Tähtitieteen jättiläiset - Antiikki
Tähtitieteen suuret jättiläiset ja uranuurtajat syntymävuotensa mukaisessa järjestyksessä antiikin aikaan:
Antiikki, osa I - 624 - 300 eaa.: Thales, Pythagoras, Cleostratus, Anaksagoras,
Filolaos, Hippokrates Khioslainen, Arkhytas, Platon, Eudoksos, Hicetas, Euctemon, Herakleides, Aristoteles, Kallippos, Autolykos Pitanialainen, Eukleides Aleksandrialainen,
Timokharis Aleksandrialainen,
Aristarkhos Samoslainen, Kidinnu, Filippos Opuslainen.
Antiikki, osa II - 300 eaa. - 200 jaa.:
Arkhimedes, Konon Samoslainen, Eratosthenes, Hipparkhos, Theodosius Bithynialainen, Apollonios Pergalainen, Aristyllus, Poseidonios, Geminos Rhodoslainen,
Aglaonike, Thrasyllos, Menelaus Aleksandrialainen,
Klaudios Ptolemaios, Kleomedes ja Sosigenes Peripateetikko.
Thales (n. 624 - 546 eaa.)
Thales oli antiikin kreikkalainen esisokraattinen filosofi, matemaatikko, tähtitieteilijä ja kosmologi.Herodotoksen mukaan Thales ennusti auringonpimennyksen, jonka nykyiset tähtitieteilijät ovat laskeneet tapahtuneen 28. toukokuuta 585 eaa. Plinius vanhempi sijoitti sen vuoteen 584 eaa. minkä voi katsoa olevan tarpeeksi lähellä, jotta se vahvistaa asian. Thales ennusti myös kuunpimennyksiä. Egyptistä saamiensa oppien perusteella Thales loi maailmankuvan, jonka mukaan Maa on vedessä uiva laatta. Thales teki tähtitieteellisiä mittauksia jonkinlaisten mittalaitteiden avulla.
Pythagoras salaseuralaisineen Rafaelin maalauksessa "Ateenan koulu".
Pythagoras (582 – 496 eaa.)
Pythagoras oli antiikin Kreikassa elänyt filosofi ja tutkija.Pythagoraan tutkimuksen piiriin kuului myös tähtitiede. Hänet mainitaan ensimmäiseksi, joka esitti Maan olevan pallon muotoinen, mutta ajatus voi olla vanhempikin. Pythagoraan ympärille syntyi koulukunta tai pikemminkin salaseura. Sen oppien mukaan maailmankaikkeuden keskellä oli keskustuli ja toisella puolella vastamaa. Mitä tämä tarkalleen ottaen on tarkoittanut, sen ovat tienneet vain salaseuralaiset.
Pythagoraan oppien mukaan taivaan liikkeet synnyttivät harmoniaa, jota kutsuttiin sfäärien musiikiksi.
Cleostratus (n. 520 - 432 eaa.)
Cleostratus oli antiikin kreikkalainen tähtitieteilijä.Cleostratuksen uskotaan esitelleen kreikkalaisille Eläinradan. Hän on saanut tietonsa babylonialaisilta, sillä Mesopotamiassa Eläinrata tunnettiin jo 2 000 eaa.
Anaksagoras (n. 500 — 428 eaa.)
Anaksagoras oli antiikin esisokraattinen filosofi.Tähtitaivaan ja maailmankaikkeuden salaisuuksia yrittivät ratkoa antiikin aikaan filosofit, yksi heistä oli Anaksagoras. Hänen mukaansa taivaankappaleet olivat maasta repeytynyttä, pyörimisliikkeen vuoksi palamaan syttynyttä massaa ja hehkuvia kiviä. Tähtien Anaksagoras selitti olevan kuumaa kiveä, mutta koska tähdet ovat hyvin kaukana, emme tunne niiden kuumuutta. Hän teki myös havaintoja Auringosta ja Kuusta ja auringon- ja kuunpimennykset hän selittikin ihan oikein. Anaksagoras joutui lähtemään Ateenasta väitettyään, että Aurinko on Peloponnesosta suurempi liekehtivä kappale.
Filolaos (n. 480 – 405 eaa.)
Filolaos oli kreikkalainen pythagoralainen esisokraatikkoihin lukeutunut filosofi ja matemaatikko.Filolaos yritti ensimmäisenä selittää eräitä tähtitaivaan ilmiöitä. Hän oletti, että Maa liikkuu. Maailman hän oletti olevan pallonmuotoinen ja Maan hän sijoitti tämän pallon keskustaan, kiertämään keskustulta. Kaikkien pythagoralaisten kosmologien aikaansaannokseksi jäi yhteisen keskuksen ympäri tapahtuvan pyörimisliikkeen luominen taivaankappaleiden liikkeen geometriseksi malliksi.
Hippokrates Khioslainen (n. 470 – 410 eaa.)
Hippokrates Khioslainen oli antiikin kreikkalainen matemaatikko, geometrikko ja tähtitieteilijä.Hippokrates yritti selittää komeettojen ja Linnunradan olemusta. Hänen uskotaan luulleen, että molemmissa oli kyse optisesta illuusiosta, joka puolestaan olisi ollut seurausta auringonvalon taittumisesta kosteudesta, jota puhaltui ulos planeetoista ja tähdistä. Se tosiseikka, että Hippokrates luuli valon säteidenkin syntyvän silmissämme, ulkoisen maailman ja sen kohteiden sijaan, antaa oman lisänsä hänen varsin omaperäisiin astronomisiin arvioihinsa.
Arkhytas (428 – 347 eaa.)
Arkhytas oli antiikin kreikkalainen filosofi, matemaatikko, tähtitieteilijä, valtiomies, sotastrategi ja armeijan komentaja.Eräs Arkhytaan pohtima ongelma oli ns. kosmisen reunan arvoitus: mitä tapahtuu keihäälle, joka heitetään maailmankaikkeuden reunan yli?
Platon - espanjalais-italialainen José de Ribera (1591 - 1652).
Platon (427 – 347 eaa.)
Platon oli antiikin kreikkalainen filosofi.Platon korosti dialogeissaan tähtitaivaan liikkeiden säännöllisyyttä ja niiden matemaattisen kuvailun tärkeyttä. Platonin aikoina vakiintui näkemys taivaanpallosta ja sen keskellä liikkumattomana sijaitsevasta maapallosta kreikkalaisen tähtitieteen perustaksi.
Eudoksos (408 – 355 eaa.)
Eudoksos oli kreikkalainen tähtitieteilijä, matemaatikko, lääkäri ja filosofi.Platonin ystävä Eudoksos esitti ensimmäisen tunnetun mallin planeettojen liikkeille. Sen mukaan planeetat ovat kiinni Maan ympäri pyörivissä pallonkuorissa. Tähtiä varten Eudoksos lisäili maailmankaikkeuden malliinsa pallonkuoria, joilla oli erilaiset nopeudet ja pyörimisakselien suunnat. Eudoksos toi geometrian myös tähtitieteeseen kehittämällä samakeskisten pallojen teorian planeettojen liikkeiden laskemiseksi.
Hicetas (n. 400 – 335 eea.)
Hicetas oli Pythagorean koulukunnan kreikkalainen filosofi.Hicetas katsoi, että tähtien päivittäinen liike taivaalla johtui siitä, että Maa pyöri akselinsa ympärillä. Nikolaus Kopernikus viittasi aikanaan omassa selvityksessään Hicetasiin.
Euctemon - 400-luku eaa.
Euctemon oli antikin ateenalainen tähtitieteilijä.Euctemon laski monien muiden tähtitieteilijöiden lailla kalenteria varten aurinkovuoden pituutta, tarkkailemalla Aurinkoa päivänseisausten aikoina. Kuun kraatteri Euctemon on nimetty hänen kunniakseen.
Herakleides (n. 390 – 310 eaa.)
Herakleides oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulukuntaan kuulunut filosofi, joka harrasti myös tähtitieteitä.Herakleides selitti ensimmäisenä Auringon ja planeettojen liikkeet sillä, että maapallo pyörii akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa. Hänen merkittävin yksittäinen havaintonsa on huomio, että Venus ja Merkurius kiertävät Auringon ympäri. Jotkut ovat katsoneet tämän vuoksi, että hän olisi kannattanut aurinkokeskistä maailmankuvaa jo ennen Aristarkhos Samoslaista ja Nikolai Kopernikusta. Nykyisin katsotaan kuitenkin, että hänen mallinsa oli oleellisilta osiltaan maakeskinen sekamalli, jossa Merkurius ja Venus kiersivät kyllä Aurinkoa, mutta Aurinko puolestaan Maata Kuun tavoin. Myöhemmin tämän teorian herätti uudelleen henkiin Tyko Brahe.
Platon vasemmalla, Aristoteles oikealla.
Aristoteles (384 – 322 eaa.)
Aristoteles oli antiikin kreikkalainen filosofi ja tiedemies.Platonin oppilas Aristoteles kehitti Eudoksoksen maailman pallonkuorimallin kaikkein pisimmälle. Kaikki liike on peräisin uloimmasta, kiintotähtien pallosta, ja joukko eri tavoin pyöriviä palloja välittää liikkeen planeetan pallolle. Ettei tämä liike vaikuttaisi myös sisempiin palloihin, planeetan pallon sisäpuolelle piti lisätä vastakkaisiin suuntiin pyörivät vastapallot. Siten mallissa oli kaiken kaikkiaan 55 palloa.
Aristoteleen maailmankaikkeus oli symmetrinen pallokuorinen maailma, jonka keskipisteessä oli pallomainen Maa. Koska keskipiste voitiin määrittää, se merkitsi sitä, että Aristoteleen maailmankaikkeus oli äärellinen. Aristoteleen mukaan maailma koostuu neljästä elementistä, tulesta, ilmasta, vedestä ja maasta; kullakin elementillä on luontainen paikkansa, johon se pyrkii asettumaan. Kuun yläpuolinen maailma koostuu viidennestä elementistä, ja siellä kaikki on täydellistä ja muuttumatonta.
Kallippos (n. 370 - 300 eaa.)
Kallippos oli kreikkalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä.Kallippos kehitti edelleen Eudoksoksen esittämää tähtitieteen teoriaa, jossa taivaankappaleet liikkuvat samankeskisillä pallonkuorilla. Hän lisäsi näiden pallojen määrää.
Autolykos Pitanialainen (360 – 290 eaa.)
Autolykos Pitanialainen oli kreikkalainen maantieteilijä, matemaatikko ja tähtitieteilijä.Vanhin säilynyt tähtitieteen teos, vuodelta 330 eaa. on Autolykos Pitanialaisen kirjoittama ja se on nimeltään "Taivaanpallon liikkeistä." Kuussa on hänen kunniakseen nimetty kraatteri Autolycus.
Eukleides Aleksandrialainen
Eukleides Aleksandrialainen (n. 325 - 200-luvun puoliväli eaa.)
Eukleides Aleksandrialainen oli antiikin kreikkalainen matemaatikko.Matematiikan ohella Eukleides harrasti tähtitiedettä. Hänen teoksessaan "Phaenomena" käydään taivaankappaleiden liikkeitä, erityisesti tähtien nousuja ja laskuja käsiteltäessä menetelmiä, joista sittemmin on kehittynyt pallotähtitiede.
Timokharis Aleksandrialainen - (n. 320 – 260 eaa.)
Timokharis Aleksandrialainen oli antiikin kreikkalainen filosofi ja tähtitieteilijä.Timokharis oli ensimmäisiä havaitsijoita, joka määritti tähtien paikkoja täsmällisesti koordinaattien avulla epämääräisten sanallisten kuvausten sijasta. Hän kirjasi ylös mm. kuunpeittoja ja Venuksen tähdenpeiton, sekä Spica-tähden sijainnin. Timokharis loi maailman ensimmäisen, länsimaisen tähtiluettelon. Häntä pidetään myös ensimmäisenä tähtitieteilijänä, joka on maininnut Merkurius-planeetan. - Timokhariksen kunniaksi Kuuhun on nimetty kraatteri Timocharis.
Aristarkhos Samoslainen (n. 310 – 230 eaa.)
Aristarkhos Samoslainen oli antiikin kreikkalainen tähtitieteilijä.Aristarkhos esitti ensimmäisenä heliosentrisen eli aurinkokeskisen maailmankuvan, joka ei saanut kannatusta. Aristarkhoksen ainoa säilynyt kirjoitus käsittelee Auringon ja Kuun etäisyyksiä ja kokoja. Vaikka menetelmä olikin oikea, Aristarkhos sai Auringon etäisyydelle liian pienen arvon. Kaikki muut tiedot Aristarkhoksen ajatuksista perustuvat Arkhimedeen ja Plutarkhoksen kirjoituksiin.
Aristarkhos oli myös ensimmäinen, jonka tiedetään soveltaneen geometriaa taivaankappaleiden etäisyyksien mittaamiseen. Hän päätteli, että Aurinko oli Kuuta paljon kaukaisempi ja siten suurempi kappale, ilmeisesti jopa suurempi kuin Maa. Tämä oli mahdollisesti syynä siihen, että Aristarkhos esitti Maan kiertävän Aurinkoa, koska onhan luonnollista, että pienempi kappale kiertää suurempaa, kuin päinvastoin. Aristarkhoksen tutkimukset olivat tärkeä edistysaskel matemaattisen tähtitieteen alalla.
Vaikka Aristarkhoksen laskutapa Kuun ja Auringon kokoa ja niiden etäisyyttä Maahan laskettaessa olikin oikeanlaista, päätyi hän väärillä numeerisilla arvoilla vääriin tuloksiin. Erityisesti Auringon kokoa ja etäisyyttä Maahan aliarvioitiin suuresti antiikin aikaan. Aristarkhoksen mukaan Autingon etäisyys meistä oli 19 kertaa Kuun etäisyys meistä, kun todellinen etäisyys on 389 kertaa Kuun etäisyys meistä. Auringon halkaisijaksi Aristarkhos arvioi 6,3 - 7,2 kertaa Maan halkaisija, kun todellisuudessa Auringon halkaisija on 109 kertaa Maan halkaisija. Kesti kuitenkin 1600-luvulle saakka, ennen kuin nämä Aristarkhoksen laskemat tulokset kriittisesti kyseenalaistettiin.
Kidinnu (Cidenas) (300-luku eaa.)
Kidinnu oli babylonialainen tähtitieteilijä.Hän toimi opettajana Sipparin tähtitieteen koulussa, laski planeettatauluja, alkoi käyttää siksak-funktioita ja mahdollisesti keksi prekession.
Filippos Opuslainen (300-luku eaa.)
Filippos Opuslainen oli antiikin kreikkalainen Platonin Akatemiaan kuulunut filosofi, matemaatikko ja tähtitieteilijä.Filippos kirjoitti mm. platonilaisesta tähtitieteestä ja fysiikasta (mm. teos "Epinomis"), Auringon ja Kuun koosta ja etäisyyksistä, kuunpimennyksistä ja ajasta.