Pikkupalleroiset - pienimmät lintumme

Pienimpiä, maassamme säännöllisesti pesiviä lintuja ovat hippiäinen, peukaloinen, tiltaltti ja pyrstötiainen. Niiden lisäksi maassamme vierailee harvemmin tai useammin eräitä muitakin lintumaailman pienimpiä edustajia. Näitä ovat tulipäähippiäinen, hippiäisuunilintu ja taigauunilintu.

"Pienimmistä linnuista pidetään, mistä kertovat ne lukuisat hellittelevät nimitykset, joita niistä lintualan ammattilaiset lintukirjoissaan käyttävät. Pienimmät linnut ovat somia ja veikeitä, pippurisia ja terhakoita elohiiriä, nappisilmäisiä tarmonpesiä, palleroita ja palleroisia ja luonnollisesti ne ovat myös kuin ping-pong -palloja, ilman läpi kiitäviä lankakeriä, metsän menninkäisiä ja höyhenpalloja."

Suomen ja koko Euroopankin pienin lintu on hippiäinen, eivätkä koossa sitä paljonkaan isompia ole peukaloinen, tiltaltti ja pyrstötiainen. Tutustu niihin yltä valikosta.

Hippiäisuunilintu (Abrornis proregulus)

Hippiäisuunilinnulla on pituutta 9 - 10 senttimetriä ja painoa 4 - 7 grammaa. Se on siten suunnilleen hippiäisen kokoinen lintu. Näillä mitoillaan se on ehdottomasti pikkupalleroisten joukon itseoikeutettu jäsen ja sen kärkipäätä.

Hippiäisuunilintu vain vierailee meillä. Sen kotiseudut sijaitsevat Siperian eteläosissa, Mongoliassa, Tiibetissä ja Kiinassa. Tuhansittain hippiäisuunilintuja harhautuu joka syksy Eurooppaan ja muutamat niistä tulevat säännöllisesti vierailemaan Suomeen. Määrät ovat muutamissa kymmenissä.

Pitkä muuttomatka syö pienimpiä

Pitkä muuttomatka on kaikille linnuille, niin isoille kuin pienillekin, rankka koettelemus. Isoimmat linnut keräävät kehoonsa energiavarastoa eli lihottavat rasvalla itseään ennen muuttolentoa. Joillekin lajeille tulee painoon puoletkin lisää ennen matkaan lähtöä.

Eräät lajit, kuten haarapääskyt, kalatiirat ja varpushaukat kykenevät muuttomatkallaan siinä ohessa myös ruokailemaan - haarapääskyt hyönteisiä, kalatiirat kaloja ja varpushaukat samaan aikaan muuttavia pikkulintuja.

Erityisen vaativia ovat merten ylitykset. Pienimpien lintujen kehoon ei suuria rasvamääriä mahdu eivätkä ne merten yli lentäessään saa ravintolisääkään. Niinpä esimerkiksi hippiäinen on pitkän lentomatkansa jälkeen kuluttanut kaikki energiavarastonsa ja on niin lopussa, että se voidaan saada mantereella kiinnikin paljain käsin.

Tulipäähippiäinen (Regulus ignicapilla)

Tulipäähippiäinen ei kuulu Suomen pesivään linnustoon. Tällä pikkupalleroisella on pituutta 9 – 10 senttimetriä ja painoa 5 – 7 grammaa.

Suomessa laji on tavattu 25 kertaa, useimmiten keväällä touko- ja kesäkuussa. Ensimmäisen kerran tulipäähippiäinen havaittiin Suomessa 19.12.1968 – 6.1.1969 Lemlandin Lågskärillä, jossa tavattiin koiras.

Taigauunilintu (Abrornis inornatus)

Taigauunilintu ei kuulu Suomen pesivään linnustoon. Pituutta tällä Aasiassa ja Uralin itäpuolella vakituisesti elävällä, pikkupalleroisia edustavalla linnulla on 10 senttimetriä ja painoa 6 - 8 grammaa.

Suomessa taigauunilintu näyttäytyy ja havaitaan joka vuosi, yleensä syksyisin. Määrät vaihtelevat vuosittain paristakymmenestä liki sataankin yksilöön. Havaintoja tehdään rannikon niemissä, kaupunkien puistoissa ja ulkosaariston saarilla. Takavuosien harvinaisesta kävijästä on tullut 2000-luvulla jo jokavuotinen syysvieras.

Ankara pakkastalvi syö pienimpiä

Pienimmät linnut näyttävät erityisesti juuri talvisin pikkuisilta höyhenpalloilta. Tämä johtuu siitä, että ne pörhistävät höyheniään ja vetävät kehoaan samaan aikaan kasaan. Tällöin höyhenpeite toimii kuin untuvatäkki - höyhenpeitteen ja kehon välille jää ilmaa, mikä eristää kylmyyttä.

Aina eivät pörhistelytkään riitä. Hippiäiset ovat osittaismuuttajia ja noin puolet niistä voi jäädä talvehtimaan Suomeen. Ankarimpina pakkastalvina niistä noin 90 % menehtyy kylmyyteen. Peukaloisetkin yrittävät talvehtia myös meillä ja Ahvenanmaalle niitä voi jäädä talveksi sadoittainkin. Vain hyvin harvat niistä selviävät helmikuun pakkasista

Uunilinnut

Uunilinnut ovat kaikki kooltaan varsin pieniä. Suomessa pesiviä uunilintuja ovat pajulintu, tiltaltti, sirittäjä, lapinuunilintu ja idänuunilintu. Syksyisillä satunnaisvaelluksilla on maassamme tavattu viisi muutakin uunilintulajia, joista edellä on esitelty hippiäisuunilintu ja taigauunilintu.

Idänuunilintu (Seicercus trochiloides)

Idänuunilintu muistuttaa suuresti lähisukulaisiaan pajulintua eli uunilntua ja tiltalttia. 5 - 9 grammaa painavalla idänuunilinnulla on pituutta 10 - 13 senttimetriä. Se on siis jo huomattavan pitkä, jos sitä verrataan hippiäiseen.

Lähteet
*Seura: Miten linnut pärjäävät -40 asteen pakkasessa?
*Yle Uutiset: Muuttomatka on linnulle rankka rupeama - väsähtäneen hippiäisen saa kiinni paljain käsin
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat