PÖLLÖT (Strigidae)

Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon. Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.

Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.

Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).

Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.

Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.

Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.

Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.

Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.

Kyläpöllönen (Otus scops)

Kyläpöllösen nimi on ollut aiemmin kääpiösarvipöllö.

Hieman minervanpöllöä pienemmällä ja varpuspöllöä suuremmalla kyläpöllösellä on pituutta 19 – 21 cm, sen siipiväli on 47 – 54 cm ja painoa sillä on 60 - 135 g. Naaras on hieman koirasta painavampi. Pyrstö on lyhyt.

Höyhenpuku on väriltään pääosin harmaanruskea - naama, alapuoli ja hartiat ovat vaaleammat. Silmät ovat kullankeltaiset. Pienet korvatupsut kohoavat pystyyn, kun lintu valpastuu.

Kyläpöllönen on enimmäkseen yöaktiivinen lintu. Se on aktiivisimmillaan auringonlaskusta keskiyön hetkille. Päivät se viettää puun oksalla, usein lähelle runkoa painautuneena, tai jossakin puunkolossa.

Kyläpöllönen lentää pitkillä siivillään määrätietoisesti ja suoraan ja kykenee lentämään pitkiä muuttomatkoja.

Viheltelyä

Kyläpöllösen kutsuääni muistuttaa matalaa viheltelyä.

Ravinto

Kyläpöllösen pääravintona ovat hyönteiset, kuten heinäsirkat, kovakuoriaiset ja yöperhoset. Myös hämähäkit, toukat ja madot, sekä pienet nisäkkäät, pienet linnut, matelijat ja sammakot.

Keinovalaistus ulkona houkuttaa piiriinsä koita ja muita hyönteisiä ja kyläpöllönen käy napsimassa näitä nokkaansa. Pikkusaaliit kyläpöllönen nappaa nokallaan, isompiin se käyttää myös kynsiään.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Kyläpöllösen pesimäalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta Baikaljärvelle. Siten se pesii Etelä-Euroopassa, sekä läntisessä ja keskisessä Aasiassa, itään Mongolian pohjoispuolelle saakka. Se on harvinainen Keski-Euroopassa, mutta yleinen Välimeren rannoilla. Suomea lähinnä kyläpöllönen pesii Mustanmeren pohjoispuolella Ukrainassa ja Venäjällä. Kyläpöllöskannan suuruudeksi arvioidaan 150 000 – 180 000 yksilöä.

Kyläpöllönen on nähty Suomessa kaksi kertaa kautta aikain. Se on siten maassamme superrariteetti. Laji havaittiin Suomessa ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Hauholla kesäkuussa 2011. Suomen toinen havainto tehtiin Hämeenlinnan Lammilla 22. toukokuuta 2018. Nämä kaksi havaintopaikkaa ovat runsaan 20 kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Kyläpöllösen elinympäristöä ovat avoimet metsämaat, lehti- ja sekametsät, rehevät puutarhat, puistot ja kirkkomaat.

Lisääntyminen

Kyläpöllösen pesä sijaitsee puun kolossa, seinän tai kivien raossa, joskus jopa räystään alla tai pöntössä. Se munii touko-kesäkuussa 3 - 6 valkoista munaa. Haudonta-aika on 20 - 31 vrk. Poikaset jättävät pesän 2 - 4 viikon ikäisinä, laskeutuvat maahan ja kiipeilevät puihin, käyttäen kynsiään, nokkaansa ja siipiään. Noin 33 vrk:n ikäisinä ne ovat lentokykyisiä. Sen jälkeen molemmat emot ruokkivat niitä vielä 4 - 5 viikon ajan.

Kyläpöllösen poikaset.

Muutto

Kyläpöllönen on pääosin kaukomuuttaja ja se muuttaa talveksi Pohjois-Afrikkaan ja hieman etelämmäksi, Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Lähteet
*Owlpages: Eurasian Scops Owl ~ Otus scops
*Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä
*Lars Jonsson: Talvilintujen elämää - Minerva
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat