Tunturisuden sivut
Peukaloinen. - Kuva Copyright © Frank Vassen - Creative Commons.

Peukaloisten heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on heimo peukaloiset (Troglodytidae). Peukaloisiin kuuluu 19 sukua ja 82 lajia. Kaikki muut peukaloiset, paitsi meidän peukaloisemme, elävät Keski-, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.

Peukaloiset ovat pieniä ja pyyleviä, harmaita tai ruskeita osittain poikkiraitaisia lintuja, joilla on leveät, pyöreät siivet ja pystyssä sojottava pyrstö.

Peukaloinen (Troglodytes troglodytes)

"Peukaloinen on pieni, ruskeankirjava pallero, pyöreä kuin ping-pong -pallo. Sen höyhenpallomainen, pippurimaisen pirteä olemus tuo mieleen metsän pienen menninkäisen. Sen takapäässä seisoo lähes kaiken aikaa terhakkana ja typäkkänä pystyssä lyhyt töpöpyrstö."

Peukaloinen on toiseksi pienin linnuistamme. Se on vain hivenen kookkaampi, kuin pienin lintumme hippiäinen. Sillä on pituutta vain 9 – 11 senttimetriä ja painoa 8 - 10 grammaa. Sen yläpuoli on väritykseltään ruosteisen ruskea tummin, aaltomaisin poikkijuovin. Tummemmin ruosteensävyisissä siivissä ja pyrstössä on hienosti tumma poikkijuovitus. Alapuoli on kellahtavan harmaanruskea ja myös hennommin poikkijuovainen.

Vaalea silmäkulmajuova on hento mutta näkyy selvästi. Nokka on pitkä ja ohut ja kaareutuu jonkin verran alas. Sukupuolet ovat keskenään samanlaiset ja nuoretkin linnut ovat vanhojen kaltaisia.

Peukaloinen lentää suoraviivaisesti, matalalla maanpintaa pitkin huristavin siiveniskuin. Lentäessään se tuo mieleen "pyöreän lankakerän", kun se kiirehtää risukosta toiseen.

Käytökseltään peukaloinen on hyvin eloisa, kuin oikea elohiiri. Liikkuessaan pensaissa se niiailee, näpäyttelee pyrstöään, rätistää lyhyesti ja katoaa taas näkyvistä. Samassa se vilistää jo toisessa pensaikossa ja tutkii maanrajassa lahoavien oksien ja runkojen jokaisen sopukan, löytääkseen hyönteisiä.

Peukaloinen

Peukaloinen. - Kuva Copyright © Hanna Knutsson - Creative Commons.

Höyhenpallo laulaa innosta väristen

Pientä peukaloista ei helposti saa näkyviinsä ja helpoimmin sen havaitseekin äänistä. Kokoonsa nähden peukaloisella on uskomattoman voimakas ääni. Sillä on eräs kuuluvimmista lauluista pikkulintujemme joukossa. Laulaessaan se on kuin yhtä laajaa, värisevää kurkkua.

Esitys koostuu toistetuista, metallisista ja livertävistä osista, puhdassointisista trilleistä, aivan kuin kirvisillä tai kanarialinnuillakin. Toisin kuvaillen, peukaloisen laulu on voimakasta, nopeatempoista ja pulppuilevaa ja siinä vuorottelevat sointuvat ja särisevät aiheet.

Peukaloinen laulaa yleensä matalalla, tiheimpään aluskasvustoon kätkeytyneenä. Jos varovasti lähestymällä onnistuu pääsemään lähemmäksi peukaloista, saa näkyviinsä punertavanruskean höyhenpallon, joka istuu lyhyt pyrstö ylös sojottaen juurakon tai oksantyngän päällä ja laulaa ruumis innosta väristen.

Jos peukaloinen hermostuu, se näppäilee metallisin ja terävin "dek" tai "dk"-naksahduksin tai rätisee nopeasti "tserrrr". Myös laulunsa keskellä ja lopussa peukaloinen rätisee.

Peukaloinen

Peukaloinen. - Kuva Copyright © Frank Vassen - Creative Commons.

Ravinto

Peukaloisen ravintoa ovat hyönteiset ja marjat.

Peukaloinen

Peukaloinen. - Kuva Copyright © Imran Shah - Creative Commons.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomen peukaloiskanta on 50 000 – 120 000 pesivää paria. Vaikka kannan koko vaihtelee paljon eri vuosien välillä, on Suomen peukaloiskanta kasvanut 1940–1950-luvuilta lähtien. Runsastumista on edesauttanut ilmeisesti talvien leudontuminen ilmastonmuutoksen myötä Keski-Euroopan talvehtimisalueilla. Peukaloinen on levinnyt suunnilleen Oulun korkeudelle asti. Pesimishavaintoja on kuitenkin myös Metsä-Lapista.

Peukaloinen oleskelee suurimman osan ajastaan maanrajassa. Se hyppii kuin kotonaan matalissa, tiheissä kasvustoissa ja risukoissa, joissa se tuntee olonsa turvalliseksi. Se puikkelehtii kasvillisuuden suojissa kuin hiiri, häviää tuon tuostakin näkyvistä kasvillisuuden sekaan ja vaihtaa paikkaa nopein, huristavin siiveniskuin. Peukaloinen suosii havu- ja sekametsiä, erityisesti ryteikköisiä, kuusivaltaisia metsiä, joissa on tiheä aluskasvillisuus. Sen mielimaisemaa ovat myös kosteat painanteet, ryteikköiset hakkuut ja myrskytuhoalueet.

Peukaloinen

Peukaloinen. - Kuva Copyright © Hanna Knutsson - Creative Commons.

Lisääntyminen

Rehevät puronvarret ja korpinotkelmat ovat peukaloisen tyypillisiä pesimäympäristöjä - samoin kuin hakkuuaukioiden laitamat raivuukasoineen ja pöheikköineen. Koiras rakentaa reviirilleen monta puolivalmista pesää, joista naaras kelpuuttaa ja valitsee yhden ja rakentaa sen valmiiksi, pehmittäen sen pohjan höyhenillä. Muutkaan puolivalmiit pesät eivät mene täysin hukkaan, sillä koiras voi käydä niissä nukkumassa, naaraan hautoessa.

Peukaloisen pesä voi sijaita erilaisissa paikoissa. Se on tavallisesti suojattuna maassa, esimerkiksi juurakon taskussa tai risukasassa, mutta se voi sijaita myös puussa, halkopinossa ja harvemmin pöntössäkin. Pesä on pallomainen, umpinainen ja ympäristöönsä täydellisesti sulautuva ja sen sivussa on kulkuaukko. Rakennusaineina ovat sammal, kuivat oksat, kasvien lehdet ja saniaisten varret.

Naaras pyöräyttää pesäänsä 6 - 8 munaa. Ne ovat hyvin pieniä, vain hippiäisellä ja pyrstötiaisella on vieläkin pienemmät munat. Naaras hautoo 16 vrk. Koiras saattaa haudonnan aikana olla jo etsimässä uutta puolisoa itselleen, vaikkakin peukaloinen on yleensä yksiavioinen. Poikasten ruokkimiseen osallistuvat molemmat emot. Poikaset viipyvät pesässä 16 - 18 vrk. Peukaloinen munii usein toisenkin pesueen.

Vahvat perhesiteet ovat peukaloisille tärkeitä. Niinpä ensimmäisen poikueen nuoret linnut voivat auttaa toisen poikueen ruokinnassa.

Peukaloinen

Peukaloinen. - Kuva Copyright © Hanna Knutsson - Creative Commons.

Muutto

Ensimmäiset peukaloiset saapuvat maahamme hyvin varhain, jo maaliskuun loppupuolella. Päämuutto on huhtikuussa ja liikehdintää tapahtuu vielä toukokuussakin.

Syysmuutto on myöhäinen, sen huippu on lokakuussa ja vielä marraskuun lopullakin voi olla toinen huippu. Peukaloiset talvehtivat Keski-Euroopassa. Kylmät talvet talvehtimisalueilla ovat lajille usein kohtalokkaita ja silloin suurin osa linnuista voi menehtyä pakkasiin. Parissa kolmessa vuodessa kanta elpyy hyvän lisääntymiskyvyn ansiosta ennalleen.

Peukaloiset yrittävät talvehtia myös meillä ja Ahvenanmaalle niitä voi jäädä talveksi sadoittainkin. Vain hyvin harvat niistä selviävät helmikuun pakkasista. Jotkut yksittäiset peukaloiset sinnittelevät sulana pysyvien, risukkorantaisten purojen äärillä ja rannikkomaillakin läpi talven, tai ainakin yrittävät sitä.

Peukaloiset ovat yömuuttajia.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Peukaloinen

Peukaloinen. - Kuva Copyright © Hanna Knutsson - Creative Commons.

Peukaloinen

Peukaloinen. - Kuva Copyright © Frank Vassen - Creative Commons.