Tiirojen heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo tiirat (Sternidae). Uudemman jaottelun mukaan tiirat on yksi lokkien Laridae-heimon kolmesta alaheimosta (Sterninae).

Tiirat ovat läheistä sukua lokeille. Ne eroavat lokeista kuitenkin paremman lentotaitonsa, sekä erikoistuneempien pesimätapojensa ja ravintonsa perusteella. Tiirat ovat myös sirotekoisempia ja pitempi- ja suipompisiipisiä kuin lokit. Chlidonias- suvun tiiroja lukuunottamatta tiirat ovat yleisväritykseltään valkeita. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Tiirat ovat hoikkia sekä lyhyt- ja heikkojalkaisia. Varpaiden välissä on räpylä ja kynnet ovat hennot, hieman käyrät. Pitkien ja teräväkärkisten siipiensä vuoksi tiirat ovat nopeita ja taitavia lentäjjiä. Pyrstön pituudessa on eroja, mutta miltei kaikilla tiiroilla se on syvään halkoinen. Tästä johtuukin tiirojen joissakin kielissä saama nimi "meripääsky".

Maassa ollessaan tiirat näyttävät tanakoilta, sillä niillä on tapanaan vetää pää olkapäiden alle. Pienet jalat miltei peittyvät vatsan alle. Tiirat kävelevät vaivalloisesti lyhyin askelin ja pysähtelevät usein kuin jalkojaan aristellen.

Nuoret linnut ovat ruskeatäplikkäitä vain selkäpuolelta. Aikuispuvun ne saavat jo vuoden vanhoina.

Äänet ovat kaikilla tiiroilla samantapaista kirkunaa - ne ovat teräviä tai karheita. Useimmat tiirat saalistavat syöksymällä kaloja, äyriäisiä tai hyönteisiä. Tiirat uivat hyvin harvoin. Ne pesivät usein suurissa yhdyskunnissa luodoilla, merenrannoilla ja sisäjärvillä. Pesä on maassa ja munia on lokkien tavoin yleensä kolme.

Useat tiirat, kuten lapintiira, ovat pitkänmatkan muuttajia ja ne talvehtivat eteläisellä pallonpuoliskolla. Suomen tiiroja ovat kalatiira, lapintiira, tiirojen jättiläinen, harmaalokin kokoinen räyskä sekä hyvin harvinaisina pesivät pikku- ja mustatiira.

Räyskä (Hydroprogne caspia)

"Räyskä on maailman suurin tiira, jolla on huomattavasti rotevampi ruumis ja pää kuin sukulaislajeillaan. Sitä sanotaan maailmankansalaiseksi, sillä se pesii kaikissa maanosissa, Etelä-Amerikkaa lukuun ottamatta."

Raukutiirana aiemmin tunnettu räyskä on lokkimainen, selkälokin kokoinen jättiläistiira, jolla on tiiran punainen tikarinokka ja kesäpuvussa noenmusta päälaki. Sen siivet ovat erittäin pitkät ja lyhyt pyrstö on matalalovinen. Siiven yläpinta on vaaleanharmaa, kun taas kärkisulkien alapinta on tumma muodostaen kolmionmuotoisen tumman alueen siiven kärkeen. Räyskän pituus on 48 – 55 cm, siipien kärkiväli 96 – 111 cm ja paino 570 – 780 grammaa.

Päälaen höyhenet ovat niskasta pidentyneet samanlaiseksi töyhdönaluksi, kuin riuttatiiralla.

Räyskän koivet ovat pitkät ja mustat, kuten myös räpylät ovat mustat. Räyskän nokka on hyvin tukeva ja korallinpunainen, sen päässä on mustaa. Tämä valtava, auringossa punaisena hehkuva uloke näkyy kauas ja tekee lajimäärityksestä helpon, jollei lintua jo toki muutenkin olisi tunnistanut.

Talvipuvussa päälaki on harmahtavanmusta ja viiruinen, tummin silmän ympäriltä. Nuoren räyskän päälaki on tummaviiruisen ruskea, selkäpuoli harmaanruskean täplittämä ja pyrstön kärjessä on ruskeita täpliä. Nuoren linnun punaoranssi eli porkkanankeltainen nokka on melko lyhyt, mutta se kasvaa täysimittaiseksi vuodessa.

Räyskä lentää lokkimaisen tasaisesti ja kapeat siivet kulmaan taipuneina. Lennossa etuosa vaikuttaa suhteettoman suurelta, etenkin kun pyrstö on lyhyt - ja pitkä ja tukeva kaula työntyy kauas eteen.

Räyskä räyhää

Räyskä tunnetaan tuimista ja läpitunkevista äänistään. Sen ääniin kuuluu harmaahaikaramaisen karhea ja kova rääkäisy rräy tai rä-rä-rräy, joita se äyskii lentäessään. Tästä räyhäävästä äänestäänhän räyskä on nimensäkin saanut. Ääntä kuvataan myös niin, että se on varismainen krää-yh.

