JOULUKALENTERI - KOIRAT

Luukku 19

Shetlanninlammaskoira

Skotlannissa sijaitsevien karujen ja paljaiden Shetlandinsaarten eli Shetlannin uudisasukkaat kuljettivat aikoinaan mukanaan saarille Skandinaviasta ja Länsi-Norjasta paimeniksi koiria, joista ovat polveutuneet shetlanninlammaskoirat. Polveutuminen ja risteytyminen eri koirarotujen kanssa kesti 1400-luvulta alkaen vuosisatoja.

1700-luvulla saarilla vierailivat toistuvasti veneillään kalastajat, ja heillä oli mukanaan kääpiöspanieleita, yakki-koiria Grönlannista sekä pohjoismaisia, pystykorvan tyyppisiä paimenkoiria. Nämä koirat toivat oman lisänsä saarten lammaskoirien sukukantaan.

Näin kehittyvä eloisa ja työteliäs sheltie paimenteli ja vartioi Shetlandinsaarten pienikokoisia, shetlantilaisia lampaita. Pienet ja ahkerat koirat saivat paimentaa lampaitaan 1900-luvulle saakka, jolloin koira herätti kennelväen mielenkiinnon ja rotu tunnustettiin virallisesti. Ensimmäisen kerran rotu esiintyi Cruftin näyttelyssä vuonna 1906 ja silloin se esiteltiin kääpiöcolliena.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen shetlanninlammaskoiran linjoihin risteytettiin collieta, ja niin syntyi nykyisin tunnettu tyyppi.

Shetlanninlammaskoira omaa hyvin viehättävän ulkomuodon ja siksi ei olekaan ihme, että siitä on tullut hyvin suosittu seurakoira.

Shetlanninlammaskoiran perusväri on soopeli, mutta on myös monia muita värimuunnoksia. Nämä muut värit ovat kolmivärinen (tricolour), sininen (blue merle), mustavalkoinen tai black & tan.



Shetlanninlammaskoira painaa noin 6 - 15 kg ja sen säkäkorkeus on 35 - 41 cm, narttu on urosta pienempi. Vuonna 2019 se oli Suomen kuudenneksi eniten rekisteröity koirarotu.

Shetlanninlammaskoira, tuttavallisesti sheltie tai sheltti, on valpas, älykäs ja elegantti. Se on myös lapsirakas, sosiaalinen ja lempeä, nopea, älykäs ja palvelualtis - ja soveltuu hyvin kaupunkikoiraksi.

Sheltien pää on melko tarkka kopio collien päästä. Shetlanninlammaskoiraa onkin sanottu kääpiöcollieksi.