Muuttokyyhky. - Kuva yllä Copyright
© Tim Evanson - Creative Commons.
Kyyhkyjen heimo
Kyyhkylintujen (Columbiformes) lahkossa on kaksi heimoa, kyyhkyt (Columbidae) ja dodot (Raphidae).
Kyyhkyjen heimoon kuuluu 351 lajia 49 suvussa.
Kyyhkyt ovat keskisuuria lintuja, joilla on pieni pää ja lyhyt, litteähkö nokka, joka on osittain vahanahan peittämä.
Niillä on teräväkärkiset siivet ja tavallisesti pitkä pyrstö. Sukupuolet ovat samannäköiset.
Kyyhkyillä on voimakas, lihaksikas kupu ja pitkä, ahdas suoli. Juomatavoiltaan ne poikkeavat useimmista muista linnuista.
Ne upottavat nokkansa veteen ja imevät nesteen, kun taas linnut yleensä ottavat vettä nokkaansa ja kulauttavat sen kurkkuunsa, nostamalla päätään.
Kyyhkyjen tavoin juovat ainoastaan hietakanat ja lyhytjalkakanat.
Maassa kyyhkyt liikkuvat sipsuttavin askelin ja nyökyttävät päätään askelten tahdissa. Niiden lento on nopeaa ja suoraviivaista. Pesimäaikaa lukuun ottamatta
kyyhkyt ovat parvilintuja. Kyyhkyillä on erikoinen tapa ruokkia poikasiaan kuvusta erittyvällä maitomaisella aineella, ns. kyyhkynmaidolla.
Poikaset juovat tätä ravinteikasta nestettä, pistämällä nokkansa emonsa suuhun, johon "maito" nousee emon kuvusta.
Meillä pesiviä kyyhkyjä ovat sepelkyyhky, turkinkyyhky, turturikyyhky, uuttukyyhky ja pulu.
Sukupuuttoon kuollut kyyhky
Muuttokyyhky (Ectopistes migratorius)
"Biologisesti ajatellen, muuttokyyhky oli kaikista menestynein lintulaji Maan päällä. Sen määrät olivat niin valtavia,
sen asuttamat alueet niin suuria ja sen vahva ruumis oli niin täydellisesti kehittynyt ja sopeutunut sen elinoloihin, että oli suorastaan käsittämätöntä,
että se saatiin tuhotuksi 1800-luvulla sukupuuttoon noin 50 vuoden kuluessa.
Vielä 1800-luvun alussa muuttokyyhky oli maailman yleisin lintulaji; tuolloin sen kannaksi arvioitiin vähintään 5 miljardia yksilöä, ja joka toinen pohjoisamerikkalainen lintu oli muuttokyyhky.
Suurin osa kannasta tuhottiin vuosina 1870 - 1890, jolloin tapahtui aiemman hitaan laskun jälkeen katastrofaalinen romahdus.
Geneettiset tutkimukset vuonna 2017 osoittivat, että muuttokyyhkyjen kanta oli ollut hyvin vakaa ainakin 20 000 vuoden ajan, ennen loppua."
Muuttokyyhky on sukupuuttoon kuollut kyyhkylaji, jonka arvioidaan olleen aikoinaan maailman runsaslukuisin lintulaji.
Se on saanut nimensä intiaaneilta, ja sen mukaisesti se oli vaeltaja ja muuttaja. Se muutti usein paikasta toiseen,
pesimäpaikoilleen ja ravinnon perässä.
Muuttokyyhky oli melko kookas. Se oli muodoiltaan pitkänomainen ja sulavalinjainen, kaula oli hoikka ja siniharmaa pää pieni.
Painoa koiraalla oli 260 - 340 g ja pituutta 39 - 41 cm. Koiras oli suurempi kuin naaras,
ja sen kaula ja rinnan yläosa oli väriltään kauniisti pronssisen punaruskea. Tämä väri saattoi myös vaihdella, riippuen siitä,
miten auringon valo siihen taittui ja se saattoi hehkua myös kullan ja vihreän sävyissä.
Koiraan harmaissa ja oliivin sävyisissä siivissä oli mustia läikkiä ja pilkkuja. Pyrstön kaksi keskimmäistä sulkaa olivat
ruskehtavan harmaita, muut sulat pyrstössä olivat valkoisia.
Naaras oli koirasta pienempi, sillä oli pituutta 38 - 40 cm. Se oli himmeämpi ja ruskeampi ja sen kaula ja rinta eivät olleet kirkkaan punaruskeat.
Muuttokyyhky. - Kuva Copyright
© James St. John - Creative Commons.
Muuttokyyhkyn surullinen kohtalo
"Tarina muuttokyyhkystä on kuuluisa esimerkkinä sivistyneen ihmisen ("Homo stupidus") idioottimaisesta tuhovoimasta ja ihmisten ylikansoituksesta.
Muuttokyyhky oli aikoinaan Pohjois-Amerikan runsain lintu ja koko maailmankin yleisin lintu. Laji kuoli sukupuuttoon runsaat 100 vuotta sitten.
Viimeinen tunnettu yksilö oli Cincinnatin eläintarhaan vangittu lintu, nimeltään Martha. Se kuoli kello 13.00 1. syyskuuta 1914. Muuttokyyhky on ainoa laji,
jonka sukupuuttoon kuolemisaika tunnetaan hyvin
ja vieläpä näin tarkasti. Marthan mukaan muuttokyyhkystä käytetään myös nimitystä marthankyyhky.
Viimeinen vapaana ja villinä luonnossa elänyt muuttokyyhky ammuttiin jo vuonna 1901."
Ravinto
Muuttokyyhkyn ravintona ovat olleet pyökkien, kastanjoiden ja tammien terhot eli pähkinät. Vuodenaikojen myötä
ravinnon koostumus vaihteli. Syksyllä, talvella ja keväällä ravintona olivat pähkinät. Kesän aikana marjat ja pehmeämmät hedelmät, kuten mustikat,
viinirypäleet, kirsikat, mulperit ja muut marjat nousivat muuttokyyhkyn pääkulutuksen kohteeksi.
Muuttokyyhky söi myös matoja, toukkia, etanoita ja muita selkärangattomia,
erityisesti lisääntyessään. Se käytti hyväkseen myös viljelysten jyviä, erityisesti tattaria. Se piti erityisen paljon suolasta, jota se nautti
joko murtovesilähteistä tai suolaisesta maasta. Se joi ainakin kerran päivässä.
Muuttokyyhky. - Kuva Copyright
© Tim Evanson - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Muuttokyyhky esiintyi lauhkean Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa. Ammattimetsästäjät (linnut oli tarkoitettu ruokamarkkinoille - Amerikan intiaanit
tappoivat myös näitä lintuja ravinnon lähteenä) ja metsien avohakkuut ajoivat lajin sukupuuttoon.
Muuttokyyhkyjen metsästys
Piirros metsästäjien lehdestä vuodelta 1875 esittää, kuinka kaikki kynnelle kykenevät ovat kokoontuneet ampumaan
kohti muuttokyyhkyjen parvea. Metsästys oli tuolloin vielä laajalti säätelemätöntä ja joissakin olosuhteissa
se aiheutti sukupuuttoja - tunnetuimpana niistä on ollut muuttokyyhkyn sukupuutto. Yhden metsästäjän tavanomainen
saalis yhdessä päivässä oli 500 muuttokyyhkyä, tai vieläkin useampi.
Muuttokyyhky oli noihin aikoihin
kaikkein halvinta ruokaa ja siitä syötiin lähes kaikki, loput jäänteet käytettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin.Saalismäärät
olivat valtavia. New Yorkissa yksi ainut jälleenmyyjä saattoi myydä 18 000 muuttokyyhkyä päivässä, ja hänen kaltaisiaan myyjiä
oli pilvin pimein. 1860-luvulla ammattimaisia muuttokyyhkyjen metsästäjiäkin oli tuhansittain.
Yhden metsästysseuran viikkokilpailussa saatettiin ampua 50 000 muuttokyyhkyä. Lajin massiivinen tuhoaminen
eteni vailla järjen häivää.
Vielä 1800-luvun
loppuun saakka pyydystettiin Suomessakin yleisesti pikkulintuja, rastaita ja tilhiä ruokapöytään.
Jättiparvet
"Muuttokyyhkyjen parvet olivat tunnetusti valtavia –
ne pimensivät taivaan ja parvien ylilento kesti tuntikausia. Lintujen jätökset putosivat maahan sakeana kuin lumisade. Yksittäisissä parvissa arvioitiin olleen
enimmillään yli kolme miljardia lintua.
Parvitiheys oli niin suuri, että kun kaksi vastakkaisiin suuntiin lentävää parvea törmäsivät toisiinsa, monet törmäyksestä tajuntansa menettäneet linnut putosivat maahan.
Näistä jättiparvista hyvänä esimerkkinä oli vuonna 1870 Cincinnatissa, Ohio-joella nähty parvi. Silloin muuttokyyhkyjen määrät olivat
jo pudonneet, mutta tuossa parvessa, jolla oli leveyttä 1 - 6 km ja pituutta 500 km, oli yli 2 miljardia muuttokyyhkyä.
Tällaisen parven ylilento kesti noin 14 tuntia.
Ylimmillään parvet lensivät 400 metrin korkeudessa ja pimensivät tällöin altaan Auringon.
Lentävien muuttokyyhkyjen kaarteleva jono ulottui horisontista horisonttiin.
Muuttokyyhky oli hyvä lentäjä
ja nämä parvet etenivät noin nopeudella 100 km tunnissa. Muuttokyyhkyt kykenivät
lentämään 1 600 kilometrin pituisen matkan yhdessä vuorokaudessa."
Lisääntyminen
Muuttokyyhkyt pesivät valtavissa yhdyskunnissa, erityisesti Suuria järviä (Great Lakes) ympäröivissä metsissä
ja Pohjois-Amerikan Kalliovuorten itäpuolisissa metsissä, sekä Yhdysvaltojen koillis- ja Kanadan itäosissa.
Niiden pesimäyhteisöt peittivät satoja neliökilometrejä metsiä. Yksittäisissä puissa saattoi olla satoja pesiä. Puiden
oksien nähtiin katkeavan kaikkien niillä olevien lintujen painosta.
Infotaulu Wisconsinissa kertoo kaikkien aikojen suurimmasta muuttokyyhkyjen koloniasta. - Kuva
Gary Todd.
Wisconsinissa havainnoitiin vuonna 1871 suurin koskaan tavattu muuttokyyhkyjen pesimäyhdyskunta. Sillä oli pinta-alaa
2 200 neliökilometriä ja se piti sisällään 136 miljoonaa muuttokyyhkyä. Kyseisellä seudulla on vuonna 1973 kohotettu historiallinen muistokirjoitus
tämän kolonian muistoksi - kuva yllä.
1800-luvun lopun metsästäjät tavoittelivat juuri pesimäyhdyskuntien alueita. Kummallista kyllä,
muuttokyyhkyt eivät voineet pesiä yksin tai pieninä yhdyskuntina. Pesimäyhdyskuntien tuhoutuessa laji ei voinut enää selviytyä saatika elpyä.
Lähteet
*David Day: Vanished species
*Luonnossa, Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
