Nokkavarpunen. - Kuva yllä Copyright
© Gérard Meyer - Creative Commons.
Ruumis on tukeva ja yleisväritykseltään punaruskea. Nokkavarpuskoiraan ulkonäössä on loistoa. Värit ovat täyteläisiä ja tasaisia ja sävyjen rajat pehmeitä, vaikkakin selvästi erottuvia.
Päässä on oma sävynsä, jota voisi kuvata ruosteenoranssiksi tai ruosteenbeigeksi, vähän kuin ruusunmarjakiisselissä kimmeltelisi kuparia. Linnun otsa suorastaan hohtaa. Väri syvenee niskaa kohden, ennen loppumistaan neutraalin harmaaseen kaulukseen.
Puvun erikoistuntomerkkejä ovat musta leukalappu, suuri valkoinen hartialaikku, lilan ja pariisinsinisen värejä välkkyvät, sinimustat käsisulat ja käsisulkien valkoisten tyvitäplien muodostama siipijuova, sekä valkokärkinen pyrstö. Rinnassa ja vatsassa on vaikeasti määritettävä, täyteläinen ja harmahtava, ruskeanroosa sävy - jota kuvataan myös nougatsuklaan sävyksi.
Nokkavarpusen mahtavan kokoinen nokka on pesimisaikaan harmaansininen ja muina aikoina luunvärinen eli helmenvärinen.
Naaraan värikuviointi muistuttaa koiraan värikuviointia, mutta värisävyt eivät kaikilta osiltaan ole yhtä kirkkaita. Erot ovat kuitenkin varsin vähäisiä ja on myös varsin kirkasvärisiä naaraitakin. Naaraan musta naamio ei kuitenkaan ole aivan yhtä musta, kuin koiraalla ja ohjaskin näyttää usein harmaammalta.
Aikuisen nokkavarpusen väritys ei, monista muista peipoista poiketen, vaihdu sulkasadon myötä.
Nuori lintu on kupeilta voimakkaan tummanruskeatäpläinen. Sillä on keltainen nokka ja keltainen kurkku. Syyssulkasadon jälkeen se muistuttaa aikuista.
Nokkavarpusen lento on syväaaltoista. Tällöin näkyvät hyvin valkoiset kuviot lyhyehkössä pyrstössä ja siivillä. Maassa nokkavarpunen liikkuu raskaasti, pystyhkössä asennossa.
Kauniskuvioisen, isonokkaisen nokkavarpusen voisi kuvitella laulavan kaikuvalla, voimakkaalla, tammimetsän täyttävällä äänellä. Todellisuus on kuitenkin ihan toista. Nokkavarpusen laulu on vaatimatonta kutsuäänten toistelua, johon liittyy kitiseviåä ja narisevia ääniä. Joskus varhain aamulla voi kuulla nokkavarpusen vaatimatonta, kitisevää laulua: zik zik zy-zy. Ääni on hiljainen, aivan kuin lintu laulelisi itselleen ja jutustelisi mietteissään.
Hetken äänen availun jälkeen tosin laulu voi alkaa kuulostaa hetkeksi hieman varmemmalta, kun nokkavarpunen kokeilee muutamia kuuluvampia vokaaleja, hiemen vihelteleekin ja saa aikaan laulumaiselta kuulostavia ääniä. Ihan kuin se jo peräti yrittäisi improvisoidakin. Sitten hyvä alku lopahtaa ja laulu palaa hiljaiseen tiksutteluun ja kitinään. Laulu on todella vaimeaa ja sitä kuulee vain silloin, kun koiras on varaamassa itselleen reviiriä.
Peippojen heimo
Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut, aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Yksi heimon lajeista on nokkavarpunen.
Nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes)
Tanakan, isopäisen nokkavarpusen sanotaan muistuttavan karskia pianonkantajaa. Se on hyvin voimakasrakenteinen peippo, joka on helppo tuntea valtavasta ja massiivisesta, keilamaisesta nokastaan. Siitähän se on saanut nimensäkin. Nokallaan se käyttää kirsikansiementen rikkomiseen noin 30 kilon ja oliivinsiementen rikkomiseen peräti yli 50 kilon puristusvoimaa.
Nokkavarpusella on pituutta 18 – 20 cm, painoa 40 - 55 g ja sen siipien kärkiväli on 32 cm.Ruumis on tukeva ja yleisväritykseltään punaruskea. Nokkavarpuskoiraan ulkonäössä on loistoa. Värit ovat täyteläisiä ja tasaisia ja sävyjen rajat pehmeitä, vaikkakin selvästi erottuvia.
Päässä on oma sävynsä, jota voisi kuvata ruosteenoranssiksi tai ruosteenbeigeksi, vähän kuin ruusunmarjakiisselissä kimmeltelisi kuparia. Linnun otsa suorastaan hohtaa. Väri syvenee niskaa kohden, ennen loppumistaan neutraalin harmaaseen kaulukseen.
Puvun erikoistuntomerkkejä ovat musta leukalappu, suuri valkoinen hartialaikku, lilan ja pariisinsinisen värejä välkkyvät, sinimustat käsisulat ja käsisulkien valkoisten tyvitäplien muodostama siipijuova, sekä valkokärkinen pyrstö. Rinnassa ja vatsassa on vaikeasti määritettävä, täyteläinen ja harmahtava, ruskeanroosa sävy - jota kuvataan myös nougatsuklaan sävyksi.
