Kerttujen heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kertut (Sylviidae) ja siinä on 19 sukua. Kertut ovat pieniä ja piileskeleviä lintuja. Ne ovat vaatimattoman yksivärisiä ja sukupuolet ovat tavallisesti samannäköiset.

Kerttujen nokka on ohut, suora ja terävä. Nilkat ovat paljaat ja hennot, joskin varsin pitkät. Kertut ovat kylmänarkoja hyönteissyöjiä, joskin useimpina talvina mustapääkerttuja talvehtii maassamme marjojen ja talviruokinnan turvin.

Kertut ovat yömuuttajia, jotka eivät keräänny parviksi muuttoaikanakaan. Niitä voi kuitenkin päämuuttojen aikaan nähdä useampia kerralla esimerkiksi kaupunkien puistoissa ja merenrannoillakin.

Laulu on kullakin lajilla tunnusomainen ja helpoin tapa erottaa usein hyvin samanlaiset lähisukulaiset toisistaan. Suomessa tavattavia kerttuja on viisi ja ne ovat lehtokerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu ja kirjokerttu.

Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla)

"Sakari Topelius kirjoitti aikoinaan rakastetun joululaulunsa, Sylvian joululaulun, jossa häkkiin suljettu sirkuttaja on epäilemättä mustapääkerttu. Pieni osa mustapääkertuista jää talveksi Välimeren maihin, missä Topelius laulunsa kirjoitti.

Metsästä toukokuun aamuna kaikuva visertelyjen ja lavertelujen sekainen säe muun laulukuoron seassa kuuluu toiselle, kahdesta samalla tavalla laulavasta kertusta, nimittäin mustapää- tai lehtokertulle. Lajit ovat hyvin läheistä sukua keskenään, joten ei ole ihme, että ne laulavatkin erehdyttävästi toistensa kaltaisesti."

Lehtokerttu ja mustapääkerttu muistuttavat ulkonäöltäänkin toisiaan. Mustapääkertun erottaa ja tunnistaa kuitenkin helposti koiraan kiiltävänmustasta ja naaraan punaruskeasta eli kastanjanruskeasta päälaesta. Kaikilla nuorilla mustapääkertuilla on aluksi punaruskea päälaki, mutta koirailla se vaihtuu pian mustaan, vaikkakin vielä syksyllä niillä on ruskeaakin päälaessa. Mustapääkerttu on iso ja solakka kerttu, sillä on on pituutta 13,5 – 15 cm ja painoa 15 – 24 g.

Mustapääkerttu on yleisväriltään harmaanruskea, posket ja rinta ovat tuhkanharmaat ja vatsa likaisen valkea. Aikuinen koiras on päältä oliivinharmaa. Naaras on koirasta ruskeampi ja etenkin rinnassa ja kupeilla on vaaleanruskeaa.

Nokka on ruskeanmusta, tyvi vaalea ja koivet sinertävänharmaat.

Mustapääkerttu on yleensä paljon helpommin havaittavissa kuin lehtokerttu. Osittain se johtuu siitä, että se saapuu aikaisemmin keväällä, jolloin lehdet eivät ole vielä puhjenneet ja osittain värikkäämmästä höyhenpuvusta. Sen voi toukokuun alkupuolella nähdä hyppimässä pensaissa ravinnon haussa. Kesällä, lehtien puhjettua, laulu kertoo useimmiten lajin läsnäolosta.

Ujosteleva mestarilaulaja

Mustapääkerttu laulaa yleensä piilossa, usein kuitenkin melko matalalla. Se on erittäin hyvä laulaja.

Mustapääkertun laulu muistuttaa lehtokertun laulua, mutta on yleensä kireämpää ja lyhyempää, 4 - 6 sekuntia. Matalan, lavertelevan alun jälkeen seuraa kaunis huilu- eli klarinettiääninen, surumielinen loppusäe. Joskus loppusäe jää pois, ja silloin laulua on hyvin vaikea erottaa lehtokertun laulusta. Laulu voi sisältää matkintoja. Monet mustapääkertut laulavat vielä heinäkuun jälkipuoliskollakin, jolloin kaikki muut linnut ovat jo lähes vaienneet.

Varoitusääni on kova tak -maiskutus, josta voi muodostua pitkiä sarjoja peräkkäin.

Ravinto

Mustapääkertun pääravintoa ovat hyönteiset, joita se löytää puista ja pensaista. Syksyn ravinnosta ainakin osan muodostavat marjat.

Mustapääkerttu, naaras.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa mustapääkertun yhtenäinen levinneisyys ulottuu lännessä rannikkoa myöten Oulun seudulle ja idässä Pohjois-Karjalan korkeudelle. Mustapääkertun levinneisyyttä määrää lehtojen ja lehtipuiden esiintyminen, ja siksi kanta on painottunut maan eteläosiin. Suomessa arvioidaan pesivän nykyisin noin 85 000 paria. Suomen pesimäkanta on kasvanut 1950-luvulta lähtien ja samalla laji on levittäytynyt pohjoisemmaksi.

Mustapääkerttu esiintyy rehevässä metsässä, sekä lehti- että sekametsässä, jopa kuusimetsässä, jossa on vain yksittäisiä lehtipuita. Paikoittain laji on runsas pesimälintu Etelä-Suomen lehtoalueilla.

"Eteläsuomalainen puronotko, joka kulkee läpi säästömetsätilkun ja jossa on korkea puusto, puron poikki rytöytyneitä, lumen painosta katkenneita leppiä ja tuomia, aluskasvillisuutena paju- ja viinimarjapensaita, saniaismättäitä, nokkosia ja angervoja, on mustapääkertun pesimäaluetta."

Lisääntyminen

Koiras rakentaa ns. koiraanpesiä muiden kerttujen tapaan. Naaras valitsee koiraan kyhäelmistä sopivan ja rakentaa pesän valmiiksi. Mustapääkertun pesä on hyvin usein kuusessa, joskus matalalla pensaassa, vesaikossa tai näreikössä ja se on rakennettu korsista ja ohuista oksista. Pesä voi joskus sijaita hämmästyttävän avoimesti.

Muninta tuottaa pesään tavallisesti 5 munaa touko-kesäkuun vaihteessa. Molemmat emot hautovat 13 - 14 vrk. Poikaset jättävät pesän 10 - 13 päivän ikäisinä. Mahdollisesti kaksi pesyettä kesässä, jolloin toinen heinäkuun puolivälissä.

Muutto

Mustapääkerttu on sukulaisiaan karaistuneempi. Se palaa noin kahta viikkoa aiemmin Pohjolaan ja viivyttelee pesimäseuduillaan pitempään, kuin lehtokerttu. Pesivänä se on kuitenkin eteläisempi ja vähälukuisempi.

Ensimmäiset mustapääkertut saapuvat maahamme jo huhti-toukokuun vaihteessa, mutta pääosa kuukautta myöhemmin.

Syysmuutto syys-lokakuussa vie mustapääkertut talveksi Välimeren maihin ja Itä-Afrikkaan. Afrikkaan asti lentävät kiertävät Välimeren idän suunnalta. Yksittäisiä viivyttelijöitä on tavattu meillä vielä marraskuussa ja keskitalvellakin, jolloin joku yksilö voi yritellä talvehtimista Suomessa marjojen ja ruokinnan turvin. Talvimarjoista tulevat kyseeseen vaikkapa tyrnimarjat Ahvenanmaalla.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös