Jalohaukkojen heimo

Jalohaukkalintujen (Falconiformes) lahkossa on heimo jalohaukat (Falconidae). Maailmanlaajuisesti jalohaukkoja tunnetaan noin 60 lajia 10:stä eri suvusta. Suomessa säännöllisesti tai satunnaisesti pesivät jalohaukat ovat ampuhaukka, muuttohaukka, nuolihaukka, tuulihaukka, tunturihaukka ja punajalkahaukka. Viimeksi mainittu punajalkahaukka on harvalukuinen satunnainen yksittäispesijä, kannan suuruudeksi arvioidaan 0 – 5 paria. Meillä harvoin tavattuja jalohaukkoja ovat aavikkohaukka, tavattu Suomessa neljästi - pikkutuulihaukka, tavattu Suomessa kerran - ja välimerenhaukka, tavattu Suomessa kerran.

Jalohaukoille ovat ominaista pitkät, teräväkärkiset siivet ja tavallisesti melko pitkä pyrstö. Ylänokan hammasmainen pykälä erottaa ne muista petolinnuista. Jalohaukat lentävät hyvin nopeasti voimakkain siiveniskuin tai liitävät välillä. Ne etsivät saaliinsa lennosta tai etsivät sen maasta lekuttelemalla.

Sukupuolet eroavat toisistaan ja naaraat ovat koiraita kookkaampia. Äänet ovat tavallisesti kimeitä huutosarjoja. Jalohaukat liikkuvat yleensä avoimessa maastossa. Ne pesivät usein toisten lintujen hylkäämiin pesiin tai munivat suoraan kalliojyrkänteen syvennykseen tai maahan.

Nuolihaukka (Falco subbuteo)

"Nuolihaukka on haukoistamme siroin. Se on teräväsiipinen ja lentokuvaltaan lähes tervapääskymäinen jalohaukka, joka lentää nopein ja terävin siiveniskuin. Saalistaessaan nuolihaukka tekee nopeita kiihdytyksiä ja äkkikäännöksiä. Se on erittäin taitava lentäjä. Se muodostaa kuin sirpin taivaalle ja tekee kuin leikiten kaikki lentotemput nuolennopeasta syöksyputouksesta vapautuneeseen nousuun ja tiukkaan käännökseen asti."

Nuolihaukka on suunnilleen tuulihaukan kokoinen, mutta sen siivet ovat pidemmät ja sen suippo pyrstö huomattavasti lyhyempi. Nuolihaukalla on pituutta 28 – 31 cm, sen siipien kärkiväli on 75 – 80 cm, koiraalla on painoa 150 – 200 g, naaraalla 230 – 340 g.

Vanhojen lintujen yläpuoli on liuskeenharmaa, koko alapuoli voimakkaasti pitkittäisjuovainen. Alaperä ja koipien alue reisihöyhenineen on ruosteenpunainen.

Pää on musta ja musta viiksijuova näkyy selkeänä valkoista poskea vasten. Nokka on lyijynharmaa, vahanahka on nuorella harmaanvihreä ja vanhalla rikinkeltainen. Koivet ovat keltaiset. Iiris on tummanruskea ja silmärengas keltainen.

Nuoren nuolihaukan ikätuntomerkkejä ovat selän vaaleat höyhenreunukset, ja "punaisten housujen" puuttuminen.

Äänet

Pesintäpaikoilla nuolihaukka huutelee kuin käenpiika "ki ki ki" - se on sekä yhteysääni että varoitusääni. Kun koiras luovuttaa saaliin naaraalle, kuuluu näppäilevä ääni "kiit-shik".

Ravinto

Nuolihaukka pyydystää ilmasta ravinnokseen lintuja ja hyönteisiä. Saalislintuina ovat mm. kiurut, västäräkit, tervapääskyt, räystäspääskyt ja haarapääskyt. Hyönteisistä sudenkorento on tärkein saalistuksen kohde. Sellaisen nuolihaukka pyydystettyään syö heti ilmassa. Hämärissä nuolihaukan ruokalistalle lepattelevat myös lepakot.

Sadesäällä ja tuulisella ilmalla nuolihaukka turvautuu pikkujyrsijöihin ja rantojen kahlaajiin. Saalistus tapahtuu usein varsin myöhään illalla.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Nuolihaukkoja on Suomessa noin 2 800 pesivää paria. Lajia tavataan Etelä- ja Itä-Suomessa Rovaniemelle saakka. Kanta on tihein etelässä ja etenkin kaakossa vesistöjen läheisyydessä. Nuolihaukkaa pidetään ampuhaukan eteläisenä vastineena.

Laji suosii avointa metsäseutua tai metsiköitä lähellä avomaita tai vesistöjä.

Lisääntyminen

Nuolihaukka pesii usein pienehkössä saaressa, rantametsikössä tai harjuhongikossa ja tavallisesti korkealla männyssä sijaitsevassa, vanhassa variksen pesässä. Naaras pyöräyttää pesäänsä 2 - 4 valkoista, tiheään punaruskeapilkkuista munaa ja hautoo suurimman osan haudonta-ajasta, jota kestää 28 vrk. Poikaset ovat lentokykyisiä 28 - 34 vrk:n ikäisinä. Siitä hetkestä kuluu itsenäistymiseen aikaa vielä pari kolme viikkoa.

Pesänsä lähellä nuolihaukat ovat varsin aggressiivisia. Jos vieras nuolihaukka ilmaantuu liian lähelle pesää, koiras nousee vihaisesti kitisten esiin ja ajaa tunkeilijan pois. Samoin käy pesän tuntumaan eksyneelle varikselle ja lokillekin. Etenkin poikasaikaan nuolihaukat varoittelevat pesällään tuon tuostakin.

Muutto

Keväällä ensimmäiset nuolihaukat saapuvat maahamme yleensä huhtikuun puolenvälin tienoilla. Nuolihaukan kevätmuutossa ei ole selvää huippua, vaan se jatkuu tasaisena koko toukokuun aina kesäkuun alkupäiviin asti.

Nuolihaukka on muutolla verraten harvalukuinen. Oletetaankin, että laji muuttaa osittain ylikorkeudessa.

Syysmuutto alkaa heinäkuussa ja huipentuu elo-syyskuun vaihteessa tai syyskuun alussa. Viivvytelijöitä vai näkyä vielä lokakuussakin. Nuolihaukka viettää talviaikansa trooppisessa Afrikassa. Siellä se syö termiittejä ja heinäsirkkoja.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat