahemppo pesi vuonna 1975 niinkin pohjoisessa, kuin Torniossa. 1970-luvulta alkaen keltahemppo on tavattu maassamme vuosittain. Suurin osa meillä tehdyistä havainnoista keskittyy Uudellemaalle.

Vihreän ja keltaisen kirjava, tummaviiruinen keltahemppo on pienin peippojen heimon lajeista. Sillä on pituutta 11 – 12 cm, ja painoa 10 – 14 g. Se on solakka ja tuo mieleen lähinnä pienikokoisen vihervarpusen. Sen typäkkä nokka on kuitenkin hyvin lyhyt ja syvään halkoisen pyrstön sivuilta puuttuvat vihervarpusen keltaiset kuviot.

Koiraan otsa, silmäkulmanjuova, kaulan sivut, leuka, kurkku ja rinta sekä yläperä ovat kirkkaan keltaiset. Muuten se on vihertävänruskea kupeilta ja selästä ja juovikas selkäpuolelta, selässä on ruskeanmustat pitkittäisviirut. Koivet ovat tummanruskeat, nokka on tumma ja silmän värikalvo mustanruskea.

Vihervarpuskoiraan erottaa keltahemppokoiraasta mustasta päälaesta ja leukalapusta, sekä keltaisesta siipilaikusta.

Naaras on selkäpuolelta ruskeampi ja vatsapuolelta harmaampi. Kupeitten juovitus ulottuu myös rinnukseen, se on kaiken kaikkiaan juovikkaampi, kuin koiras. Nuori lintu on hyvin vahvasti juovikas. Siltä puuttuu elokuun loppuun saakka aikuisen linnun keltainen yläperä.

Keltahempon lento on hyppivää ja se lenteleekin ahkerasti ympäriinsä.

Kilinää, kitinää ja visertelyä

Keltahempon kutsuääni on tsi-ri-ri-lit ja sen kuulee usein linnun lentäessä. Se muistuttaa västäräkin ääntä mutta tuo mieleen myös tiklin.

Keltahemppokoiras laulaa ahkerasti korkean puun latvassa. Laulu on nopeatempoista, kilisevää, kitisevää ja sointuvaa visertelyä. Sitä voi verrata ääneen, joka syntyy kahta lasinpalasta yhteen hangattaessa.

Keltahemppo pysyttelee enimmäkseen korkealla puissa ja on siksi helpoimmin havaittavissa äänestään.

Ravinto

Keltahempon ravintona ovat lähes yksinomaan kasvikset, erityisesti rikkaruohojen siemenet, mutta myös koivun ja lepän siemenet ja silmut. Se syö myös jonkin verran hyönteisiä.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Keltahemppo pesii Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Suomessa se on vuosittainen satunnaisharhailija, jolle on varmistettu muutamia pesintöjäkin. Pesintöjä on kuitenkin suhteellisen vaikeaa varmistaa, linnun hiljaisista elintavoista johtuen.

Keltahemppo on alunperin Välimeren lintu. Siellä sen alkuperäistä elinseutua ovat mäkien avoimet, valoisat metsät ja niiden reunamat. Viimeisen runsaan sadan vuoden aikana se on laajentanut voimakkaasti levinneisyyttään pohjoiseen. Sen nopean leviämisen on tehnyt mahdolliseksi elintapojen muutos siten, että se on siirtynyt elämään ja pesimään kaupunkien ja taajamien hautausmailla, puistoissa ja puutarhoissa ja muualla ihmisasutuksen piirissä. Suurin osa Suomenkin havainnoista on tehty esikaupunkien havupuumetsiköissä.

Keltahempponaaras.

Lisääntyminen

Keltahempon maljanmuotoinen pesä muistuttaa peipon pesää ja se sijaitsee oksan haarassa tai kauempana oksalla, 2 - 4 metrin korkeudessa. Pesämateriaaleina ovat korret, juuri ja niini, vuorauksena karvat, kasvinvilla ja höyhenet. Pesän rakentaa naaras. Koiras seurailee naarasta, tämän ollessa pesänrakennuspuuhissa.

Naaras munii huhtikuun lopulla tai toukokuussa 3 - 5 vaaleaa, sinertävää munaa, joissa on harvaan punaruskeita täpliä ja pilkkuja. Naaras hautoo noin 13 vrk. Pesäpoikasaika on noin 14 vrk. Usein toinen pesye kesä-heinäkuussa.

Muutto

Keltahempon kevätmuutto on toukokuussa, syysmuutto syys-lokakuussa. Laji talvehtii Etelä-Euroopassa mutta on nähty muutaman kerran meilläkin talvella.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Lars Jonsson: Talvilintujen elämää - Minerva
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat