Tunturisuden sivut
Lehtopöllö (Strix aluco), kuva yllä. Lehtopöllöä esiintyy etelästä Vaasa–Joensuu-korkeudelle saakka; pohjoisempana vain siellä täällä, lähinnä rannikkoseudulla. Erityisen runsas se on Turun Ruissalossa, jossa on noin 15 reviiriä. Suomen pesimäkanta on noin 2 000 paria. Lehtopöllö on asuttanut Suomea vasta runsaat 100 vuotta.

Lehtopöllö on kulttuurimaisemassa tavallisin pöllö erityisesti Etelä-Suomessa. Se viihtyy pelloilla, laidunmailla ja puistoissa, missä on suuria, halkeilleita kolopuita sekä myös puutarhoissa. Se asustaa usein myös järvenrantametsiköissä ja rantaniityillä. Lehtopöllöä kuulee useammin, kuin sen pääsee näkemään. Tämä johtuu sen öisistä elintavoista. Päiväajat lehtopöllö viettää usein piilossa tiheässä kuusessa.

Pöllöt (Strigidae)

Pöllölintujen lahkoon (Strigiformes) kuuluu heimo pöllöt (Strigidae). Se on suurin lahkon heimoista - siihen kuuluu yli 200 lintulajia noin 27 suvussa.

Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).

Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.

Minervanpöllö

Minervanpöllö (Athene noctua). Suuri harvinaisuus Suomessa. Tämä pikkupöllö on tavattu Suomessa rariteettikomitean hyväksymästi kahdesti, 15. syyskuuta 1901 Muuramessa ja 26. toukokuuta 1983 Siikajoella. Paljon maassakin liikkuvalla minervanpöllöllä on pituutta 21–27 cm, siipien kärkiväliä noin 60 cm ja painoa vain 140–200 grammaa. Lähes puolet minervanpöllön ruokavaliosta koostuu hyönteisistä. Minervanpöllön laulu on matalahko, loppua kohden nouseva vihellys. Muita ääniä ovat äkäinen varoittelu "kii-kii-kii" sekä kimeä "kiio".

Tunturipöllö

Tunturipöllö (Nyctea scandiaca - Bubo scandiacus) viihtyy paljailla tuntureilla, kun muut pöllömme elävät metsissä.

Pöllöjen piirteitä

Lähes kaikki pöllölajit ovat rakenteeltaan samankaltaisia. Useissa rakenteensa yksityiskohdissa, kuten silmissä ja kuulossa, ne poikkeavat selvästi muista linturyhmistä.

Kaikki pöllöt ovat suhteellisen suuripäisiä ja lyhytkaulaisia. Niiden höyhenys on tuuhea ja pehmeä ja jalat pitkiin, käyriin kynsiin saakka höyhenpeitteiset. Pöllöjen nokka on lyhyt ja haukkojen tapaan koukkupäinen. Sukupuolet ovat samannäköiset, naaras on hieman suurempi kuin koiras.

Useimmat pöllöt pesivät puiden tai rakennusten onkaloihin, muutamat lajit myös risupesiin tai maahan. Poikuekoko vaihtelee huomattavasti tarjolla olevan saalismäärän mukaan.

Kyläpöllonen

Kyläpöllönen (Otus scops). Suuri harvinaisuus Suomessa. Tämä pikkupöllö havaittiin Suomessa ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Hauholla kesäkuussa 2011. Suomen toinen havainto tehtiin Hämeenlinnan Lammilla 22. toukokuuta 2018. - Kuva Copyright © Sergey Yeliseev - Creative Commons.

Huuhkaja

Huuhkaja (Bubo bubo).

Pöllöjen silmät ja suuri pyöreä pää

Näkyvin poikkeus pöllöillä muihin lintuihin nähden on silmien suuntaus. Kun lintujen silmät suuntautuvat yleensä pään sivuille ja lintu näkee esteettömästi lähes joka suuntaan ympäristöönsä, pöllön silmät ovat suuntautuneet eteenpäin, ihan kuten ihmiselläkin.

Pöllöjen silmän rakennekin poikkeaa normaalista linnun silmän rakenteesta. Pöllön silmä on putkimainen, sen johdosta silmän näkökyky on hyvä, kuva on tarkempi ja enemmän suurentunut, kuin ihmissilmän antama. Pöllö voi nähdä siten hieman kuin kiikarilla tarkemmin kauaksi. Näkökentän suuruus pöllön silmillä on melko kapea, 60 - 70 astetta. Tuolla kapealla sektorilla pöllöt näkevät tarkasti, mutta sen ulkopuolelta eivät juuri lainkaan.

Kiikarinäkö on tuonut pöllöille mukanaan myös haittoja. Niillähän on tunnusomaisesti pyöreä, suuri pää. Pään on oltava suuri siksi, että rakenteensa vuoksi silmät vaativat suuren tilan. Pöllöt eivät kykene ihmisen ja muiden lintujen lailla kääntelemään pitkulamaisia silmiään lainkaan, vaan ne tuijottavat aina eteenpäin. Tätä pöllöt kompensoivat sillä, että ne kykenevät kääntelemään ja pyörittelemään päätään jopa 270 astetta.

Yön saalistajia

Useimmat pöllöistämme liikkuvat ja ovat aktiivisia hämärän aikaan ja öisin. Päiväsaikaan ne viettävät piilottelevaa elämää. Öisin ne havaitsee ja tunnistaa parhaiten niiden äänistä.

Pöllöjen silmien putkimainen rakenne ja silmien suuntautuminen eteenpäin eivät auta pöllöjä näkemään hämärässä tai pimeässä. Siihen tarvitaan kahta muuta, aikojen kuluessa kehittynyttä ominaisuutta. Ensiksikin, yöllä saalistavilla pöllöillä on tavattoman suuret silmät. Silmän pupillin suuri koko kerää yöaikaan vähäisimmänkin, esimerkiksi tähtien loisteen heittämän valonkajon.

Toisena sopeutumana pöllöjen silmässä on verkkokalvon rakenne. Pöllöjen verkkokalvoilla on runsaasti valoherkkiä sauvasoluja. Pilkkopimeässä huoneessa ei pöllökään näkisi mitään, mutta ulkona luonnossa ei täyttä pimeyttä kuitenkaan koskaan ole, joten pöllöt näkevät hyvin pimeimpinäkin öinä.

Pöllön silmät ovat hyvin valoherkät, mutta sen vastapainona silmät ovat menettäneet värien erottelukykynsä. Pöllöt näkevät maailman lähes mustavalkoisena. Ehkä siitä syystä myös pöllöjen höyhenpuvun väritys on hyvin hillitty, vailla voimakkaita värejä.

Kuulo

Pöllöillä on erittäin hyvin kehittynyt kuulo, jonka avulla ne paikantavat saaliinsa. Tarkimmillaan pöllöjen kuulo on korkeilla äänialueilla, aivan ihmisen korvan erotuskyvyn ylärajoilla ja osin sen yläpuolellakin. Pöllöjen korvat ovat kehittyneet kuulemaan korkeita ylä-ääniä siksi, että niiden tärkeimpien saaliseläinten, pikkunisäkkäiden äänet ovat hyvin korkeita. Herkkyydeltäänkin pöllöjen korvat kuulevat ihmiskorvia paremmin.

Kuten ovat pöllöjen silmät suuret, niin suuret ovat myöskin niiden korvat, mikä juuri mahdollistaa tarkan kuulon ja sen avulla saaliin havaitsemisen. Useilla lajeilla korvat sijaitsevat vieläpä epäsymmetrisesti, mikä parantaa niiden mahdollisuutta saaliseläimen paikantamisessa. Joidenkin pöllöjen kohdalla erikoistuminen on mennyt niin pitkälle, että koko lajin selviytyminen on kuulon varassa. Esimerkiksi lapinpöllö ei selviytyisi elinalueittensa talvista ilman kuuloon perustuvaa saalistuskykyä.

Pöllönpoikanen

Pöllönpoikanen pesässään. - Kuva Copyright © Stan Lupo - Creative Commons.

Munia ravintotilanteen mukaan

Pöllöillä on ominaisuus, joka puuttuu useimmilta muilta linnuilta. Ne kykenevät säätellemään jälkeläistensä eli munimiensa munien määrää vallitsevan ravintotilanteen mukaan. Huonon ravintotilanteen vallitessa naaras voi jättää kokonaankin munimatta tai munia vain 3 - 4 munaa. Hyvän ravintotilanteen aikana se voi munia 12 munaa.

Suurta kokovaihtelua

Pöllöjen koko vaihtelee suuresti vain punatulkun kokoisesta varpuspöllöstä kotkankokoiseen huuhkajaan.

Lentävä huuhkaja

Huuhkaja lennossa.

Äänettömiä lentäjiä

Siinä missä haukat lentävät siivet suhisten, lentävät pöllöt ihan äänettömästi. Eivät pöllöt saalistaessaan toki halua metelöidä, mutta silti äänettömyys ei ole tarpeen niinkään siksi, että saaliseläimet eivät kuulisi taivaalta lähestyvää hyökkäystä. Vaan äänettömyys on pöllölle itselleen välttämätöntä, jotta se kuulee saalistuskohteensa pienimmätkin äänet.

Kun huomattava osa kaikkien pöllölajien saalistuksesta perustuu niiden kuuloon, ja useinkin saaliin lopullinen paikantaminen tapahtuu kuulon avulla vasta viimeisten lähestymismetrien aikana, eivät pöllöt kykenisi riittävien kuulohavaintojen tekoon, jos niiden siivet suhisisivat yhtä äänekkäästi, kuin päiväpetolinnuilla.

Käytännössä pöllöt kykenevät lentämään äänettömästi pehmeäreunaisten sulkien vuoksi. Ne eivät ole kovia ja jäykkiä, kuten päiväpetolintujen sulat. Siipien iskujen tai liidon aikana sulkien reunoihin syntyy ilmavirtauksia ja pyörteitä, jotka saavat päiväpetolintujen kovilla sulilla aikaan voimakkaan suhinan, mitä ei pöllöjen pehmeillä sulilla kuulu laisinkaan. Myös pöllöjen muu höyhenpeite on pehmeää ja vähentää osaltaan äänen syntymistä. Sekä nilkoissa että varpaissa on höyhenpeite.

Ravinto ja oksennuspallot

Ravinnokseen pöllöt käyttävät itseään pienempiä eläimiä, useimmiten jyrsijöitä tai muita pikkunisäkkäitä, mutta usein myös esimerkiksi lintuja, matelijoita, hyönteisiä tai jopa kaloja. Ne syövät saaliinsa karvoineen ja luineen. Sopivan kokoisen, pienen saaliinsa pöllöt nielaisevat yhdellä kertaa.

Pöllöt oksentavat lajille luonteenomaisia oksennuspalloja, joissa poistuvat niiden mahalaukusta syödyn saaliseläimen sulamattomat osat, kuten karvat, höyhenet, kalojen suomut, hyönteisten kitiinikuoret ja eläinten luut. Terävät, sulamattomat jätteet, kuten myyrien leuat ja hampaat, jäävät karva- ja höyhenpallon sisään. Oksennuspallon koko riippuu pöllön koosta. Varpushaukalla pallolla on pituutta kolmisen senttiä, huuhkajalla noin kahdeksan senttiä.

Tornipöllö

Tornipöllö (Tyto alba).

Viisaat pöllöt

Pöllöjä pidetään viisauden symboleina. Tähän vaikuttavat erinäiset, ulkoiset syyt. Jos pöllön sattuu näkemään oksalla, se yleensä istuu siinä hyvin liikkumattomana ja kuin mietteisiinsä vajonneena ja näyttää siten varsin harkitsevalta, pohdiskelevalta ja viisaalta. Tätä vaikutelmaa korostavat pöllöjen eteenpäin ihmissilmän lailla suuntautuneet silmät. Silmien inhimillistä vaikutelmaa korostaa vielä se, että pöllöillä on muiden lintujen vilkkuluomien sijasta nahkainen ylä- ja alaluomi, joilla ne voivat ihmisen tavoin sulkea silmänsä.

Koska pöllöt ovat yön lintuja, ei monillakaan ihmisillä ole niistä lainkaan omia kokemuksia. Silti pöllöt ovat hyvin kiinnostavia useimmille luonnossa liikkujille, sillä käsitteenä pöllö on kaikille tuttu lapsuusajan saduista sekä television luonto-ohjelmista. Sekä Internetin pöllösivuista.

Lähteet
*Pekka Helo: Yön linnut - Kirja Suomen pöllöistä
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Viirupöllö

Viirupöllö.
Linnut