Västäräkkien heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo västäräkit (Motacillidae). Västäräkkien heimossa on 7 sukua ja 68 lajia. Heimoon kuuluvat sekä västäräkkien (Motacilla) että kirvisten (Anthus) suvut.

Västäräkit ja kirviset ovat pieniä, maassa eläviä lintuja, joilla on lyhyt kaula, hoikka ruumis ja pitkä pyrstö. Kapea ja teräväkärkinen nokka on sopeutunut hyönteispyyntiin. Koivet ovat pitkät ja kapeat. Joillakin lajeilla on kiurumaisen pitkä takavarpaan kynsi. Heimon linnut liikkuvat maassa juosten tai sipsuttavin askelin kiurujen lailla.

Västäräkkien sukuun kuuluu 12 lajia. Västäräkkien suvun lajit ovat kirvisiä solakampia ja pitkäpyrstöisempiä. Västäräkkien suvun lajeille on tunnusomaista pitkä, lähes ruumiin mittainen pyrstö, jota ne jatkuvasti keikuttelevat. Nokka on ohut ja terävä, niin kuin yleensäkin hyönteissyöjillä. Jalat ovat hyvin kehittyneet ja varpaat pitkät. Västäräkkien yleisväri on kirjava ja usein kirkas. Sukupuolet ovat erinäköiset, koiraat ovat naaraita koreampia.

Västäräkkien suvusta Suomessa tavattavia västäräkkejä on neljä. Ne ovat västäräkki ja keltavästäräkki, jotka pesivät täällä runsaslukuisina. Harvinaisena pesijänä maassamme on ollut virtavästäräkki, jota pesii 15 – 30 paria Pohjois-Suomen itäosissa. Sitruunavästäräkki on maahamme satunnaisesti eksyvä itäinen vierailija, joka pesiikin täällä harvinaisena.

Keltavästäräkki (Motacilla flava)

Keltavästäräkin ulkonäkö hieman vaihtelee sen mukaan, mikä alalaji on kyseessä ja mikä sukupuoli tai vuodenaika on kyseessä. Laji on kuitenkin aina helppo tunnistaa kullankeltaisesta alapuolestaan ja sutjakasta muodostaan.

Keltavästäräkillä on pituutta 15 – 16 senttiä ja painoa 17 – 20 grammaa. Koiras on naarasta kookkaampi. Västäräkin lailla keltavästäräkkikin on hoikka ja pitkäpyrstöinen lintu. Sillä on kuitenkin hieman lyhyempi pyrstö, kuin västäräkillä. Sen lento on aaltoilevaa, kuten muidenkin västäräkkien. Liikkuminen maassa puolestaan tapahtuu pyrstöä keikutellen.

Koiras on alapuolelta kirkkaan rikinkeltainen - syksyllä hieman himmeämpi - ja päältä oliivin vihertävä. Naaraskin on alta keltainen ja päältä vihertävä. Sillä on vaalea silmäkulmajuova ja ruskeanharmaa pää.

Syksyllä naaras ja nuori lintu ovat hyvin samannäköiset. Alapuoli on hyvin hailakan värinen ja rinnassa on usein tummanruskeita täpliä. Nuorella linnulla on tavallisesti selvemmät siipijuovat kuin vanhalla. Yksilöt, joilla on syksyllä hyvin vähän keltaista alapuolella, ovat yleensä nuoria naaraita.

Keltavästäräkillä on Euroopassa 8 alalajia. Ne ovat erotettavissa lähinnä kesäpukuisen koiraan päänvärityksen perusteella. Eri alalajien välillä voi lisäksi olla liukuva sarja välimuotoja. Suomessa pesivät keltavästäräkit kuuluvat alalajiin pohjankeltavästäräkki (M. f. thunbergii) tai sen ja eteläisen flava-alalajin välimuotoihin. Lisäksi maassamme on tavattu pari muutakin alalajia. Pohjankeltavästäräkin päälaki on tummanharmaa mutta posket mustat; silmäkulmajuova puuttuu. Eteläisemmän alalajin koiraalla pää on siniharmaa ja sillä on selvät, valkoiset juovat silmien päällä.

Vaatimatonta lauleskelua

Keltavästäräkin kutsuääni on sointuva slie tai tsliy. Varoitus puolestaan sirahtava drsi tai vuii.

Laulu on varsin vaatimatonta ja jonkin verran vaihtelevaa, esimerkiksi: tsip-tsip-tsipsi tai toistettu rsli. Välillä on kuultavissa kutsuäänistä koostuvaa viserrystä.

Ravinto

Ravintona ovat maasta löytyvät hyönteiset ja niiden toukat, sekä hämähäkit. Lintu saalistaa ympäriinsä juoksennellen tai lennähtäen pikkuhyönteisten perään.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa pesii koko maassa runsaat puoli miljoonaa paria. Kanta painottuu maan keski- ja pohjoisosiin. Suomen pesimäkanta on viime aikoina pienentynyt. Märkäpohjaisten niittyjen väheneminen ja umpeenkasvu sekä avosoiden ojittaminen ovat epäilemättä keltavästäräkin viime vuosikymmenten vähenemisen pääsyitä. Lajin on vielä 1970-luvulla arveltu olleen runsaamman, kuin serkkunsa västäräkin.

Keltavästäräkki on kosteiden ruohoalueiden laji. Se viihtyy parhaiten laidunnetuilla, rehevillä rantaniityillä ja heinäisillä avosoilla koko maassa. Pohjoisessa sopiviin ympäristöihin kuuluvat myös hakkuuaukeat, nevat ja tunturikoivikot.

Lisääntyminen

Keltavästäräkin pesintä tapahtuu avosoilla, kosteikoilla sekä viljelysmailla. Pesimäalueellaan sillä on tapana istua näköalapaikalla ja tuon tuosta pyrähdellä hyönteisten perässä taiturimaisia koukkauksia ja jarrutuksia tehden. Ihmistä lintu seuraa pesän lähellä hätäilevästi lennähdellen ja paikallaan ilmassa räpytellen.

Keltavästäräkki rakentaa pesänsä maahan, mättäikköön tai pensaan alle, usein lähelle vettä. Pesä on kyhätty heinistä, vuorauksena ovat karvat, sammalet yms. Siihen lintu munii toukokuun puolivälin tienoilta alkaen 5 - 6 harmaankeltaista, lähes tyystin ruskeiden pilkkujen kirjomaa munaa. Pohjois-Suomessa muninta tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa tai kesäkuun alussa. Mahdollisesti joskus kaksi pesintää vuodessa.

Haudonta kestää 13 - 14 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia 11 - 13 vrk.

Muutto

Keltavästäräkki on muuttolintu ja saapuu maahamme huhti-toukokuussa, muutto huipentuu toukokuun loppupuoliskolla, jatkuen kesäkuun alkuun. Lennossa olevien, muuttavien keltavästäräkkien havaitseminen riippuu kutsuäänen tuntemisesta, sillä parvet matkaavat melko korkealla ja linnut ovat kooltaan pieniä.

Syysmuutto alkaa jo elokuun alussa ja päättyy syyskuun alkupuolella, joskin viivyttelijöitä tavataan vielä lokakuussa ja jopa marraskuussa. Syysmuutolla keltavästäräkki esiintyy parvissa ja lepäilee mielellään laiduntavan karjan parissa tai pelloilla. Se saattaa tällöin yöpyä suurina parvina ruovikoissa; esimerkiksi Helsingin Vanhankaupungin lahdelle on elokuun lopulla parhaina iltoina laskettu kerääntyvän 4 000 lintua.

Talvehtiminen tapahtuu trooppisessa Afrikassa.

Lähteet
*Rariteettikomitea tiedottaa: Keltavästäräkin feldegg-rodun määrittämisestä
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat