Tunturisuden sivut
Tervapääsky. - Kuva Copyright © Kentish Plumber - Creative Commons.

Kiitäjien heimo

Kiitäjälintujen eli kirskulintujen (Apodiformes) lahkossa on heimo kiitäjät (Apodidae). Ainoa Suomessa säännöllisesti esiintyvä kiitäjälaji on tervakiitäjien (Apus) sukuun kuuluva tervapääsky. Kiitäjistä on tervapääskyn ohella Suomessa tavattu suurharvinaisuuksina alppikiitäjä (Apus melba), vaaleakiitäjä (Apus pallidus), häätökiitäjä (Apus caffer) ja piikkipyrstökiitäjä (Hirundapus caudacutus).

Pääskypäätteisestä nimestään huolimatta tervapääsky ei ole läheistä sukua haara-, räystäs- tai törmäpääskylle. Se ei kuulu varpuslintuihin, vaan kiitäjiin. Tervapääskyn ja muiden kiitäjien lähimpiä sukulaisia ovat kolibrit - mestarilentäjiä tervapääskyn lailla nekin!

Tervapääsky (Apus apus)

"Tervapääskyt tuovat mukanaan kesän, kun ne saapuvat kyliin ja kaupunkeihin joskus toukokuun lopulla. Lintuja ei voi olla huomaamatta, kun ne parvina lentävät meluisasti kirkuen ja vauhdikkaasti suihkien kattojen yllä ja allakin."

Tervapääsky on harmaanvalkeaa kurkkuaan lukuun ottamatta kauttaaltaan ruskeanmusta tai noenmusta. Sillä on pituutta 17 – 18,5 cm ja sen siipiväli on 40 – 44 cm. Sen ruumis on virtaviivainen. Nokka on pieni ja musta, mutta hyvin leveä ja ammottava kita ulottuu silmän alle saakka. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Tervapääskyn erittäin pitkät siivet ovat muodoltaan sirppimäiset. Lennossa ne ovat jäykät. Lentäessään tervapääsky lyö muutaman nopean siiveniskun ja jatkaa sitten nuolennopealla liidolla. Tervapääsky on lintumaailman nopeimpia lentäjiä, eikä mikään petolintu saa sitä kiinni vaakalennossa. Emot voivat saapua pönttöön yli 100 km tuntivauhtia ja jarruttavat alle metrin matkalla nopeuden nollaan. Syöksyessään tervapääsky saavuttaa nopeuden 150 km/h.

Tervapääskyn koivet ovat lyhyet ja kaikki neljä varvasta osoittavat eteenpäin, muodostaen niin kutsutun tarttumajalan eli riippumajalan. Koivet soveltuvat lähinnä pystysuoralla pinnalla riippumiseen. Nilkat ovat höyhenpeitteiset ja varpaat mustanruskeat.

Molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä.

Tervapääsky on Pohjanmaan maakuntalintu.

Tervapääsky

Tervapääsky. - Kuva Copyright © Pierre-Marie Epiney - Creative Commons.

Kymmenen kuukauden lento

Tervapääsky on eräänlainen evoluution oikku, sillä se on sopeutunut viettämään suurimman osan elämästään ilmassa; syömään, nukkumaan, parittelemaan. Se saattaa olla ilmassa yhtä soittoa kymmenen kuukautta ja laskeutuu maahan vain pesimään. Mikään muu lintu ei pysty yhtä pitkäaikaiseen lentoon.

Tämän pitkän lentonsa kuluessa tervapääskyt lentävät Pohjolasta Afrikkaan ja sitten sieltä takaisin. Ne ovat tavallaan kaiken aikaa muuttomatkalla. Lennon aikana niiden sulatkin ennättävät vaihtua sekä siivissä, että pyrstössä. On arvioitu että tervapääskyt lentävät elämänsä aikana keskimäärin yli 1 000 000 kilometriä.

Erään arvion mukaan tervapääsky pystyy yhden kesäpäivän aikana lentämään vaivatta 1 000 km:n matkan. Näin se kykenee taittamaan tuhansien kilometrien pituiset muuttomatkat muutamassa päivässä.

Tervapääskyt kykenevät nukkumaankin ilmassa, liitäessään. Ne nimittäin kohoavat joka aamu ja ilta 2 - 3 kilometrin korkeuteen ja liitelevät sieltä takaisin alemmaksi. Oletetaan, että ne nuokkuvat ja nukkuvat tämän liitonsa aikana.

Tervapääsky

Tervapääskyt joutuvat joskus erilaisten syiden vuoksi maan pinnalle, ja silloin niistä saadaan tarkkoja lähikuvia. Kuvan tervapääsky oli lennähtänyt vasten taloa ja oltuaan hetken pökkyrässä pääsi jatkamaan taas lentoaan. - Kuva Copyright © Eero Kiuru - All Rights Reserved.

Läpitunkevaa kirkumista

Tervapääskyn hyvin tavallinen ääni kesällä on läpitunkevan kimeä kirkuna "srrii-srii-srii" tai "srr-svrii".

"Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä." - (Jes 38:14)

Ravinto

Tervapääskyn ravintoa ovat yksinomaan ilmasta pyydystettävät hyönteiset, kuten kärpäset ja kirvat sekä ilmaplankton. Sadeilmat ovat huonoa aikaa tervapääskyille, sillä sade puhdistaa ilman kaikesta lentävästä ja leijuvasta ravinnosta. Silloin tervapääskyt lähtevätkin ravinnonhakuun jopa satojenkin kilometrien päähän. Tällöinkin loistava lentotaito on niiden tuki ja turva.

Tervapääskyjä näkee usein pääskyjen kanssa isoina sekaparvina saalistamassa hyönteisiä tai vaikkapa pyyntilankansa varassa leijuvia hämähäkkejä.

Tervapääsky

Tervapääskyt laskeutuvat tavallisesti vain pystysuorille pinnoille, kuten esimerkiksi rakennusten kattotiilien alle, paikkoihin joista ne voivat helposti pudottautua jälleen siivilleen. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa tervapääskyä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Kanta on kuitenkin runsainta Etelä-Suomen taajamissa ja Pohjanmaalla, jonka maakuntalinnuksi tervapääsky on myös valittu. Suomessa arvioidaan pesivän nykyään 30 000 – 50 000 yksilöä.

Lisääntyminen

"Tervapääskyt kohoavat taivaan sineen iltaisin yöpymislennoissaan. Osa tervapääskyistä nousee niin korkealle, että ne häviävät näkyvistä. Näihin merkillisiin yöpymislentoihin osallistuu sekä pesiviä ja vielä pesimättömiä yksilöitä. Noin tunnin kuluttua auringonlaskun jälkeen tervapääskyt häviävät hiljaa pesäkoloihinsa. Pohjanmaan lakeudet ja korkea taivas tarjoavat hyvän taustan tälle uskomattomalle ja ihmeelliselle luonnonnäytelmälle." - Lasse Vihonen

Perinteisesti tervapääsky on erämaapesijä, joka löytää pesänsä tikan vanhaan haapaan hakkaamasta kolosta. Erämaapesinnät ovat nykyisin lähes tyystin hävinneet Etelä-Suomesta, mutta Kainuussa ja Itä-Suomessa näitä korpipääskyjä vielä pesii. Lintu on siirtynyt lähelle ihmistä kaupunkeihin, kirkonkyliin ja muihin asutuskeskuksiin.

Kulttuuriseuduilla tervapääskyt pesivät yhdyskuntina mieluiten korkeissa rakennuksissa, kattotiilien alla, tuuletusluukuissa, erilaisissa onkaloissa, kalliokoissa, ontoissa puissa, kirkontorneissa, raunioissa ja pöntöissä. Pesän on aina sijaittava niin, että siitä voi pudottautua lentoon.

Jos tervapääskyille asettaa pöntön, on sen sijaittava kyllin korkealla ja siitä ulos tultaessa on lentotilan oltava vapaa. Hentojalkaiselle tervapääskylle on erityisen tärkeää, että pöntön etuseinän sisäpuoli on karkea niin, että sitä pitkin voi kiivetä. Muuten poikaset ja emotkin voivat jäädä loukkuun pönttöön. Tervapääsky on pesäpaikkauskollinen eli kun pari on kerran pesinyt pöntössä, palaavat emot pesimään samaan pönttöön vuosittain.

Tervapääsky on siinäkin erikoistapaus lintujen joukossa, että se ei itse halua rakentaa mitään erityisempää pesää, vaan se pesii ilomielin vaikkapa vanhan varpusenpesän jäännöksissä. Se voi kuitenkin lennosta napata joitain höyheniä tai korsia, jotka se sitten syljellään muuraa pesänaluseksi.

Tervapääskyt parittelevat ilmassa. Tervapääsky pyöräyttää pesäänsä kesäkuussa 2, harvemmin 3 himmeän valkeaa munaa. Molemmat emot osallistuvat hautomiseen, jota kestää 18 - 19 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka kehittyvät lentokykyisiksi hyvin hitaasti, sillä siihen menee aikaa 45 vrk. Huonot säätilat saattavat siirtää poikasten lentoonlähtöä useilla viikolla. Tervapääskyllä on yksi pesye vuodessa.

Jos sateet ja kylmät säät yllättävät, emot jättävät poikasensa, jotka vaipuvat horrokseen. Poikasten ruumiinlämpö laskee 10 astetta ja ne voivat säilyä vahingoittumattomina 10 vuorokautta. Myös aikuiset tervapääskyt pystyvät horrostamaan pesässään.

Tervapääsky pesii ensi kerran 2 - 3 -vuotiaana, joten pesästä lähdön jälkeen lintu voi viettää ilmassa yhtäjaksoisesti kolme vuotta. Tervapääsky on pitkäikäinen lintu ja vanhimmat linnut elävät yli 15-vuotiaiksi.

Muutto

Tervapääskyt saapuvat kevätmuutossaan Suomen ilmatilaan toukokuussa, mutta jos ilma on kylmää, pääjoukot saapuvat vasta kesäkuun alkupuolella. Syysmuutto alkaa elokuussa ja sen päämääränä on Afrikka - siellä päiväntasaaja ja Etelä-Afrikka. Poikkeuksellisten huonojen kesien jälkeen lajia tavataan maassamme vielä loka-marraskuun vaihteessa.

Tervapääskyjen muuttoparvet ovat pieniä ja hajanaisia. Suurempia tervapääskyjen parvia voi nähdä läpi kesän, kun ne kiertelevät jahtaamassa hyönteisiä säärintamien edellä.



Lähteet
*Lasse Vihonen: Tervapääsky - Pohjanmaan maakuntalintu
*Harjureitti: Tervapääsky
*Tiede: Tervapääsky voi pysytellä ilmassa melkein vuoden
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Tervapääsky

Tervapääskyn poikanen. Poikanen oli pudonnut pesästä, eikä se olisi ilman ihmisen apua selviytynyt. Kuvan oton jälkeen poikanen palautettiin emoilleen. Kaupungeissa tervapääskyt pesivät tyypillisesti kattorakenteisiin, jotka kuumenevat auringon porottaessa, jolloin poikaset pyrkivät pois pesästä eivätkä maahan pudottuaan selviydy ilman ihmisen apua. Sattumalta maahan joutuneet aikuisetkaan tervapääskyt eivät yleensä pääse enää uudestaan lentoon. - Kuva Copyright © Cartale - All Rights Reserved.