Aitokanojen heimo
Kanalintujen (Galliformes) lahkossa on heimo aitokanat (Phasianidae), vanhalta nimeltään peltokanat. Heimoon kuuluu 49 sukua ja 129 lajia. Yksi näistä lajeista on riikinkukko. Riikinkukon lisäksi maailmassa elää kaksi muutakin riikinkukkolajia. Aasiassa uhanalaisena elävä vihrerriikinkukko (Pavo muticus) ja vasta vuonna 1936 Afrikan Kongosta löydetty kongonriikinkukko (Afropavo congensis).Aitokanoilla koivet eivät ole höyhenpeitteiset. Sukupuolet ovat erilaiset. Äänet ovat hyvin vaihtelevia. Eräät lajit ääntelevät vilkkaimmin öisin. Aitokanat viihtyvät avoimessa maastossa ja pesivät maassa. Niillä on vahvat jalat. Ne ovat hyviä juoksijoita ja lähtevät lentoon vain hätätilanteessa. Ravintona ovat kasvinosat ja hyönteiset.
Riikinkukko (Pavo cristatus)
"Intiasta kotoisin olevaa riikinkukkoa on istutettu koristelinnuksi eri puolille maailmaa, onhan
se harvinaisen värikäs lintu. Yksikään toinen lintu ei vedä vertoja riikinkukolle sen höyhenpuvun ylellisen upeassa loistokkuudessa.
Lintuun liittyy lukemattomia tarinoita ja harhakäsityksiäkin. Sen lihaa on luultu katoamattomaksi
ja lintu on valittu ylösnousemuksenkin symboliksi.
Alkukristillisessä taiteessa riikinkukko on kuvattu sammuttamassa janoaan kuolemattomuuden maljasta.
Antiikin Kreikassa riikinkukkoa pidettiin suuressa arvossa ja sitä kasvatettiin Samos-saarella, lähellä
Heran temppeliä. Kreikkalaiset saivat tietää riikinkukosta vasta Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen - Aristoteles kutsui sitä persialaiseksi linnuksi.
He lisäsivät linnun nopeasti jumalten joukkoonsa.
Roomalaisetkin pitivät riikinkukosta, siihen tutustuttuaan, mutta eivät pelkästään uroslinnun upean laahuksen takia.
He pistelivät riikinkukon poskeensa ja riikinkukon liha ja kieli olivatkin suosikkiherkkuja varakkaiden pöydissä.
Tämä gastronominen kiinnostus näyttää kestäneen Euroopassa keskiajalle asti, sitten joku huomasi, että
riikinkukon lihahan on sitkeää, ja herkuttelu hiipui pois. Roomalaiset käyttivät riikinkukkoa myös koristeena mosaiikeissaan ja freskoissaan.
Nykyäänkin jotkut Intian monet heimot, buddhalaiset ja hindut pitävät riikinkukkoa pyhänä lintuna.
Intiassa suuria riikinkukkoparvia kerääntyy hindutemppeleiden ympärille, missä ne ovat rauhoitettuja ja niitä ruokitaan."
Riikinkukolla eli intianriikinkukolla on pituutta 2,3 metriä ja siitä yli puolet on pidentyneiden pyrstön yläpeitinhöyhenten osuutta. Näitä erimittaisia yläpeitinhöyheniä koiraalla on noin 150.
Koiraan pyrstön peitinhöyhenillä eli laahuksella on pituutta enimmillään 1,5 metriä. Koiraan smaragdin, purppuran ja kullanhohtoisena auringossa säkenöivä, levitetty pyrstölaahus - eli säihkyväksi ilotulitukseksi avautuva pyrstöviuhka on lintumaailmassa vailla vertaa.
Koiraan sulkien metallinhohtoiset, vihreät höytyliistakkeet ovat toisistaan erillään melkein koko ruodon pituudelta. Vain sulkien kärjessä ne ovat kiinni toisissaan ja muodostavat tunnusomaisen silmätäplän, jossa syvänsinistä keskustaa ympäröi vaalean punaruskea reunus. Varsinaiset pyrstösulat, jotka jäävät laahuksen alle, ovat jäykkiä ja ruskeita kuten käsisulatkin. Nämä pyrstösulat kannattelevat koreita peitinhöyheniä ilmassa.
Koiraan selkä on keskiviivaa pitkin tummansininen ja muuttuu kylkiä kohti vihertäväksi ja pronssivivahteiseksi. Vatsapuoli on yksivärisen musta. Hoikka kaula ja pieni pää ovat loistavansiniset ja metallinhohtoisesti säihkyvät.
Näin syntyy riikinkukon väriloisto
"Riikinkukon, kuten harakan ja fasaaninkin höyhenpuvun värit ovat hohdevärejä. Tällaisille väreille on tyypillistä se,
että katselukulma vaikuttaa väriin. Niinpä riikinkukonkin hienot värit ovat seurausta höyhenten rakenteesta, toisin sanoen
valon taittumisesta höyhenten pintarakenteessa.
Riikinkukon höyhenissä on lukuisia, pieniä ja litteitä väkäsiä, höytysäteitä, joiden pintaan
on asettunut pitkänomaisia melaniinimolekyylejä. Näiden molekyylien lukumäärä ja asento vaihtelevat,
ja tämän vuoksi höyhenen pinta heijastaa valoa eri suuntiin eri tavoin. Näin syntyy värliloisto,
joka näkyy väräjävän sinisenä, vihreänä, keltaisena ja pronssisena.
Ruskeiden silmien ympärillä iho on höyhenetön. Nokka ja jalat ovat punaruskeat. Päälaella on siro tupsu, jonka rihmaiset höyhenet ovat ripsireunaisia.
Sukupuolet ovat erinäköiset, niiden muoto- ja värierot ovat hyvin selvät. Naaras eli riikinkana kasvaa harvoin yli metrin mittaiseksi ja sillä on painoa 2,75 – 4 kiloa. Koiraan paino on 4 - 6 kiloa.
Koiraan pyrstön peitinhöyhenet ovat hyvin pitkät, mutta itse pyrstö on lyhyt. Se on myös vaatimattoman värinen ja jää piiloon laahuksen alle. Naaraalta laahus puuttuu, samoin koiraalta talvella.
Suuresta koostaan huolimatta riikinkukot lentävät puiden yläoksille yöpymään. Ne istuvat puiden oksilla suuren osan päivääkin ja välttyvät siten joutumisen petoeläinten saaliiksi.
Elintavoiltaan riikinkukot ovat hyvin säännöllisiä. Ne käyttävät aina samaa yöpuuta ja käyvät päivästä toiseen samoilla ruokailu- ja auringonottopaikoilla. Koiras esittelee höyhenpukunsa loistoa myös aina samalla määräpaikalla.
Kummallakin sukupuolella on jo poikasena päälaella pieni, viuhkanmuotoinen "kruunu".
Äänet
Koiraan kuuluva soidinhuuto on kao. Sen ääni on ihmisen mielestä hyvin epämiellyttävä, mikä odotusten vastaisesti pyrkii häiritsemään linnusta tulevaa kaunista ja sopusuhtaista kokonaiskuvaa.
"Riikinkukon höyheniä ovat naiset käytelleet, monien muiden isojen sulkien kera, koristautumiseen. Niistä on tehty mm. mitä erilaisimpia
hiuskoristeita ja toki niitä on käytetty myös naisten hatuissa.
Riikinkukon höyheniä on aina arvostettu. Olaus Magnus kertoo näitä lintuja pidetyn 17. vuosisadan Skandinaviassa
yksinomaan esteettisen arvon vuoksi."
Ravinto
Riikinkukko on lähes kaikkiruokainen. Sen ravinto koostuu siemenistä, hedelmistä ja muista kasvinosista. Ruokavalioon kuuluu myös pikkueläimiä hyönteisistä hiiriin ja jopa käärmeitä, sekä ihmisiltä saatua leipää ja myös jätteitä. Kananpoikasten tavoin riikinkukot nappaavat ilmasta kärpäsiä ja ajavat takaa perhosia.Varhain aamulla ja illalla, auringon jo mailleen painuessa riikinkukot laskeutuvat puiden oksilta maahan etsimään ravintoaan. Jos riikinkukko joutuu vaaraan, eikä puita ole lähettyvillä, se pakenee aluksi juosten ja nousee vaivalloiseen lentoon vasta lähellä suojapaikaksi sopivaa puuta.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Luonnonvaraisena riikinkukkoa tavataan Intiasta, Pakistanista, Nepalista, Bhutanista, Bangladeshista ja Sri Lankasta. Alkuperäisllä esiintymisalueillaan Intiassa ja Sri Lankassa riikinkukko on kansallislintu.Riikinkukko elää trooppisissa lehtimetsissä ja ruokailee avoimilla paikoilla, kuten metsänaukeilla ja viljelysmailla. Eteä-Intiassa riikinkukkoja elää vuorenrinteiden metsiköissä, jopa 2 000 metrin korkeudessa.
Riikinkukkoon törmää nykyään ympäri maailman lähes jokaisessa eläintarhassa, ja niitä tapaa käyskentelemässä niin yleisissä kuin yksityisissäkin puistoissa ja puutarhoissa. Korkeasaaressa riikinkukkoja on ollut jo yli sata vuotta, 1900-luvun alusta lähtien. Kesäisin riikinkukot löytää tarhastaan Africasia-taloa vastapäätä. Parhaiten sulkansa levittäviä koiraita pääsee näkemään touko-kesäkuussa. Talven riikinkukot viettävät talvitarhassaan, jossa ne ovat myös yleisön nähtävillä.
Riikinkukko - Walistuksen lasten lehti: Suomen lapsille ratoksi, vuonna 1916
"Riikinkukko hän on herra suuri,
laahustin kuin kuninkaalla juuri,
päässä töyhtö, kullan kirkas kaula,
vaikkei variksenkaan verroin laula.
Nuttu vehree, sinertävä västi,
kannuksissaan astuu sirkeästi,
toiset linnut naureskellen kieli,
ett' on riikinkukko turhamieli.
Nostaa pyrstön pystyyn pöyhistellen,
rintapieliänsä röyhistellen,
itseänsä ihailtavan soisi,
itserakkaaks' sitä luulla voisi.
Kauneutta sen vois kadehtia,
niin, se onkin lintuaatelia,
tavat hienot isiltänsä peri,
suonissa sen kiertää jalo veri."
Lisääntyminen
Riikinkukoilla on ryhmäsoidin, jossa kukin kukoista miehittää oman, pienen reviirinsä. Soidinaikaan kukko levittää laahuksensa upeaksi viitaksi, ravistelee kastanjanruskeita siipiään, värisyttelee pyrstöään ja esittelee koko komeutensa kanalle. Samalla se kajauttelee kuuluvaa soidinhuutoaan. Vaikka pitkä laahus ei ole koiraalle mitenkään muuten hyödyllinen, se kertoo naaraalle koiraan laadusta, sillä suuren ja hyväkuntoisen pyrstön ylläpitäminen edellyttää hyvää yleiskuntoa. Valloitetut kanat kerääntyvät haaremiksi, jota kukko vahtii silmä tarkkana.Haaremi pysyy koossa muutaman päivän, jona aikana kukko parittelee kunkin kanan kanssa. Sen jälkeen kanat poistuvat tahoilleen pesimään.
Pesä voi olla puussa, jos seudulla liikkuu paljon maassa saalistavia petoja. Muualla pesä on maassa. Pesäkseen naaras raaputtaa piikkisen aluskasvillisuuden suojiin matalan kuopan, jonka se vuoraa risuilla, lehdillä ja heinillä. Ihan pesäksikään tätä ei voi kutsua, vaan se on vain alusta, jolle naaras munii 4 - 8 munaa, joita se hautoo 28 vrk ajan. Poikaset kykenevät heti kuoriuduttuaan seuraamaan emoaan ja kuopimaan maata. Niiden höyhenykseen ilmaantuu sukupuolen tuntomerkkejä kolmen kuukauden kuluttua - niinpä koiraille alkaa kasvaa laahus.
Riikinkukkojen piirileikki
"Riikinkukoilla on merkillinen tapa vaeltaa piirinä pensasrykelmän tai bambukasvuston ympäri. Useimmiten tämän rituaalin osanottajat ovat toisella vuodellaan olevia lintuja, mutta satunnaisesti myös aikuisia kanoja tai sulkasadossa pyrstönsä menettäneitä koiraita. Linnut juoksevat niska ojennettuna, ohittelevat toisiaan ja kiertävät aina vastapäivään. Juostuaan jonkin aikaa ne pysähtyvät äkkiä ja lähtevät yllättäen pois."
Muutto
Riikinkukko on paikkalintu.Riikinkukko on keikari
"Huomiota herättävästä pyrstön koreudesta johtuen riikinkukon nimeä käytetään keikarin synonyymina useissa eri kielissä."
Lähteet
*Korkeasaari
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös
Aitokanat
Metsäkanat