Hait eli haikalat

"Salomonsaarten ja Tongasaarten asukkaat kunnioittavat haita kuin jumalaa, mutta lännessä ne ovat olleet meressä vaanivan kuoleman vertauskuvia."

Hait (Selachii) kuuluvat rustokalojen (Chondrichthyes) luokassa leveäsuisten (Elasmobranchii) osaluokkaan. Eri hailajeja on yhteensä 513. Haiheimoja ja -ryhmiä ovat mm. tiikerihait, kaulushait, monikidushait, kampahammashait, punahait, hietahait, piikkihait, partahait, kärppähait, sahahait ja merienkelit. Merienkeleissä on vain yksi laji, joka ulkonäöltään muistuttaa rauskuja.

Kuvassa fossiili Cladoselache, joka on löydetty Yhdysvaltojen Ohiosta. Se on alkeellisin tunnetuista haikaloista. Tällä meressä eläneellä petokalalla on ollut pituutta lähes kaksi metriä. Se on ollut hyvä uimari. Sen selässä oli kaksi evää, joiden edessä törröttivät vahvat piikit. Sen pyrstö oli symmetrinen, mutta sen tukiranka oli nykyisten haiden tukirangan tavoin luultavasti epäsymmetrinen. Leukaluut olivat kiinni kallossa. Hain hampaat olivat hyvin kuluneet, joten sen hampaisto ei ehkä uusiutunut yhtä tehokkaasti, kuin nykyisten haiden. - Kuva Copyright © James St. John - Creative Commons.

Haita oli maailman merissä jo yli 350 miljoonaa vuotta sitten, eli huomattavasti ennen dinosauruksia. Varhaisista haikaloista tunnetaan parhaiten niiden hampaat, selkäpiikit ja hammassuomut, jotka ovat säilyneeet kivettyneinä paremmin, kuin niiden rustoinen tukiranka.

Haiden ominaisuuksia

Hait ovat suurimpia kaikista nykyisin elävistä kaloista. Haiden tukiranko on täysin rustomainen, varsinaisia luita niillä ei ole. Pään sivulla on 5 - 7 paria kidusrakoja. Suussa hailla ovat jatkuvasti uusiutuvat hammasrivit.

Haiden karhealta tuntuva iho on kovien hammasuomujen eli plakoidisuomujen peittämä. Iho on niin karheaa, että sitä käytetään jopa hiekkapaperina, sekä kiillokkeeksi sopivana sagriininahkana.

Ruumis on sukkulamainen, kuono kapea ja rakomainen suu sijaitsee kuonon alapuolella, paitsi käärme- ja valashailla. Pyrstöevä on epämukainen. Evän yläosa on huomattavasti alaosaa suurempi, päinvastoin kuin luukaloilla, joilla pyrstöevä on symmetrinen.

Hailajeissa yli puolet eli 53 prosenttia jää alle metrin mittaisiksi, 30 prosenttia on 1 - 2 metrin ja 14 prosenttia 2 - 4 metrin mittaisia.

Monet hait munivat, mutta useat lajit synnyttävät eläviä poikasia.

Kaikki hait eivät ole tyypillisen hain näköisiä. Merienkelit ja partahait ovat muodoltaan litteitä. Jotkut hait ovat lyhyitä ja rotevia, kuten atlantinpartahai. Erityisen muotoisia ovat saha- ja vasarahait. Kettuhailla on pitkä häntä ja piikkihailla on jokaisessa selkäevässään piikki.

Täpläpallohai (Cephaloscyllium ventriosum). - Kuva Copyright © flickker photos - Creative Commons.

Pallohai voi pullistautua vettä nielemällä monin verroin suuremmaksi joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi.

Levinneisyys ja ravinto

Hait ovat hyviä sopeutujia ja niitä tavataan kaikissa valtamerissä, runsaimmin lämpimässä ja lauhkeassa vyöhykkeessä - ja niitä elää myös kaikissa syvyyksissä. Haiden ravintona ovat etupäässä kalat, mutta eräät hait ovat planktonin syöjiä. Kalojen lisäksi hait syövät erilaisia merieläimiä mustekaloista äyriäisiin.

Valashai (Rhincodon typus)

Suurin kaikista haista ja samalla maailman suurin kala on valashai, heimonsa ainut edustaja. Sillä on pituutta keskimäärin 12 metriä, mutta enimmillään jopa 18 metriä. Painoa valashailla on 15 tonnia. Sitä tavataan lämpimissä vesissä Atlantilla, Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä. Ravintona valashailla ovat plankton ja muut pienet eläimet, joita se suodattaa vedestä kidusaukkojensa kautta. Laji on erittäin uhanalainen.

Haiden vaarallisuus

Hait ovat aina herättäneet valtamerien rannikoiden asukkaissa pelkoa ja kauhua. Niiden vaarallisuutta kuitenkin liioitellaan, sillä vain muutama laji on ihmiselle vaarallinen. Täysin vaarattomia ihmiselle ovat kaikki planktonia syövät hailajit, kuten valashai.

Suuret petohait voivat olla ihmiselle hyvin vaarallisia silloin, kun ne tuntevat olonsa uhatuiksi. Hai tunnistaa uhrinsa tarkalla näöllään ja haistaa sen erittäin herkillä sieraimillaan. Voimakas pyrstö kiidättää hain virtaviivaisen ruumiin hetkessä huimaan syöksyyn.

Seeprahai (Stegostoma fasciatum)

Seeprahai on haiheimonsa ainut edustaja ja liikkeellä enimmäkseen öisin. Sillä on pituutta noin kaksi metriä. Aikuiset yksilöt ovat täplikkäitä, mutta nuorina seeprahait ovat seeprojen lailla juovikkaita. Seeprahai elää Intian valtameren ja läntisen Tyynenmeren rannikkovesissä. Se syö kaloja, äyriäisiä ja nilviäisiä.

Haiden herkät aistit

Haikaloilla on hyvin herkät aistit, joita ne käyttävät hyväkseen saalistaessaan. Ne kykenevät kuulemaan jopa kahden kilometrin päästä. Ne kuulevat myös hyvin matalia, 40 hertsin taajuisia ääniä. Ihminen ei kuule noin matalia ääniä laisinkaan.

Hailla on kylkiviiva, jonka avulla se aistii veden värähtelyjä. Veden värähtelyjä eli veden paineen muutoksia hain lähettyvillä saavat aikaan muut vedessä uijat. Kylkiviivaa voi kuvailla siten, että se on kuin aisti kuulo- ja tuntoaistin välillä.

Haiden silmiä ja näkökykyä voi verrata vaikkapa ihmisen silmiin ja näkökykyyn, hai näkee hyvin ja tarkasti. Hain silmän rakenne on samanlainen kuin kehittyneemmillä selkärankaisilla. Hai näkee myös heikossa valaistuksessa, hämärässä ja ihan pimeässäkin.

Hajuaisti hailla on äärimmäisen herkkä. Se kykenee havaitsemaan kaikki sitä kiinnostavat kemialliset yhdisteet, kuten veren.

Valkohai (Carcharodon carcharias)

Valkohai voi saavuttaa kuuden metrin pituuden ja kahden tonnin painon. Se elää Karibianmeressä, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä. Joskus valkohai on vieraillut myös Pohjanmerellä ja Itämerelläkin. Se on suurin kaikista maailman petokaloista. Valkohai on yksi suurelle yleisölle tutuimmista haikaloista Tappajahai-elokuvista ja sen vuoksi, että siitä uutisoidaan usein. Siitä uutisoidaan usein siksi, että se on hyökännyt ihmisen kimppuun useammin, kuin mikään muu hailaji maailmassa.

Valkohai on virtaviivainen uimari ja se liikkuu tavallisesti valtamerten rannikoiden ja saarten tienoilla. Erästä valkohaita seurattaessa voitiin havaita, että se ui 2,5 vuorokauden aikana 190 kilometriä. Sen keskimääräinen nopeus oli siten kolme kilometriä tunnissa. Saalistaessaan valkohai saavuttaa nopeuden, joka on arvioitu 25:ksi kilometriksi tunnissa.

Carcharodon megalodon, hammas. - Kuva Copyright © Géry Parent - Creative Commons.

Valkohain esi-isä, Carcharodon megalodon, eli noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Se oli 13-metrinen ja sen hampaat olivat 10-12 -senttiset.

Vasarahai (Sphyrna zygaena)

Vasarahailla on päänään kuin iso vasara tai pikemminkin leka. Vasarahailla on pituutta neljä metriä ja painoa 400 kiloa. Se elää maailman kaikilla lauhkeilla rannikkoalueilla. Vasarahai synnyttää eläviä poikasia. Yhdessä poikueessa on 20–40 poikasta, jotka syntyessään ovat 50–61 cm pitkiä.

Haiden saalistamia eläimiä

Valkohait ovat mieltyneet hylkeisiin ja merileijoniin, kun taas sarvihaiden mieliravintoa ovat merisiilit. Isosuiset valas-, jättiläis- ja suurisuuhai ovat planktonin syöjiä. Ne uivat suu ammollaan, suodattaen valtavat määrät vettä, siivilöidessään siitä planktoneliöitä.

Eräiden hailajien ravintona ovat pikkukalat tai mustekalat, jotka tulevat syödyiksi kokonaisina. Isot hait pilkkovat saalistamansa isot eläimet, kuten isot kalat, hylkeet, delfiinit ja merileijonat sopiviksi annospaloiksi.

Syödyiksi tulevat myös kalmarit, erilaiset nilviäiset ja nisäkkäätkin. Mikä tahansa maistuu. Haiden mahalaukuista on löydetty jopa pulloja ja säilykepurkkeja.

Lähteet

Kodin suuri tietosanakirja, Weilin+Göös

Meret, Valitut Palat

Spectrum tietosanakirja, WSOY