Sääksien eli kalasääskien heimo

Sääkset eli kalasääsket (Pandionidae) on lintuheimo petolintujen lahkossa (Accipitriformes). Heimon ainoan lajin, kalasääsken tyypillisiä piirteitä ovat selvästi taipuneet siivet, valkomusta pää ja huomattavan valkea siiven alapuoli. Kalasääski lekuttelee usein paikoillaan vesistöjen yllä, etsien ja pyydystäen saaliinsa syöksymällä veteen. Sukupuolet ovat toistensa kaltaisia.

Sääksi eli kalasääski (Pandion haliaetus)

"Kaloja tähystellessään kalasääski lentää melko korkealla, lyöden harvakseltaan pitkillä, kulmaksi taipuneilla siivillään, jotka se aina välillä jäykistää liitoon. Kalan havaitessaan se pysähtyy viuhtovaan lekutteluun, vähentää sitten korkeutta, kunnes pudottautuu siivet puoleksi supussa ja jalat ojossa päistikkaa saalista kohti, Tyynellä ilmalla molskahdus kuuluu kauas ja usein vasta se kiinnittää huomion tähän lintuun."

Kalasääski on suurimpia, tavallisia petolintujamme - onhan se kooltaan suorastaan valtava. Se on helppo tuntea valkeasta alapuolesta, joka erottuu jyrkästi tummasta yläpuolesta. Kalasääsken pituus on 52–60 cm, ja siipien kärkiväli 152–167 cm. Naaras on koirasta isompi. Se painaa noin 1,5–2,2 kg ja koiras painaa 1,2–2 kg.

Kalasääsken yleisvaikutelma on värityksen, sekä pitkien, taipuneiden ja kapeiden siipien vuoksi lokkimainen. Naaraalla ja nuorella linnulla on rinnassa selvähkö, ruskea poikkivyö, koiraalla se on himmeämpi. Pää on valkea, lukuunottamatta mustaa ohjas- ja silmäjuovaa, joka jatkuu niskaan saakka.

Kalasääsken siiven alapuolella on suuri, tumma laikku siiventaipeessa ja runsaasti pitkittäisjuovia. Nuoren linnun siivenpäällystät ovat vaaleasuomuiset. Pyrstö on poikkijuovainen. Nokka on musta, tyvi ja vahanahka sekä koivet ovat siniharmaat.

Äänet

Vastakohtana kalasääsken uljaalle olemukselle ovat sen yllättävän olemattomat, suorastaan mitättömät äänet, lyhyet "tjops" tai "pjyp". Kalasääskien äänet ovat valittavia vihellyksiä. Tavallinen ääni on kauaskantava, lyhyt ja lähes pikkulintumainen vihellys "pjypp" tai valittava, suorastaan surkea vihellys "pjiih". Sävelkorkeudet vihellyksissä vaihtelevat, emojen keskutellessa keskenään. Varoitusääni on terävä "kjykjykkjy". Koiras säestää soidinlentoaan jatkuvasti, toistamalla valittavaa "kiu-kiu" ääntään, lentäessään korkealla vuoroin syöksyen ja nousten ylöspäin joustavin siiveniskuin.

Ravinto

Kalasääsken ravintoa ovat pääasiassa kalat, tavallisimmin lahna, särki, hauki ja ahven. Poikkeuksellisesti ravintona voivat olla myös pikkujyrsijät, vahingoittuneet linnut tai linnunpoikaset, sekä käärmeet.

Pesimäaikana matkaa pesältä lähimmille kalavesille voi olla kilometrejä ja jotkut kalasääsket voivat käydä kalassa jopa 30 - 40 kilometrin päässä pesältään.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Kalasääski on levinnyt koko maahan, uloimpia tunturialueita lukuunottamatta. Kalasääski pesii harvakseltaan pitkin rannikkoa, sisäsaaristossa ja tiheimmät esiintymät tavataan sisävesien varsilta, etenkin Hämeestä. Maamme pesiväksi kalasääskien määräksi arvioidaan noin 1 200 paria.

Lisääntyminen

Ensimmäisen kerran kalasääski pesii 3 - 5 vuoden ikäisenä. Kalasääski rakentaa suuren risupesänsä eli risulinnansa tavallisimmin männyn latvaan. Samaa pesäänsä se käyttää vuodesta toiseen. Monin paikoin kalasääski voi pesiä myös lintuharrastajien kyhäämässä tekopesässä, koska pesäpuiksi sopivat, vankkalatvaiset puut ovat metsissämme vähissä.

Naaras pyöräyttää pesään 3 kellanvalkeaa, harmaa- tai punertavalaikkuista munaa huhtikuun lopussa - kesäkuun alussa.

Haudonta-aika on 34 - 41 vrk ja molemmat emot osallistuvat haudontaan, vaikkakin sitä tekee kuitenkin enimmäkseen naaras. Ensiksi kuoriutuneet poikaset ovat lentokykyisiä 50 - 54 vrk:n kuluttua, myöhemmin kuoriutuneet vasta noin viikkoa myöhemmin. Koiras huolehtii ajoittain koko perheen muonituksesta. Lentoon lähteneiden poikasten kerjuuäänet täyttävät ilman, kun ne ylläpitävät emojensa kalastusta.

Muutto

Kalasääsken kevätmuutto alkaa yleensä huhtikuun alussa ja jatkuu aina toukokuun loppupuolelle, huipentuen huhti-toukokuun vaihteessa. Kalsääski muuttaa yleensä yksittäin. Sääksiä ei koskaan näe muutolla yhtaikaa muutamia yksilöitä enempää. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa, jolloin kalasääsket siirtyvät talvehtimisalueilleen Välimerelle ja päiväntasaajan trooppiseen Afrikkaan.

Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat