Kesykyyhky
Uuttukyyhky. - Kuva yllä Copyright © Martha de Jong-Lantink - Creative Commons.

Turturikyyhky Kyyhkyjen heimo

Kyyhkylintujen (Columbiformes) lahkossa on kaksi heimoa, kyyhkyt (Columbidae) ja dodot (Raphidae).

Kyyhkyjen heimoon kuuluu 351 lajia 49 suvussa. Kyyhkyt ovat keskisuuria lintuja, joilla on pieni pää ja lyhyt, litteähkö nokka, joka on osittain vahanahan peittämä. Niillä on teräväkärkiset siivet ja tavallisesti pitkä pyrstö. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Kyyhkyillä on voimakas, lihaksikas kupu ja pitkä, ahdas suoli. Juomatavoiltaan ne poikkeavat useimmista muista linnuista. Ne upottavat nokkansa veteen ja imevät nesteen, kun taas linnut yleensä ottavat vettä nokkaansa ja kulauttavat sen kurkkuunsa, nostamalla päätään. Kyyhkyjen tavoin juovat ainoastaan hietakanat ja lyhytjalkakanat.

Maassa kyyhkyt liikkuvat sipsuttavin askelin ja nyökyttävät päätään askelten tahdissa. Niiden lento on nopeaa ja suoraviivaista. Pesimäaikaa lukuun ottamatta kyyhkyt ovat parvilintuja. Kyyhkyillä on erikoinen tapa ruokkia poikasiaan kuvusta erittyvällä maitomaisella aineella, ns. kyyhkynmaidolla. Poikaset juovat tätä ravinteikasta nestettä, pistämällä nokkansa emonsa suuhun, johon "maito" nousee emon kuvusta.

Meillä pesiviä kyyhkyjä ovat sepelkyyhky, turkinkyyhky, turturikyyhky, uuttukyyhky ja pulu.

Kesykyyhky

Kesykyyhky (Columba livia domestica)

"Suomessa kyyhkysten kasvattamista tarhoissa alettiin harrastaa 1800-luvulla venäläisten ja englantilaisten kartanoiden tapaan. Jo silloin kesykyyhkystä oli parisataa erilaista rotua. Näistä herraskartanoistamme kesykyyhkyt levisivät 1800-luvulla kaupunkeihin ja suurimpiin kirkonkyliin pitkin Etelä- ja Keski-Suomea. Jo 1800-luvun lopulla suurimmissa kaupungeissamme oli satojen lintujen pulukanta. Lintuja pääsi karkuun kyyhkyslakoista, ja niitä myös istutettiin meille tuolloin."

Kesykyyhky on eriytynyt kalliokyyhkystä ehkä noin 6 000 vuotta sitten. Kalliokyyhkyn kaukaisia jälkeläisiä ovat monet koristeelliset kesyt kyyhkyt, joiden väritys ja kuviointi vaihtelevat tavattomasti. Erilaisia kyyhkysrotuja, joita ihminen on tuhansien vuosien aikana tarhannut ja jalostanut, on yli 1 000. Käyttötarkoituksia kesykyyhkyille on ollut lukuisia. Niitä käytettiin aikoinaan muun muassa houkutuslintuina petolintujen metsästyksessä.

Kyyhkyjen jalostus alkoi jo 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, jolloin egyptiläiset käyttivät niitä ravinnokseen. Myös Charles Darwin oli kiinnostunut kyyhkysjalostuksesta. Hän havaitsi risteytysmuotojen muistuttavan usein alkuperäistä kalliokyyhkyä ja hän osoitti tekemillään kyyhkyskokeilla lajien muuntelukyvyn.

Näitä ihmisen kasvattamia kesykyyhkyjä on palannut ja karannut takaisin luontoon, ne ovat risteytyneet keskenään ja villien kalliokyyhkyjen kanssa, ja näin on syntynyt laaja ja kirjava joukko taajamissa asustavia kyyhkyjä, joita nimitämme kotoisasti puluiksi. Tiettävästi ensimmäiset vapaana elävät kesykyyhkyjen yhdyskunnat havaittiin Lontoossa St. Paulin katedraalissa vuonna 1385.

Kalliokyyhkyn ja kesykyyhkyjen jaottelu

Tunnettu kyyhkyjen tutkija Derek Goodwin on ryhmitellyt kalliokyyhkyn ja kesykyyhkyt seuraavasti:

1) Kalliokyyhkyt - luonnonvaraiset, villit yksilöt.

2) Kyyhkyslakoissa pesivät tai yöpyvät yksilöt, joita ihminen ei varsinaisesti hoida tai ruoki.

3) Ihmisen jalostamat ja kasvattamat kyyhkysrodut.

4) Kirjekyyhkyt, joita kasvatetaan sen vuoksi, että ne kykenevät palaamaan kotiin etäältäkin päästettynä.

5) Kuperkeikkakyyhkyt, joita kasvatetaan niiden lentotaidon vuoksi.

6) Koristekyyhkyt, joita jalostetaan pelkästään niiden ulkonäön vuoksi.

7) Pulut, eli villiytyneet kesykyyhkyt, joita tavataan yleisesti taajamissa.

KesykyyhkyKyyhkyt ovat rauhan ja rakkauden vertauskuvia

Siitä huolimatta, että villit kalliokyyhkyt ovat jo kauan aikaa sitten vierailleet ihmisten viljelyksillä, on niitä kaikkina aikoina arvostettu. Niiden soidinmenot sekä vuodesta toiseen kestävä pariside ovat tehneet niistä rakkauden ja hedelmällisyyden vertauskuvan. Kyyhkyt pyhitettiin Astartelle, aasialaiselle rakkauden jumalattaralle, ja edelleen niistä tuli kristinuskon taivaallisen rakkauden symboleja.

Rauhan symboli kyyhkystä tuli Nooan ja arkkinsa myötä. Nooa lähetti vedenpaisumuksen jälkeen, Araratin vuorella karilla ollessaan kyyhkyn parikin kertaa tarkistamaan, joko tilanne oli rauhoittunut. Sitten kyyhky palasi takaisin Nooan luo vehreä oliivinlehvä nokassaan. Siitä Nooa tiesi, että oli turvallista jättää arkki. Siitä lähtien kyyhky ja oliivinoksa ovat symboloineet elämää ja rauhaa maan päällä.

Kyyhkyllä on monia muitakin symbolisia merkityksiä. Se on ollut merkittävä mytologian lintu eri puolilla maailmaa, kuten Japanissa, antiikin Kreikassa ja Roomassa ja intiaanien parissa Amerikassa. Cheyenneillä on sananlasku: "Jos ihminen on yhtä viisas kuin käärme, hänellä on varaa olla vaaraton kuin kyyhkynen." Ajatus on sama, kuin Jeesuksen sanoissa: Katso, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle; olkaa siis viisaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset."

Columbariat ja kyyhkyslakat

Kalliokyyhkyn uskonnollinen merkitys ei silti estänyt syömästä sitä. Kalliokyyhkyjä houkuteltiin pesimään erikoisiin rakennuksiin. Roomalaiset rakensivat columbaria -nimellä tunnettuja torneja, joissa niitä lihotettiin. Keskiajalla ja myöhemminkin kyyhkyslakat ja columbariat olivat tavallinen näky. Kyyhkyslakka on kesyjen kyyhkysten pesä-, lepo- ja turvapaikaksi rakennettu laatikkomainen suoja tai pieni rakennus. Suurissa lakoissa elätettiin satoja kyyhkyspareja, sillä lihavat pesäpoikaset olivat suosittua ravintoa. Koska kyyhkyt pesivät kautta vuoden, saatiin tuoretta lihaa myös talviaikaan.

Kesykyyhky

Pulu

Suomen pulukannaksi on arvioitu 20 000 – 40 000 paria. Kaupunkien pulut ovat alun alkaen olleet vapauteen tavalla taikka toisella päässeitä, uudelleen villiintyneitä häkki- tai kirjekyyhkyjä, tai kyyhkyslakkojen kyyhkyjä. Pulujen höyhenpuku vaihtelee lintulajeistamme eniten. Perusvärit vaihtelevat tummanharmaasta ruskeaan ja siniharmaasta valkeaan. Muutamilla puluilla voi vieläkin nähdä kalliokyyhkyn alkuperäisen värityksen.

Osa puluista muistuttaa niin suuresti kantamuotoaan kalliokyyhkyä, ettei niitä itse asiassa voi erottaakaan siitä. Sellainen pulu on väriltään siniharmaa, yläperä on valkoinen, siivillä on kaksi mustaa juovaa, koivet ja silmät ovat oranssit. Kaulassa on vihreänä ja punertavana välkkyvä, metallinhohtoinen vyö. Puluilla voi olla vaihtelevasti valkoista, ruskeaa tai mustaa höyhenystä. Pulujen yksilöllinen puvun vaihtelu on suurta. Perustyypistä on välittäviä muotoja kirjavista ja valkeanharmaista aina mustiin. Myös muun värisiä puluja esiintyy - ruskeita, mustia ja punertavia.

Lennellessään pulut lyövät välillä siipiään yhteen ja suihkivat tiiviinä, vauhdikkaina parvina ruokailu- ja pesäpaikkojensa välillä.

Pulujen elämä on täysin ihmisen varassa. Puluja esiintyy Suomessa jokseenkin kaikissa asutustaajamissa. Ne ovat täysin sopeutuneita ihmiseen ja ovat hyvin pelottomia. Ne oleilevat kaduilla ja toreilla kaupunkien keskustoissa - välillä ne istuskelevat päivää paistattelemassa rakennusten katoilla, räystäillä tai muilla ulokkeilla. Aurinkoisella säällä pulut hiljaa kujertavat tai huhuilevat matalalla äänellä.

Kesykyyhky

Pulujen lisääntyminen

Päivittäin näkee taajamissa puluja luonteenomaisessa soidinlennossa liitäen, siivet viistosti ylöspäin ja vuoroin voimakkaasti siipiään läimäyttäen. Pulu voi pesiä jo kuukauden ikäisenä. Pulut muodostavat elinikäisen parisuhteen. Molemmat emot osallistuvat pesän rakentamiseen.

Pulut ovat sopeutuneet kaupungeissa pesimään kalliopahtojen sijaan rakennusten ulkonemissa ja onkaloissa. Aikanaan niitä ilmestyi pesimään talojen ja temppeleiden seinä- ja kattosyvennyksiin, kallioseinämien vastikkeille. Ne pesivät vanhojen rakennusten, erilaisten katosten ja siltarakenteiden koloissa, torneissa ja ullakoilla, sekä tuuletuskanavissa ja parvekkeilla. Kirkonkylissä pulujen pesäkoloja löytyy kirkoista, myllyistä ja viljamakasiineista, joiden liepeillä on tarjolla myös jyviä, ruoanjätteitä ja muuta ravintoa.

Pulu on käpylintujen ohella ainoa laji, joka voi pesiä minä kuukautena tahansa, loka-marraskuun taukoa lukuun ottamatta. Se munii kyyhkyille ominaiseen tapaan kaksi munaa, jotka ovat valkeita. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää vajaat kolme viikkoa. Poikasia ruokitaan kuvun eritteellä ja siihen sekoittuneilla siemenillä. Useimmilla pareilla on 2 - 4 pesyettä, mutta joillakin jopa 5 - 6 pesyettä vuodessa. Pulut voivat elää yli 10-vuotiaiksi.

Kesykyyhky

Ravinto

Kaupunkien pulut söivät ennen hevosenlantaan jääneitä siemeniä, mutta nykyisin siihen on mahdollisuuksia aniharvoin. Pulut ovat sopeutuneet hakemaan ruokansa kulttuuriympäristöstä, käyttäen hyväkseen erilaisia ihmisen jätteitä, kuten leivänmuruja. Ne syövät myös kasviravintoa, jossa siemenet, vihreät silmut ja nuput ovat tärkeitä.

Kesykyyhky

Muutto

Sekä kalliokyyhky että pulu ovat mitä luonteenomaisimpia paikkalintuja. Vain pienimuotoista vaeltelua ja kiertelyä on todettu. Ne eivät muuta, mutta voivat siirtyä uusille alueille. Puluissa edes nuoret yksilöt eivät tavallisesti siirry kuin muutaman kilometrin päähän syntymäpaikastaan.

Kirjekyyhky

Kirjekyyhky

Jos pulut edustavat kesykyyhkyjen rahvasta, niin kirjekyyhkyt puolestaan edustavat pitkälle erikoistunutta yläluokkaa. Ja yläluokkaa ne työssään usein ovat joutuneet palvelemaankin. Egyptiläiset käyttivät jo kauan sitten kirjekyyhkyjä viestinviejinä. Raamatussa kerrotaan, että kyyhkynen toi Nooan arkkiin tiedon vedenpaisumuksesta.

Pariisin piirityksen aikana 1870 – 1871 lähetettiin kirjekyyhkyjen avulla saarrettuun kaupunkiin yli miljoona tiedotusta. Kyyhky kantaa kirjettä kevyessä säiliössä, joka on kiinnitetty sen jalkaan.

Kyyhkyä - rauhan ja rakkauden symbolia - on käytetty myös sodan lintuna. Roomalaiset sotajoukot viestivät kirjekyyhkyn välityksellä voitoistaan ja tappioistaan.

Jos kirjekyyhky viedään pois kotiseudultaan ja päästetään sitten irti, se lentää heti takaisin omaan kyyhkyslakkaansa eli pesäänsä. Ja kuljettaa samalla sinne sen mukaan kiinnitetyn kirjeen.

Lentäessään kohti kotilakkaansa kirjekyyhky käyttää apunaan aurinkoa ja maan magneettikenttää. Sitä apunaan käyttäen se suunnistaa vähän kuin sisäistä GPS:ää käyttäen lähelle kotia. Viimeiset kilometrit se tulee maamerkkien perusteella, jotka se on nuorena kyyhkynä opetellut. Kyyhkyllä on tosi hyvä näköaisti: korkealta ilmasta se näkee kymmenenkin kilometrin päähän. Jos on joku tuttu paikka näkyvissä, se tietää, että tuolla on kotilakka.

Kyyhkyset lentävät hyvin nopeasti, yli 60 kilometriä tunnissa. Yhdessä päivässä ne lentävät 1 000 kilometrin matkan. Kirjekyyhky lentää vain päivänvalon aikaan. Jos ilta hämärtyy, eikä se ole vielä tavoittanut päätepistettään eli kotilakkaansa, se etsii yöpymispaikan räystään alta tai jostain muualta - ja jatkaa matkaansa aamutuimaan.

Lähteet
*Apu: Pulu valloitti kaupunkimme
*Suomen Viestikyyhky-Yhdistys: Viestikyyhky on arvoituksellinen lintu
*Yle Uutiset: Kyyhkynen löytää perille vaikka satuhäihin tai sairaalaan
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös
Kyyhkyt