JOULUKALENTERI - KOIRAT

Luukku 14

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja on hyvin suosittu koira joka puolella maailmaa, ja sen jalostuspohja on suuri. Sillä on erinomaisen tarkka hajuaisti, ja se on loistava noutaja.

Rohkea, uskollinen ja uuttera labradori on ansainnut suurta kunniaa työkoirana. Se on yksi suosituimmista ja rakastetuimmista lemmikeistä.

Labradorinnoutaja on ollut useina vuosina Suomen suosituin koirarotu, näin oli myös vuonna 2019. Labradorinnoutajasta tuli suosituin koirarotu vuonna 2010. Se on pitänyt kärkipaikkaa siitä lähtien. Suomen Kennelliitto rekisteröi vuonna 2019 yhteensä 2 307 labradorinnoutajaa, mikä oli 112 edellisvuotta enemmän.

Labradorinnoutaja voi olla eri käyttötarkoituksissaan metsästyskoira, seurakoira, palveluskoira, lintukoira tai harrastuskoira. Siitä käytettyjä nimityksiä ovat labradori, labbis, lapukka ja labu.

Labradorinnoutajan ominaisuuksia

Alkuperämaa. - Iso-Britannia.

Luonne. - Labradorinnoutaja on rohkea, uskollinen ja uuttera. Se on myös ystävällinen, miellyttämishaluinen, tottelevainen, toimelias, hyväluontoinen ja innokas. Labradorinnoutaja tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Se kaipaa ihmisen seuraa ja huomiota ja haluaa osallistua perheen arkeen. Älykkään luonteensa vuoksi rotu sopii yhtälailla viranomaisten työkoiraksi, opaskoiraksi kuin aktiiviseksi perhekoiraksikin. Labradorit eivät loukkaannu mistään ja haluavat miellyttää isäntäväkeään, mutta vieraita ne vahtivat. Tasapainoisella, herkällä ja älykkäällä labradorinnoutajalla on synnynnäinen, voimakas vaisto riistan jäljittämiseen ja noutamiseen.

Ulkonäkö, yleisvaikutelma. - Labradorinnoutaja on keskikokoinen, vankkarakenteinen, voimakas ja tiivisrunkoinen koira, ja se on hyvä uimari.

Koko. - Uroksen ihannekorkeus on 56 - 57 senttimetriä ja nartun 54 - 56 senttimetriä. Uroksen paino 27 - 34 kg, nartun paino 25 - 32 kg.

Karva. - Lyhyttä, kovaa, suoraa, tiheää ja vedenpitävää. Karvaa lähtee pari kertaa vuodessa ja sen hoito on erittäin helppoa. Kaksi karvapeitettä, aluskarva hyvin tiheää

Väri. - Labradorinnoutaja on väriltään joko musta, keltainen tai harvinaisempana ruskea. Keltaisen värityksen sävy vaihtelee ketunpunaisesta kermankeltaiseen, vaikkakin näyttelylinjassa keltaisia näkee lähes yksinomaan kermanvärisiä. Aivan kuten kultaisennoutajan tapauksessa, punaisia koiria löytyy lähinnä käyttölinjasta. Pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltaisen koiran kirsun ja ihon toivotaan olevan mahdollisimman tummat. Maksanruskea tunnetaan englanninkielisissä maissa "suklaanruskeana" (Chocolate). Alunperin suosittiin mustaa väriä.

Häntä. - Häntä on niin kutsuttu "saukonhäntä": keskipitkä, tyvestä paksu ja hännänpäätä kohti suippeneva. Se on kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä. Hännän ei tule kiertyä selän ylle.

Pää, kirsu, silmät, korvat. - Kallo on leveä, otsapenger selvä, kirsu iso ja leuat keskipitkät ja voimakkaat. Keskikokoiset silmät ovat väriltään pähkinänruskeat. Korvat ovat melko pienet ja riippuvat päänmyötäisinä.

Lihominen. - Sekä urokset että nartut ovat surullisenkuuluisia taipumuksestaan lihomiseen. Labradorinnoutajan ruokahalu on pohjaton. Siksi sen ruokailua on rajoitettava, ettei sille tule kohtuuttomasti ylipainoa.



Riistakoira. - Riistakoirana labradorinnoutaja on siksikin erityisen hyvä, että se on rauhallinen ja syvästi kiintynyt isäntäänsä - ja sillä on hyvä vainu ja pehmeä ote, jolla se tarttuu riistaan. Kouluttaminen erinomaiseksi noutajaksi on helppoa.

Seurakoira. - Labradorinnoutajalla on runsaasti ominaisuuksia, jotka tekevät siitä ihanteellisen seurakoiran.

Kaksi linjaa. - Labradorinnoutaja on alunalkaen kehitetty noutavaksi koiraksi linnun- ja pikkuriistan metsästämiseen. Rotu on jakautunut kahteen eri linjaan: näyttelylinjaisiin ja metsästyslinjaisiin. Näyttelylinjaiset ovat suurempia ja vahvempia luustoltaan ja niillä on yleensä vahvempi turkki kuin metsästyslinjaisilla, jotka ovat yleensä pienempiä ja sirompia. Metsästyslinjaiset labradorinnoutajat on jalostettu käyttökoiriksi ja niillä harvemmin pärjää näyttelykehissä.

FCI-luokitus. - Ryhmä 8 Noutajat. Noutajat ovat erikoistuneet ammutun riistan löytämiseen ja noutamiseen. Niitä on käytetty aikoinaan usein yhdessä spanieleiden kanssa. Tällöin spanielit löysivät riistan ja ajoivat sen pakosalle, noutajien osaksi jäi hakea ammuttu riistaeläin. Noutajia käytetään myös yleisesti vesilintujen metsästyksessä. Tällöin ne pysyvät piilossa, kunnes lintu on ammuttu, minkä jälkeen ne polskuttavat veteen ja hakevat linnun. Paitsi lintua noutavana koirana, labradorinnoutajaa käytetään myös muun haavoittuneen ja loukkaantuneen riistan jäljestämiseen.