Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia,
jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut,
aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa
erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras.
Yksi heimon lajeista on tikli.
Tiklien suvusta Suomessa on vakituisesti pesivän tiklin ohella tavattu yhden kerran, vuonna 1995 sitruunahemppo (Carduelis citrinella).
Tikli (Carduelis carduelis)
"Suloinen väritys, eloisa käyttäytyminen ja pehmeän melodinen, kanarialintumaisesti
soliseva laulu, niistä tikli tunnetaan. Näistä ihailtavista ominaisuuksistaan huolimatta tai juuri siksi tikli on saanut kokea myös kaltoin kohtelua.
Sitä on pidetty, paitsi soveliaana häkkilinnuksi, niin mitä sopivimpana laitettavaksi myös herkkusuun pataan!"
Tikliä on aikoinaan pidetty yleisesti häkkilintuna. Myös Suomen lintutieteen perustajiin lukeutuvat von Wrightin
veljekset tunsivat huolta tiklien tilasta, sillä Magnus von Wright kirjoitti vuonna 1848 näin:
"Tikli on sekin yksi niistä linnuista, jotka on kauniin ulkomuotonsa ja laulunsa takia tuomittu usein menettämään
vapautensa itsekkään ihmisen huvin vuoksi ja vihdoin melkein kaikkien häkkilintujen tavoin menehtymään tapaturmaisesti tai kitumalla."
Wrightin veljeksillä oli toki oikeus esittää tällainen oma mielipiteensä, mutta on kuitenkin muistettava, että
he ampuivat valtavan määrän pikkulintuja ja kaikkia muitakin lintuja maalauksiaan varten.
Tarvittiin uutta aikaa, joka toi mukanaan aatteen luonnon ja lintujenkin suojelun tarpeesta.
"Tiklin värikäs höyhenys tuo eksoottisen tuulahduksen tropiikista linnustoomme -
se on helppo tuntea huomattavan kirjavasta puvustaan. Lintua voi sanoa jopa värien ilotulitukseksi.
Suoraan edestä katsottuna se näyttää viisirenkaiselta maalitaululta: keskellä luunkeltainen nokka,
sitten loistava punainen rengas, sen ympärillä valkea, musta ja vihdoin kastanjanruskea.
Linnun avatessa siipensä ja lähtiessä lentoon siinä leimahtelee musta,
valkea ja kulta, sillä tummissa siivissä on leveä, kullankeltainen pituusjuova ja yläperä sekä osa selkää hohtaa valkeana.
Tikli lentää hieman aaltomaisesti."
Vanhoilla linnuilla naama on karmiininpunainen,
nokantyvellä on musta rengas. Punaisen takapuolella kulkee valkoinen alue kurkusta ylös korvanseudulle.
Päälaen takaosa on musta, joka ulottuu kiilana valkoisen alueen taakse kohden kaulaa. Selkä on
lämpimän ruskea ja kupeet kellanruskeat, samat värit ovat rintavyössä. Mustilla siivillä näkee hyvin selvästi
rajautuneet keltaiset kirjailut.
Tiklin pituus on noin 12 – 14 cm ja paino noin 18 grammaa. Koiras on hieman naarasta kookkaampi.
Sukupuolet ovat lähes samannäköisiä, koiraalla on hieman enemmän punaista naamassa.
Tikli on saanut nimensä lajin tunnusomaisen, terävän "ti-ki-lit" -kutsuäänen mukaan.
Tiklin laulu on hiljaista ja kaunista, se on myös ohutta ja spinetinkaikuista. Laulu koostuu pirteästä visertelystä, lyhyistä matkinnoista
ja kirkkaista vihellyksistä. Lintu esittää laulunsa niin nopeatempoisesti, että yksityiskohtia
ei voi erottaa toisistaan. Laulu muistuttaa hieman vihervarpusen tai hempon ääntelyä. Eikähän se ole ihmekään,
sillä lajit ovat läheistä sukua keskenään.
Tikli on erikoistunut mykerökukkaisten, kuten takiaisten, marunan ja ohdakkeiden, sekä voikukan siemeniin. Parven yksilöt taiteilevat notkeissa kasvustoissa
ja poimivat kartiomaisella, teräväkärkisellä nokallaan siemenet takiaisen kuihtuneista kukinnoista ruoakseen. Myös koivun, lepän ja männyn siemenet
ovat ravintona.
Poikasiaan tikli ruokkii hyönteisillä, mm. kirvoilla ja sen jälkeen kuvussa pehmenneillä siemenillä.
Tikli havaittiin ensimmäisiä kertoja Suomessa 1840-luvulla. Varsinkin 1930-luvulla tikli yleistyi vahvasti.
Nykyisin Etelä-Suomessa pesii noin 6 000 tikliparia. Tikli on eteläinen lintulaji ja sitä tapaa ainoastaan
satunnaisesti Imatra-Tampere-Pori -linjan pohjoispuolelta. Kanta on harva, mutta syksyisin voi tavata sopivilta
rikkaruohomailta kymmenienkin lintujen parvia.
Tikli viihtyy metsäsaarekkeiden, isojen pensaikoiden, metsän reunan tai rehevien puutarhojen rikkomilla,
avoimilla kulttuurialueilla. Myös rikkaruohokasvustoissa ja männiköissäkin voi tavata tiklin. Kulttuurilintuina
tiklit elävät myös kaupunkien puistoissa ja omakotitalojen seassa kasvavissa pikku metsiköissä.
Tiklit pesivät usein löyhinä yhdyskuntina.
Tikli pesii etelän puistomaisissa metsissä, puistoissa ja puukujanteilla. Pesä sijaitsee tavallisesti lehtipuun oksanhangassa, joskus myös havupuussa.
Naaras rakentaa taidokkaasti kauniin pesän, mutta koiras saattaa sille päälle tullessaan kannella naaraalle pesämateriaalia. Se muodostuu
hennoista korsista, pajunkissoista, oksista, ruohosta, sammalesta, juurikuiduista ja eläimen karvoista.
Naaras pyöräyttää pesän pohjalle 4 - 6 munaa ja hautoo niitä pari viikkoa, jona aikana koiras osittain ruokkii sitä. Poikaset viipyvät
pesässä 12 - 15 vrk. Poikasten jätettyä pesän, perhe pysyy yhdessä vielä pitkään. Tiklillä on yleensä kaksi pesyettä kesässä, toukokuussa
ja heinäkuussa.
Suurin osa tikleistä lentää liihottaa talviajaksi Länsi-Eurooppaan. Meillä voi talviaikaan nähdä pieniä parvia etelärannikolla,
syömässä hangen yläpuolelle jääneiden talventörröttäjien siemeniä.
Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