Nokkavarpusen mahtavan kokoinen nokka on pesimisaikaan harmaansininen ja muina aikoina luunvärinen eli helmenvärinen.
Naaraan värikuviointi muistuttaa koiraan värikuviointia, mutta värisävyt eivät kaikilta osiltaan ole yhtä kirkkaita. Erot ovat kuitenkin varsin vähäisiä ja on myös varsin kirkasvärisiä naaraitakin. Naaraan musta naamio ei kuitenkaan ole aivan yhtä musta, kuin koiraalla ja ohjaskin näyttää usein harmaammalta.
Aikuisen nokkavarpusen väritys ei, monista muista peipoista poiketen, vaihdu sulkasadon myötä.
Nuori lintu on kupeilta voimakkaan tummanruskeatäpläinen. Sillä on keltainen nokka ja keltainen kurkku. Syyssulkasadon jälkeen se muistuttaa aikuista.
Nokkavarpusen lento on syväaaltoista. Tällöin näkyvät hyvin valkoiset kuviot lyhyehkössä pyrstössä ja siivillä. Maassa nokkavarpunen liikkuu raskaasti, pystyhkössä asennossa.
Vaatimaton laulaja ei koreile kitisevällä äänellään
Nokkavarpusen kutsuääniä ovat terävä zik, mustarastasmainen srri ja pistävän metallinen tsit, jota kuulee usein muutolla.Kauniskuvioisen, isonokkaisen nokkavarpusen voisi kuvitella laulavan kaikuvalla, voimakkaalla, tammimetsän täyttävällä äänellä. Todellisuus on kuitenkin ihan toista. Nokkavarpusen laulu on vaatimatonta kutsuäänten toistelua, johon liittyy kitiseviåä ja narisevia ääniä. Joskus varhain aamulla voi kuulla nokkavarpusen vaatimatonta, kitisevää laulua: zik zik zy-zy. Ääni on hiljainen, aivan kuin lintu laulelisi itselleen ja jutustelisi mietteissään.
Hetken äänen availun jälkeen tosin laulu voi alkaa kuulostaa hetkeksi hieman varmemmalta, kun nokkavarpunen kokeilee muutamia kuuluvampia vokaaleja, hiemen vihelteleekin ja saa aikaan laulumaiselta kuulostavia ääniä. Ihan kuin se jo peräti yrittäisi improvisoidakin. Sitten hyvä alku lopahtaa ja laulu palaa hiljaiseen tiksutteluun ja kitinään. Laulu on todella vaimeaa ja sitä kuulee vain silloin, kun koiras on varaamassa itselleen reviiriä.
Ravinto
Nokkavarpusen ylä- ja alanokan sisällä on sahamainen levy, jonka avulla se voi murskata kirsikan ja luumun kiviä. Se syö myös tuomen ja pihlajan marjoja sekä monien puiden ja pensaiden, kuten pyökin, valkopyökin, vaahteran ja jalavan siemeniä. Kesäisin ruokavalioon kuuluvat myös silmut ja hyönteiset. Nokkavarpunen käy talvisin myös lintulaudoilla, syöden rasvapitoisia siemeniä.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa nokkavarpunen pesii vähälukuisena eteläisessä ja lounaisessa Suomessa, pesimäkantamme lienee noin 350 paria. Laji on runsastunut voimakkaasti 2000-luvulla, ja pesiviä pareja saattaa olla jo yli tuhat.Hiljaista ja huomaamatonta elämää viettävä nokkavarpunen viihtyy ja pesii kookkaita, jaloja lehtipuita kasvavissa puistoissa, puutarhoissa ja lehdoissa, sekä lehti- ja sekametsissä. Piilottelevana ja syrjäänvetäytyvänä lintuna se oleskelee lähinnä korkeiden puiden latvuksissa. Lähes poikkeuksetta nokkavarpusen lähellä olon voi havaita vain sen terävästä ääntelystä. Joskus harvoin sen voi nähdä lennossa, matkalla puun latvasta toiseen tai avoimen metsäaukion yllä.
Lisääntyminen
Naaras rakentaa pääosin pesän, mutta koiras on myös aluksi mukana. Kookas pesä sijaitsee usein lehtipuun oksanhaarassa. Pesän materiaaleina ovat hennot oksat ja jäkälät, jotka muodostavat alustan, juurikuiduista ja hennoista korsista muodostuvalle pesämaljalle.Toukokuussa naaras munii 5 munaa, joita se hautoo 12 - 13 vrk. Tänä aikana huolehtii koiras sen ruokkimisesta. Poikaset viipyvät pesässä 12 - 13 päivää, tulevat ruokituiksi perhostoukilla ja saavuttavat lentokyvyn muutamaa päivää tämän jälkeen.
Muutto
Suomalaiset nokkavarpuset ovat pääasiassa muuttolintuja, jotka talvehtivat Keski-Euroopassa. Joitakin yksilöitä talvehtii lintulautojen turvin. Välillä talvisin nähdään jopa kymmenien yksilöiden suurparvia.Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Lars Jonsson: Talvilintujen elämää - Minerva
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Peipot