Tunturisuden sivut
Sinisuohaukka (Circus cyaneus) kuvassa yllä. Pituus 46 – 50 cm, siipien kärkiväli 110 – 125 cm, paino 350 – 600 grammaa. Luonteenomaisena piirteenä pieni ja pyöreä, pöllömäinen pää. Sinisuohaukan määrät Suomessa vaihtelevat huomattavasti vuosittain, 2 000 – 4 000 parin välillä, pikkunisäkäskantojen mukaan. Suomessa sinisuohaukkoja tavataan etenkin Pohjanmaalla ja Lapissa, mutta myös Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. - Kuva Copyright © Deborah Freeman - Creative Commons.

Päiväpetolinnut: haukat

Haukat (Accipitridae) on petolintujen eli päiväpetolintujen (Accipitriformes) lahkoon kuuluva lintuheimo. Ne saalistavat ravinnokseen lintuja ja muita eläimiä, erityisesti pieniä nisäkkäitä.

Päiväpetolintujen lahko on melko epäyhtenäinen - se koostuu suurista ja keskikokoisista, päiväaikaan aktiivisista linnuista. Lahkon lajien siivet ovat enimmäkseen pitkät ja leveät, kärjistään harittavat.

Jalohaukat (Falconidae) eivät kuulu haukkojen heimoon, vaan ne muodostavat oman heimonsa, jalohaukkalintujen (Falconiformes) lahkossa. Jalohaukat eroavat haukoista erityisesti siinä, että jalohaukat tappavat saalinsa nokallaan, haukat jaloillaan. Jalohaukoista poiketen haukat rakentavat itse suuret risupesänsä, jotka voivat olla käytössä vuodesta toiseen.

Varpushaukka

Varpushaukka (Accipiter nisus). - Naaras on koirasta isompi, 35 – 41 cm pitkä ja siipien kärkiväli 67 – 80 cm. Koiras on petolinnuistamme pienin - se on vain 29 – 34 cm pitkä ja siipien kärkiväli on 59 – 64 cm. Väreiltään se on siniharmaa selkäpuolelta ja punaruskearaitainen vatsapuolelta. Koiras painaa noin 150 g, naaras 270 g. Ääni on kimakkaa kimitystä, koiraan ääni on korkeampi. Muistuttaa kanahaukan ääntä, mutta on selvästi korkeampaa ja nopeampaa.

Suomessa pesii eri arvioiden mukaan 7 000 – 10 000 paria, ja varpushaukka onkin maan yleisin päiväpetolintu. Aivan pohjoisimmasta Lapista varpushaukka puuttuu pesivänä. Varpushaukan lähestymisen huomaa usein tiaisten korkeista varoitusäänistä. - Kuva Copyright © Imran Shah - Creative Commons.


Haukkojen heimoon kuuluu 248 lajia 69 suvussa. Suomessa pesiviä haukkalajeja on 13. Nämä ovat kanahaukka (Accipiter gentilis), varpushaukka (Accipiter nisus), hiirihaukka (Buteo buteo), ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), sinisuohaukka (Circus cyaneus), arosuohaukka (Circus macrourus), niittysuohaukka (Circus pygargus), haarahaukka (Milvus migrans) ja mehiläishaukka (Pernis apivorus).

Myös maakotka (Aquila chrysaetos), merikotka (Haliaeetus albicilla), sääksi (Pandion haliaetus) ja piekana (Buteo lagopus) kuuluvat haukkojen heimoon. Haukoissa omia ryhmiään Pohjolassa muodostavat kotkat, suohaukat, lintuhaukat (kanahaukka ja varpushaukka), haarahaukat sekä hiirihaukat. Kotkat muistuttavatkin leveine siipineen ja lyhyehköine pyrstöineen jättiläiskokoisia hiirihaukkoja.



Haarahaukka (Milvus migrans). - Haarahaukan pituus on noin 55 – 60 cm ja sen siipien kärkiväli on 135 – 155 cm. Naaras painaa noin 850 grammaa ja koiras 807 grammaa. Lajin ääni muistuttaa lokkien kirkunaa, myös värisevää "kui-i-i-i" ja joskus naukuvia ääniä. Suomessa haarahaukka on erittäin harvalukuinen pesimälaji pääosin Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Venäjän Karjalassa kanta on vahvempi. Keväisin ja syksyisin nähdään maassamme joitain kymmeniä harhailijoita. - Kuva Copyright © Radovan Václav - Creative Commons.

Haukkojen ominaisuuksia

Haukoille tyypillisiä ominaisuuksia ovat koukkunokka, sierainaukkoja ympäröivä vahanahka, voimakkaat koivet ja terävät kynnet. Nilkka on ohut ja pitkä suohaukoilla ja lintuhaukoilla, muilla lajeilla huomattavan vahva. Haukoilla on leveät siivet, jotka sopivat hyvin haukkojen saalistaessaan harjoittamaan liitelyyn ja kaarteluun. Melkein kaikkien lajien naaraat ovat haukoissa uroksia suurikokoisempia.

Höyhenpuvun värit vaihtelevat päiväpetolinnuilla huomattavasti myös monen lajin sisällä, mutta sävyt ovat kuitenkin enimmäkseen ruskeita ja harmaita.

Tavallisesti koiras huolehtii yksin perheen ravinnonsaannista haudonnan ja valtaosaksi myös pesäpoikasaikana.

Sinisuohaukka

Sinisuohaukka. - Kuva Copyright © Deborah Freeman - Creative Commons.

Lento ja saalistus

Kaikki lajit pystyvät hyödyntämään nousevia ilmavirtauksia purjelentoonsa, jolloin ne näennäisesti ilman rasituksia voivat siirtyä pitkiäkin matkoja. Aktiivilennossa vuorottelee tavallisesti muutama voimakas siivenisku ja pitkä liito-osuus.

Haukat ovat erinomaisia lentäjiä. Liidellessään ja kaarrellessaan ne tähystelevät terävänäköisillä silmillään saalista. Saaliin havaitessaan ne syöksyvät sen kimppuun ja iskevät siihen käyrät, naskalinterävät kyntensä. Sitten ne raatelevat saaliseläimen - pikkkunisäkkään, sammakon, linnunpoikasen, matelijan - hengettömäksi koukkupäisellä nokallaan.

Normaalissa matkalennossaan (ei saalistuslennossa tai kaarrellessa) päiväpetolinnuille on tyypillistä viisi-kymmenen voimakasta siiveniskua ja sen jälkeen liito suorin siivin. Päiväpetolinnuissa kalasääski, piekana ja tuulihaukka harjoittavat lekuttelua, jolloin ne pysyttelevät ilmassa paikoillaan siipiään vinhasti iskemällä. Myös hiirihaukka saattaa ajoittain lekutella.

Päiväpetolintujen äärimmäisen tarkka näkö

Päiväpetolintujen aisteista näkö on äärimmäisen kehittynyt. Kaikista selkärankaisista eläimistä päiväpetolinnuilla on pinta-alaa kohden suurin määrä näkösoluja verkkokalvolla.

Mehiläishaukka

Mehiläishaukka (Pernis apivorus). - Mehiläishaukka on hivenen hiirihaukkaa kookkaampi, sen pituus on 52 – 60 cm, siipien kärkiväli 135 – 150 cm ja paino noin 440 – 1 000 grammaa. Mehiläishaukan pää on huomattavan pieni ja kapea, verrattaessa hiirihaukan päähän. Se pitää päätään käkimäisesti hieman koholla. Mehiläishaukan ääni on heleä, vaimea naukuva vihellys "pii-ly", hieman kirskuvampi kuin hiirihaukalla. Pääravintona ovat kimalaiset ja ampiaiset, niiden vahakennot, toukat, kotelot ja täysin kehittyneet yksilöt. Hyönteisten ollessa vähissä (keväällä) käyttää ravinnokseen myös lintujen munia ja poikasia. Syö myös sammakoita, hedelmiä ja marjoja. Tuo pesään poikasilleen ravinnoksi kimalaisten ja ampiaisten vahakennoja.

Mehiläishaukka on Suomen yleisimpiä päiväpetolintuja. Se pesii säännöllisesti Etelä-Suomesta aina Napapiirin korkeudelle. Kanta on runsaampi etelässä. Mehiläishaukkoja pesii Suomessa arviolta 3 000–4 000 paria, mutta 2000-luvun alussa laji on taantunut voimakkaasti. Mehiläishaukka viipyy vain lyhyen ajan vuodesta Suomessa. Talvehtimisalue on trooppisessa Afrikassa. - Kuva Copyright © Radovan Václav - Creative Commons.

Hiljaiseloa ja huimaa soidinlentoa

Päiväpetolinnut ovat tavallisesti melko hiljaisia. Useimmat pitävät ääntä vain pesimäkauden alussa, jolloin reviiri asutetaan.

Päiväpetolintujen lahkossa useimmilla lajeilla on päätähuimaava soidinlento, jolloin pari esiintyy näyttävästi ilmatilassa. Kevyempi koiras syöksyy naarasta kohti, joka voi heittäytyä ympäri selälleen, ottaakseen vastaan koiraan koivet ojossa ja kynnet auki.

Lähteet
*Luontoportti
*Wikipedia
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Hiirihaukka

Hiirihaukka (Buteo buteo). Hiirihaukka on 48 – 56 cm pitkä ja sen pitkien siipien kärkiväli on 110 – 130 cm. Suomessa tavataan kahta hiirihaukan alalajia, tummempaa läntistä (buteo) ja vaaleampaa itäistä (vulpinus). Hiirihaukalla on tasapäinen pyrstö ja heikosti esiintyöntyvä pää. Tavallisesti hiirihaukan havaitsee kaartelemassa liikkumattomin siivin ja pyrstö levällään. Lentokuvassa huomio kiinnittyy massiiviseen, kotkamaiseen olemukseen ja pieneltä näyttävään, pyöreähköön päähän. Matkalennossa muutamaa verkkaista iskua seuraa aina välillä hetken liito, jolloin siivet ovat - edestä tai takaa katsoen - jokseenkin vaakasuorassa tai hieman yläviistossa.

Hiirihaukka on petolinnuksi äänekäs, ja se ääntelee erityisesti keväällä. Sen tavallisin ääni on naukuva "piijäh", jota kuulee enimmäkseen lennossa. Hiirihaukka pesii syrjäkylien viljelysaukeiden ja sydänmaiden rajavyöhykkeen tuntumassa. Pesämetsän valinnassa sopivan pesäpuun ja -alustan löytäminen on ratkaisevaa.

Pesimälintuna hiirihaukkaa tavataan Metsä-Lapin rajoille asti. Suomessa hiirihaukkoja pesii 4 000 – 5 000 paria. Vuoden 2010 uhanalaisuusluokittelussa hiirihaukan uhanalaisuusluokitus muutettiin elinvoimaisesta vaarantuneeksi, ja laji oli taantunut merkittävästi edellisen 30 vuoden aikana.
Linnut