Kerttujen heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kertut (Sylviidae) ja siinä on 19 sukua. Kertut ovat pieniä ja piileskeleviä lintuja. Ne ovat vaatimattoman yksivärisiä ja sukupuolet ovat tavallisesti samannäköiset.

Kerttujen nokka on ohut, suora ja terävä. Nilkat ovat paljaat ja hennot, joskin varsin pitkät. Kertut ovat kylmänarkoja hyönteissyöjiä, joskin useimpina talvina mustapääkerttuja talvehtii maassamme marjojen ja talviruokinnan turvin.

Kertut ovat yömuuttajia, jotka eivät keräänny parviksi muuttoaikanakaan. Niitä voi kuitenkin päämuuttojen aikaan nähdä useampia kerralla esimerkiksi kaupunkien puistoissa ja merenrannoillakin.

Laulu on kullakin lajilla tunnusomainen ja helpoin tapa erottaa usein hyvin samanlaiset lähisukulaiset toisistaan. Suomessa tavattavia kerttuja on viisi ja ne ovat lehtokerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu ja kirjokerttu.

Pensaskerttu (Curruca communis)

Pensaskerttu eroaa lähisukulaisestaan hernekertusta valkean kurkun, ruosteenruskeiden eli vaalean punaruskeiden siipien ja vaaleiden koipien perusteella. Se elää ja pesii nimensä mukaisesti pensaikoissa. Siellä se laulaa, ojanvarren pajukossa kirkkaita, lyhyitä säkeitä ja pujahtaa kulkijan lähestyessä huomaamattomasti muutaman kymmenen metriä edemmäs jatkamaan lauluaan."

Vanhalla pensaskerttukoiraalla on harmaa pää ja punertavanruskea selkä. Pensaskertulla on pituutta 13 – 15 cm ja painoa 14 – 16 g. Sen kurkku on valkea, vatsapuoli ruskehtavanvalkea ja rinta joskus punertava.



Pensaskertun pyrstösulat ovat vaaleareunaiset. Monilta yksilöiltä, etenkin nuorilta ja naarailta puuttuu harmaa päästä lähes kokonaan ja ne ovat muutenkin hailakanruskeita.

Paras tuntomerkki pensaskertun kaikissa puvuissa on sen siiven punaruskea väri, joka erottuu selvästi muusta ruumiista. Koivet ovat vaaleanruskeat, nokka harmaanruskea ja silmärengas valkoinen. Silmän värikalvo on vihertävän- tai punertavanruskea.

Pensaskerttu on hernekerttua vaaleampi ja puvun värirajat ovat heikommat. Se on myös kookkaampi, pitkäpyrstöisempi ja solakampi, kuin hernekerttu.

Pensaskerttu on kaikkien kerttujen lailla hyvin piilotteleva eläjä, vaikkakin hivenen näkyvämpi, kuin muut kertut. Sen pensaikosta kantautuvat äänet ovat yleensä ainoat merkit linnun läsnäolosta.

Tykkäät sä täst, tykkäät sä täst

Pensaskertun laulun sanotaan kuulostavan ihan siltä, kun se koko ajan kyselisi tykkäät sä täst, tykkäät sä täst... Särmikäs, hakkaava rytmi kuvaa erinomaisesti laulun rakennetta. Joku lintututkija on kuvaillut pensaskertun laulua niinkin, että se hokee säkeessään kuin kiroillen tiikeri tiikeri tiikeri.

Itse asiassa pensaskertun laulu kuulostaa piikkiseltä ja repivältä kuin orjantappurapensas. Lyhyestä, nykivästä säkeestä puuttuvat kirkkaat vihellykset ja nopeat liverrykset.

Pensaskerttu laulelee tavallisesti pensaan latvassa. Esityksen ajan sen päälaen ja kurkun höyhenet ovat pörhöllään. Koiras voi välillä kohota ilmaan lepattavaa laululentoonkin ja silloin ilmoille kaikaa kiihkeän hurmioitunutta, kitisevää ja särisevää lavertelua. Kohta se jo taas pudottautuu siivet supussa pensaikkoon. Myös tähystellessään pensaskerttu pörhistää päälaen höyhenensä.

Varoitusääniä ovat kuuluva rätinä ja nenäsointinen väd väd väd.

Ravinto

Pensaskertun ravintona ovat enimmäkseen hyönteiset ja hämähäkit, syksyisin myös marjat. Kun se saalistelee, se näyttäytyy silloin muita kerttuja avoimemmin. Toisaalta se sitten voi kyllä pysytellä pitkiä aikoja piiloissaan, pujottelemassa kasvillisuuden suojissakin.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa pensaskerttuja pesii 250 000 – 400 000 paria Lapin rajoille asti, maamme pohjoisosissa laji on harvalukuinen.

Pensaskerttu on melko puhdaspiirteinen aukeiden maiden asukki. Pensaskertun tapaa pensaikkoisilla avomailla, metsän reunoilla ja peltojen pajukkoisilla, pensastoisilla tai rikkaruohostoisilla ojanpientareilla, pihoilla ja puutarhoissa. Se viihtyy lajisukulaisensa hernekertun lailla katajikkorinteillä sekä vatukko- ja ruusukasvustoissa. Korkeampaa puustoa se silti hernekertusta poiketen karttelee.

Lisääntyminen

Pensaskertun kuppimainen pesä sijaitsee tiheässä vesaikossa, hyvin matalalla, yleensä alle puolen metrin korkeudella maasta. Se voi joskus sijaita marjapensaan riippuvalla oksalla, vatukossa tai pajupensaassa, joskus myös nokkos- tai mataratiheikössä. Pesä on tehty korsista, kasvivillasta ja hämähäkinseitistä. Koiras laittaa alulle monta pesänrakennusta eli tekee soidinpesiä ja niistä naaras valitsee mieluisimman, jonka pari sitten yhdessä viimeistelee. Voi käydä niinkin, että yksikään koiraan tekemistä kyhäelmistä ei naaraalle kelpaa ja se rakentaa itse uuden pesän.

Pesällään häirittynä pensaskerttu voi esittää siipirikkoista. Silloin se räpyttelee lentokyvyttömän näköisenä pitkin maata ja heinikkoa ja yrittää ohjata häiritsijän pois pesän lähistöltä. Sen jälkeen se siirtyy pensaaseen varoittelemaan ja maiskuttelemaan.

Kesäkuussa pensaskerttu pyöräyttää pesäänsä 4 - 5 munaa, joita molemmat emot hautovat yhteensä 11 - 13 vrk ajan. Molemmat emot myös huolehtivat poikasten ruokinnasta. Kun poikasilla on ikää 10 - 12 päivää, ne jättävät pesän. Koiras saattaa olla moniavioinen, pesien samaan aikaan useamman naaraan kanssa.

Muutto

Keväällä ensimmäiset pensaskertut saapuvat maahamme toukokuun alussa, muutto huipentuu kuun lopulla ja päättyy pari viikkoa myöhemmin,

Syysmuutto elo-syyskuussa vie pensaskertut savannille trooppiseen Afrikkaan, Saharan eteläpuolelle. Viimeisiä pensaskerttuja on tavattu meillä vielä marraskuussakin.



Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös