Haukkojen heimo

Haukat (Accipitridae) on petolintujen eli päiväpetolintujen (Accipitriformes) lahkoon kuuluva lintuheimo. Ne saalistavat ravinnokseen lintuja ja muita eläimiä, erityisesti pieniä nisäkkäitä.

Haukkojen heimoon kuuluu 248 lajia 69 suvussa. Suomessa pesiviä haukkalajeja on 13. Nämä ovat kanahaukka (Accipiter gentilis), varpushaukka (Accipiter nisus), hiirihaukka (Buteo buteo), ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), sinisuohaukka (Circus cyaneus), arosuohaukka (Circus macrourus), niittysuohaukka (Circus pygargus), haarahaukka (Milvus migrans) ja mehiläishaukka (Pernis apivorus).

Myös maakotka (Aquila chrysaetos), merikotka (Haliaeetus albicilla) ja piekana (Buteo lagopus) kuuluvat haukkojen heimoon. Haukoissa omia ryhmiään Pohjolassa muodostavat kotkat, suohaukat, lintuhaukat (kanahaukka ja varpushaukka), haarahaukat sekä hiirihaukat. Kotkat muistuttavatkin leveine siipineen ja lyhyehköine pyrstöineen jättiläiskokoisia hiirihaukkoja.

Piekana (Buteo lagopus)

Piekana muistuttaa suuresti hiirihaukkaa, josta lajin erottaa parhaiten valkoinen pyrstöntyvi. Piekanan sanotaankin olevan Lapin vastine etelän hiirihaukalle. Lajin yksilölliset värierot ovat melko suuret. Tyypillisiä piirteitä ovat kuitenkin mustat laikut siiven taipeessa ja vatsassa sekä tumma kärkivyö pyrstössä. Piekanalla on pituutta 53 - 64 cm ja sillä on siipiväliä 130 - 150 cm. Painoa on 700 - 1 600 grammaa.

Piekanan yleisväri on yleensä alta hyvin vaalea ja päältä tumma. Erona hiirihaukkoihin ovat myös varpaisiin saakka täysin höyhenpeitteiset koivet.

Piekanan lentokuvio on samanlainen, kuin hiirihaukalla. Piekana lentää matkalennossa tasaisin, melko hitain siiveniskuin liidellen silloin tällöin. Liitolennossa siivet ovat hieman yläviistossa. Piekana kaartelee usein ja saalistaessaan se lekuttelee usein pitkiä aikoja kerrallaan. Piekanan voi nähdä myös pysyttelemässä tunturinrinteen yläpuolella vastatuulessa, paikoillaan jäykin siivin.

Äänet

Piekanan varoitusääni pesällä on pitkä, värisevä "piäää". Valittava ääni on samankaltainen, kuin hiirihaukalla. Muuten, pesimäajan ulkopuolella lintu on hiljainen.

Ravinto

Piekana on erikoistunut pikkujyrsijöihin. Sen tärkeimmät saaliseläimet ovat pohjoiset myyrälajit ja tunturisopulit. Hyvinä jyrsijävuosina piekana on tavallinen näky kumpuilevassa tunturimaastossa, puurajan yläpuolella. Se voi joskus saalistaa myös kanalintuja, käärmeitä, sisiliskoja, kärppiä, jäniksenpoikia, sammakoita ja suuria hyönteisiäkin.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Piekana on pohjoinen, tunturi- ja metsälapin laji. Se pesii koko Lapissa ja harvakseltaan myös entisen Oulun läänin, eli Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa. Metsäseuduilla laji esiintyy huomattavasti sirotellummin. Runsaina myyrävuosina laji voi pesiä myös Keski-Suomessa ja joskus ihan Etelä-Suomessakin.

Kannan suuruus vaihtelee huomattavasti ravinnon runsauden myötä. Muuttoaikoina piekanoja tavataan etelämpänäkin, joinakin vuosina runsaastikin. Lokakuussa piekana on tuttu näky Keski- ja Etelä-Suomen viljelysaukeiden yllä.

Lisääntyminen

Hyvinä myyrävuosina lähes jokaisen tunturin kupeessa pesii piekanapari, huonoina vuosina piekanat saattavat puuttua kokonaan.

Piekana valmistaa pesänsä risuista ja oksista ja vuoraa sen sammalella, jäkälällä ja kuivalla ruoholla. Pesän halkaisija on 70 - 80 cm ja sillä voi olla korkeutta jopa 1,5 metriä. Pesä sijaitsee yleensä tunturimailla, kalliopahdan ulkonemalla tai metsäalueella männyn latvassa.

Piekana munii ravintotilanteesta riippuen 3 - 5, mutta joskus vain 2 tai jopa 6 - 7, vihertävää, likaisenvalkeaa, ruskeapilkkuista munaa touko-kesäkuussa. Naaras hautoo munia noin 31 vuorokautta. Naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisen munan pyöräytettyään, joten poikasista tulee hyvin erikokoisia. Poikasten koosta näkee niiden kuoriutumisjärjestyksen. Vain hyvinä myyrävuosina kaikkein pienimmät selviävät pesästä lentoon ja maailmalle.

Pesäpoikasaika on viisi-kuusi viikkoa. Poikasista koiraat kehittyvät nopeammin ja lähtevät pesästä 34 - 36 vuorokauden ikäisinä, naaraat 41 - 43 vuorokauden ikäisinä. Piekanalla on yksi pesye vuodessa.

Muutto

Ensimmäiset piekanat saapuvat maahamme keväällä maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa. Muutto huipentuu huhtikuun lopulla ja päättyy toukokuun alkupuolella, joskin yksittäisiä lintuja nähdään usein aivan toukokuun lopussakin.

Piekanat muuttavat yksin tai pieninä parvina. Muutto on usein keskittynyt tiettyihin päiviin ja johtolinjoihin. Hyvänä muuttopäivänä piekanoja voidaan nähdä sadoittain. Suurin osa piekanoista muuttaa syksyllä pois maastamme syys-lokakuussa Keski- ja Itä-Eurooppaan. Jotkut yksilöt saattavat hyvinä myyrävuosina talvehtiakin meillä.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös