Kerttujen heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kertut (Sylviidae) ja siinä on 19 sukua. Kertut ovat pieniä ja piileskeleviä lintuja. Ne ovat vaatimattoman yksivärisiä ja sukupuolet ovat tavallisesti samannäköiset.

Kerttujen nokka on ohut, suora ja terävä. Nilkat ovat paljaat ja hennot, joskin varsin pitkät. Kertut ovat kylmänarkoja hyönteissyöjiä, joskin useimpina talvina mustapääkerttuja talvehtii maassamme marjojen ja talviruokinnan turvin.

Kertut ovat yömuuttajia, jotka eivät keräänny parviksi muuttoaikanakaan. Niitä voi kuitenkin päämuuttojen aikaan nähdä useampia kerralla esimerkiksi kaupunkien puistoissa ja merenrannoillakin.

Laulu on kullakin lajilla tunnusomainen ja helpoin tapa erottaa usein hyvin samanlaiset lähisukulaiset toisistaan. Suomessa tavattavia kerttuja on viisi ja ne ovat lehtokerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu ja kirjokerttu.

Hernekerttu (Curruca curruca)

"Piilottelevaa ja vilkasliikkeistä hernekerttua on melko vaikeaa päästä näkemään. Sen sijaan sen ääntä kuulee usein, heti lintujen palattua muuttomatkaltaan toukokuun alkupäivistä lähtien. Hernekerttu on saanut nimensä laulunsa perusteella. Sen laulu kuulostaa aivan siltä, kuin tyhjässä peltipurkissa helistettäisiin voimakkaasti edestakaisin muutamaa kuivaa hernettä. Tällainen vertaus on luonnollisestikin varsin karkea yksinkertaistus, mutta se toimii hyvin muistisääntönä."

Hernekerttu muistuttaa pensaskerttua, mutta on kuitenkin paljon tummempi ja typäkämpi. Selvänä erona on myös se, että pensaskertun siivillä on punaruskeaa, kun taas hernekertun siivet ovat selvästi ruskeammat. Hernekertulla on pituutta 12 – 14 cm, siipien kärkiväliä 19 cm ja painoa 11 – 13 g.

Pienin viidestä kertustamme, hernekerttu on melko mitäänsanomattoman värinen. Pää ja selkäpuoli ovat harmahtavat ja ero valkeahkoon alapuoleen sekä rusehtavaan rintaan on suuri. Kaula on valkoinen, koko alapuoli on hyvin vaalea. Korvanpeitinhöyhenet ovat muuta päätä tummemmat.



Hernekertulla on lyhyempi pyrstö, kuin pensaskertulla, reunasulat ovat vanhalla linnulla valkeammat kuin nuorella.

Nokka on mustanharmaa, alanokka ylänokkaa vaaleampi. Koivet ovat lyijynharmaat.

Syksytystä ja helinää

Hernekertun laulu on yksi helpoimmin mieleen jäävistä linnunlauluista. Kauempaa voi kuulla lyhyttä, nasaalia säksätystä ter ter ter ter ter, toisin kirjoittaen tsle tsle tsle tsle tsle tai soinnitonta, kovaa helinää. Lähempää voi kuulla säettä edeltävän, vaimean viserryksen.

Välillä hernekerttu laulaa täysin avoimesti katajan latvuksessa, mutta muutaman säkeistön esitettyään se piiloutuu takaisin pensaan sisään näkymättömiin.

Joskus hernekerttu tavallisten säkeitten lomassa päästelee korkeita tsii tsii tsii tsii -ääniä ja innostuu lavertelemaankin hiljaisella äänellä.

Hernekertun terävä kutsuääni dsek paljastaa, että se liikkuu myös pihojen ja puutarhojen koristepensaikoissa.

Ravinto

Hyönteiset, toukat ja hämähäkit, loppukesällä ja syksyllä myös marjat.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa hernekerttuja pesii 200 000 – 350 000 paria.

Hernekertun elinympäristöä ovat pensaikkoiset hakamaat, aurinkoiset metsänreunat, kuivat katajikkomäet, kalliomänniköt ja puistot. Hernekerttu viihtyy parhaiten tiheissä pensaikoissa, puutarhan karviais- ja ruusunmarjatiheiköissä, lehtimetsän reunamilla, pensoittuneilla hakkuuaukioilla, kasvavissa taimikoissa, katajikkorinteillä ja tiheäkasvustoisilla metsänaukeilla. Kaiken kaikkiaan hernekerttu viihtyy kuivemmassa ja karummassa maastossa, kuin muut kertut.

Lisääntyminen

Pesäpaikkaa lähestyttäessä emot tulevat varoittelemaan hermostuneesti kuivin, terävin tsak maiskautuksin.

Emot rakentavat yhdessä pesän tiheän pensaikon suojaan noin metrin korkeudelle maasta niin, että koiras aloittaa pesän tekemisen ja naaras sen viimeistelee. Pesä on useimmiten katajassa ja sen puutteessa kuusessa. Pesän rakennusaineina ovat kuusen- tai katajanoksat ja vuorauksena jouhet ja kuidut.

Muninta tuottaa 5 - 6 munaa touko-kesäkuun vaihteessa ja molemmat emot hautovat niitä yhteensä 11 - 13 vrk ajan. Hautova emo poistuu pesästään vasta sitten, kun sitä häiritsevä ihminen vahingossa taivuttaa oksia pesän edestä syrjään. Huvikseen tai pelkästä kiinnostuksesta ei hernekertunkaan pesää kuitenkaan saa mennä tutkimaan.

"Luonnonsuojelulaki ja EU:n lintudirektiivi suojaavat lintujen pesintöjä. Pesät ovat rauhoitettuja, eikä pesintää saa häiritä. Häirintäkielto koskee myös toimintaa, jonka tarkoituksena ei ole pesinnän häiritseminen. Pesäpaikkauskollisilla lajeilla, jotka käyttävät samaa pesää tai pesäpaikkaa vuodesta toiseen, pesinnän suoja on ympärivuotinen. Vuodesta toiseen käytössä olevia pesiä ei saa talvellakaan rikkoa tai muuttaa pesäpaikkaa siten, ettei pesiminen enää onnistu. Myös eläinsuojelulaki suojaa emoja ja poikasia kärsimykseltä, jota pesinnän häiritseminen voi aiheuttaa. Pesintöjä saatetaan häiritä vahingossa esimerkiksi luonnossa liikkuessa, mutta tahaton toiminta ei ole lain vastaista. Linnun pesän havaittuaan on kuitenkin poistuttava paikalta, ettei häiritse pesintää enempää."

Häirittynä hernekerttuemo alkaa maiskuttaa ja hyppii oksilla aivan pesän lähellä. Erityisen äänekästä tämä maiskuttelu ei ole, mutta kuitenkin niin itsepintaista, että muut ympäristössä pesivät pikkulinnut tulevat usein läheltä kurkistelemaan häiriön syytä. Pesäpoikasaika on 11 - 13 vrk ja sinä aikana molemmat emot ruokkivat poikasia. Hernekerttu saattaa munia kaksikin pesyettä vuodessa.

Muutto

Hernekerttu saapuu meille kertuista ensimmäisenä. Keväällä ensimmäiset hernekertut saapuvat Suomeen huhtikuun lopulla, mutta pääjoukot vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Poismuutto tapahtuu yhtä aikaa muiden kerttujemme kanssa. Pian pesimisen jälkeen, elokuussa, hernekertut suuntaavat kaakkoon ja jatkavat muuttoaan syyskuulle. Viimeisiä viivyttelijöitä on tavattu meillä vielä lokakuussakin. Laji muuttaa öiseen aikaan. Linnut kiertävät Välimeren itäisen pohjukan ja jatkavat etelään, talvehtimisseuduilleen trooppiseen Itä-Afrikkaan.

Tehdyissä kokeissa on pystytty osoittamaan, että ainakin hernekertun suunnistautuminen talvehtimisalueille tapahtuu tähtitaivaan perusteella, ja se on perinnöllisesti määräytynyt.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös