Tunturisuden sivut

Tikkojen heimo

Lahkossa tikkalinnut (Piciformes) on luokittelusta riippuen 3 – 6 heimoa. Yksi näistä heimoista on tikat (Picidae). Suomessa on tavattu yhdeksän tikkalintulajia, ja ne kaikki kuuluvat tähän tikkojen heimoon. Satunnaisia harhailijoita meillä ovat tammitikka ja vihertikka. Vakituisia pesijöitä ovat käpytikka, pikkutikka, valkoselkätikka, palokärki, käenpiika, pohjantikka ja harmaapäätikka.

Tikoille, erityisesti käenpiialle ja vihertikalle, on luonteenomaista erittäin pitkä kieli, jonka ne voivat ulottaa kauas nokan ulkopuolelle. Sillä ne saalistavat toukkia puun kätköistä. Tikkojen nokka on pitkä ja voimakas. Sopeutumisesta kapuilemiseen puiden rungoilla kertovat lyhyiden, mutta vahvojen koipien kaksi eteenpäin ja kaksi taaksepäin suuntautunutta varvasta. Hyvänä tukena on lyhyehkö, jäykkä pyrstö. Siivet ovat lyhyet ja pyöreäpäiset.

Tikat ilmoittavat läsnäolostaan rummuttamalla. Niiden aivoissa on eräänlainen iskunvaimennus, estämässä tikkoja saamasta aivotärähdystä, niiden rummuttaessa nopeasti kovaan puuhun. Kullakin lajilla on oma, tyypillinen rummutussarjansa, josta lajit on melko helppo erottaa toisistaan.

Tikat ovat erikoistuneet lähes pelkästään puussa tai pikemminkin puun sisällä elävien hyönteisten pyydystämiseen.

Tikkojen voimakkaan aaltomaisessa lennossa vuorottelevat nopeat siiveniskut ja lyhyet liidot siivet supussa. Tikat kovertavat yleensä itse pesäkolonsa. Sukupuolet voidaan helposti erottaa toisistaan. Lajit ovat lähinnä paikkalintuja.

Tammitikka (Dendrocopos medius)

"Vaikka tammitikka on nähtykin Suomessa vain yhden ainoan kerran, vuonna 2010, niin lintuasiantuntijat pitävät yllä toivoa siitä, että se voisi joskus jopa pesiäkin Suomessa. Ainut suunta, josta meille voisi tulla tammitikka ja vieläpä pesimäänkin, on Viron suunta. Tammitikkojen olisi kuitenkin vielä ensiksi ylitettävä Suomenlahti. Mutta ehkäpä se joskus tapahtuu."

Tammitikka näyttää ihan pieneltä käpytikalta. Tammitikalla on pituutta 20 – 22 senttimetriä ja painoa 50 – 85 grammaa. Sen selkä on musta ja hartioilla suuret, valkoiset laikut. Päälaki on kuitenkin sekä koiraalla että naaraalla aina punainen, otsa vaalea.

Kupeet ovat viiruiset. Pään musta viiru ei ulotu taakse niskaan. Alaperä on vaaleanpunainen. Nuoren linnun värit ovat haaleammat kuin vanhojen.

Tammitikka

Tammitikka. - Kuva Copyright © Akulatraxas - Creative Commons.

Tammitikka naukuu ja kik-kik-kikittää

Tammitikan huuto on nenäsointinen ja väkinäinen, hieman petolintumainen, hidas naukuna. Varoitus on heikko "kik", jota tammitikka saattaa toistaa sarjana. Rummutusta tammitikka harjoittaa harvoin ja silloinkin hyvin heikosti.

Ravinto

Tammitikan ravintoa ovat hyönteiset, joita se etsii puissa, riippuen oksissa alaspäin tiaisten tapaan. Se imee myös mahlaa vaahterasta ja vierailee ihmisen asettamilla ruokintapaikoilla.

Tammitikka

Tammitikka. - Kuva Copyright © Akulatraxas - Creative Commons.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Tammitikan vakituiset elinalueet ovat Keski- ja Etelä-Euroopassa Latviasta Ranskaan ja Kreikkaan sekä Turkissa ja Kaukasuksella. Suomessa tammitikka tavattiin ensimmäistä kertaa marraskuussa 2010 Asikkalassa. Tuolloin 12-vuotias asikkalalainen koulupoika bongasi lintulaudalta Suomelle uuden lintulajin. Se onkin toistaiseksi ainut havainto.

Pohjoismaista tammitikka on hävinnyt, Tanskasta jo vuonna 1959 ja Etelä-Ruotsista vuonna 1982. Baltian kanta on kuitenkin vahvistunut: Etelä-Virossa, jossa laji pesii meitä lähinnä, on nykyään pieni pesivä kanta.

Tammitikka viihtyy vanhoissa jalometsissä.

Tammitikka

Tammitikka. - Kuva Copyright © Frank Vassen - Creative Commons.

Raadin hautausmaan tammitikat Tartossa

Virossa Tartto on yksi paikoista, jossa lintuturisti voi päästä halutessaan näkemään tammitikkoja. Kaupungista löytyy bongauspaikkoja useampiakin, yksi niistä on Raadin hautausmaa, muutaman kilometrin päässä Tarton keskustasta.

Lisääntyminen

Tammitikka hakkaa itse pesäkolonsa, tavallisesti kuolleeseen puunoksaan, parin kolmen metrin korkeudelle. Siihen se pyöräyttää 4 - 7 munaa. Molemmat emot hautovat 11 - 14 vrk. Poikaset varttuvat lentokykyisiksi hieman yli kolmmiviikkoisina. Emoistaan riippumattomiksi ne tulevat sen jälkeen pari viikkoa myöhemmin.

Muutto

Tammitikka on mitä luonteenomaisin paikkalintu.

Lähteet
*Annika: Tammitikka Raadin hautausmaalla
*Blogi Vuosi luonnossa: Milloin tammitikka pesii Suomessa?
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Tikat