Kun vanhat linnut tai emot ja poikaset tervehtivät toisiaan, kaikaa ilmoille kohteliaiden kumarrusten kera ra ra ra ratshau. Varoitusääni on toistuva ra-ra-ra.

Kun räyskä intoutuu ahdistelemaan muita tiiroja, se ääntelee terävästi graap. Nuoret räyskät kerjäävät vinkuen kli-vii.

Ravinto

Räyskä syö vain kaloja, joiden koko tavallisesti on 10 - 15 cm. Tärkeitä saaliskaloja ovat ahven, särki, silakka, hauki ja lohikalat.

Räyskän voi nähdä useimmiten kalastamassa, jolloin se lentää rauhallisin, lokkimaisin siiveniskuin 10 - 15 metrin korkeudessa, tikarimainen nokka viistosti alaspäin suunnattuna. Välillä se pysähtyy hetkeksi lekuttelemaan. Kalan huomatessaan räyskä ensiksi nousee hieman ja syöksyy sitten viistosti tai ihan pystysuoraan veteen.

Räyskä kalastaa usein kymmenienkin kilometrien päässä pesimäpaikoilta, rannikon lahdissa tai lähijärvissä.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa räyskä pesii vähälukuisena ulkosaaristossa. Suomen ensimmäinen sisämaapesintä todettiin kesällä 2009 Kanta-Hämeen Vanajavedellä. Suomen pesimäkanta on 800 – 900 paria.

Elinympäristönä räyskällä ovat ulkosaariston silokallio- ja somerikkoluodot. Pohjanlahdella myös hietikkoluodot.

Räyskä ilmaantui pesimään Itämerelle 1800-luvun loppuvuosina ja runsastui aina 1970-luvulle asti, jolloin Itämeren piirissä pesi noin 2 300 paria. Tämän jälkeen räyskät alkoivat vähentyä niin, että kesällä 1984 laskettiin 1 800 pesivää paria, joista Suomen saaristossa pesi 840 paria. Sen jälkeen pesimäkantamme on pysynyt samalla tasolla.

Pahimpana uhkana tälle komealle tiiralle on ihminen, häiritessään lintuja niiden pesiessä. Lisääntynyt veneily ja ihmisten liikkuminen pesimäluodoilla haudonnan aikana aiheuttaa tuhoja, sillä varikset ja muut munarosvot ovat hanakasti pesien kimpussa heti, kun emot ovat joutuneet häirittyinä poistumaan pesiltään. Muitakin syitä lajin vähenemiseen voi olla, eikä niitä tarkalleen tunneta.

Lisääntyminen

Räyskä pesii joko suurissa yhdyskunnissa, joissa parimäärä voi nousta sataan, tai yksittäisparein pienillä luodoilla, saariston uloimmissa osissa. Koiras ja naaras tapaavat pesimäpaikalla joka vuosi ja muodostavat ilmeisesti koko iän kestävän parisuhteen.

Räyskät saattavat joskus yllättäen hylätä yhdyskuntansa ja siirtyä aivan muualle pesimään. Toisaalta, monet yhdyskunnat pesivät samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Pesää lähestyvä ihminen saa räyskät suuttumaan ja vihan vimmoihin kiihtyneinä ne syöksyvät ärjyen kohti tunkeilijaa. Ne eivät kuitenkaan koskaan iske nokallaan.

Pesä sijaitsee yleensä hyvällä näköalapaikalla. Pesä on vaatimaton maakuoppa, koristeinaan joitakin kasvinosia ja oksennuspalloja ja ajan mittaan laitamillaan myös ulosteita, niin että luoto alkaa helottaa ihan valkeana. Munia räyskä pyöräyttää 2 - 3 ja niiden haudonta-aika on 20 - 22 vrk. Haudontaan osallistuvat molemmat emot. Poikaset oppivat lentämään 25 - 30 päivän ikäisinä ja saavuttavat täyden lentotaidon 50 - 60 päivän ikäisinä. Ne ovat riippuvaisia vanhemmistaan jopa 8 kuukauden ikään saakka. Vanhin suomalainen rengastettu räyskä on ollut lähes 28 vuotta vanha.

Monista muista merellä pesivistä linnuista poiketen, räyskä näyttäytyy mielellään myös sisämaassa. Loppukesällä, pesimäajan jälkeen räyskäperheellä on tapana tehdä pitkiä, usein sisämaan vesistöille ulottuvia, yhteisiä kalastusmatkoja. Räyskä onkin säännöllinen vierailija kaikilla suurimmilla järvillämme, joiden etäisyys merestä on alle 200 km.

Muutto

Ensimmäiset räyskät saapuvat maahamme keväällä jo varhain, ennen huhtikuun puoliväliä.

Syysmuutto alkaa heinäkuun lopulla ja viimeisiä viivyttelijöitä tavaan meillä vielä syyskuun puolivälissä. Syysmuuton myötä räyskät siirtyvät talvehtimisalueilleen, Välimeren alueille ja trooppiseen Länsi-Afrikkaan.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat