Peltopyy

Aitokanojen heimo

Kanalintujen (Galliformes) lahkossa on heimo aitokanat, vanhalta nimeltään peltokanat (Phasianidae). Heimoon kuuluu 49 sukua ja 129 lajia. Heimoon kuuluvia lintuja ovat peltopyy ja viiriäinen. Aitokanat muistuttavat muotonsa ja lentotapansa puolesta metsäkanoja.

Aitokanoilla silmän päältä puuttuu ihopoimu (heltta) ja koivet eivät ole höyhenpeitteiset. Sukupuolet ovat erilaiset. Äänet ovat hyvin vaihtelevia. Eräät lajit ääntelevät vilkkaimmin öisin. Aitokanat viihtyvät avoimessa maastossa ja pesivät maassa. Niillä on vahvat jalat. Ne ovat hyviä juoksijoita ja lähtevät lentoon vain hätätilanteessa. Ravintona ovat kasvinosat ja hyönteiset.

Peltopyy

Peltopyy (Perdix perdix)

Peltopyyn vanhoja nimityksiä meillä ovat metsäkana, peltokana, keisarinkana, Englandinkana, Ryssänkana, Turkinpyy ja peltopyy. Eräillä rajatuilla seuduilla lajin nimenä ovat olleet rappikana, tanskanpyy ja peltoteeri.

Ensimmäinen maininta peltopyystä Suomessa on Turusta vuodelta 1682.


Peltopyyllä on pituutta 29 – 35 cm, sen siipien kärkiväli on 52 – 57 cm ja painoa on 350 – 450 g. Se on muodoltaan pyöreähkö eli pullea eli siis pyylevä. Se on myös hentonokkainen ja lyhytpyrstöinen, hieman kesykyyhkyä isompi kanalintu. Yleisväriltään peltopyy on harmaa ja ruskeatäplikäs. Selkä on beigenruskea. Kupeilla on tumman punaruskeita poikkijuovia ja pyrstö on punaruskea.

Koiras on naarasta kirkasvärisempi. Naama ja kurkku on molemmilla sukupuolilla ruosteenpunainen. Väriä kuvataan myös tiilenpunaiseksi tai oranssinruskeaksi. Peltopyyn kaula on lyhyt, siivet ovat kanalinnuille tyypillisesti leveät, lyhyet ja pyöreät. Peltopyyn lento on hurisevaa.

Koiraalla on tummanruskea, hevosenkengän muotoinen kuvio rinnassa. Naaraalta tämä kuvio voi puuttua kokonaan, tai se voi esiintyä pienempänä ja epäselvempänä. Nuori lintu on yhtenäisemmän harmaanruskea, eikä sen pyrstö ole niin selvästi punaruskea. Sen voi helposti tunnistaa väärin ja viiriäiseksi.

Peltopyy

Alalajit

Peltopyyllä on kahdeksan alalajia, joista Suomessa luontaisesti esiintyvät linnut kuuluvat alalajiin Perdix perdix lucida. Myös toista, peltopyyn läntistä alalajia (P.p. perdix) on meillä tarhattu ja istutettu luontoon. Ajoittain voimakkaasta istutustoiminnasta huolimatta, alkuperäinen itäinen alalaji on säilyttänyt valta-asemansa luonnonvaraisessa peltopyiden kannassamme.

Melko hiljainen lintu

Peltopyy on melko hiljainen lintu. Peltopyykoiraan soidinhuuto, jota kuulee lähinnä kevään ja alkukesän iltoina ja öinä, on metallisen terävä kirahdus kirr-ik. Naaraan kutsuääni on gret gret. Lentoon ajettu parvi ääntelee metallisesti pri-pri-pri tai toisin kirjoittaen krip-krip-krip.

Peltopyy

Ravinto

Vanhat linnut ovat pääasiassa kasvinsyöjiä. Ravinnon muodostavat rikkaruohojen siemenet, kuten tattarin siemenet ja jätevilja, sekä myös vihreät kasvinosat, ruohot ja apila. Myös hyönteiset, hämähäkit, madot ja pienet nilviäiset. Poikasten eli untuvikkojen ravintona ovat niiden kahden ensimmäisen elinviikon ajan miltei yksinomaan hyönteiset.

Erityisesti runsasrasvaisia pillikkeiden siemeniä peltopyyt syövät syksyllä paljon, ja siten ne keräävät itselleen rasvavarastoja talven varalle.

Talvisin pääravintona ovat vihreät oraat ja ruohot. Suosituinta on rukiin oras. Haluttuja ovat myös rikkakasvien siemenet, joita peltopyyt etsivät latojen liepeiltä. Usein paikoin peltopyiden selviytyminen on talvisin ihmisen tarjoileman talviruokinnan varassa. Talviruokinnalla on suuri merkitys, jos peltopyykanta halutaan säilyttää elinvoimaisena. Talvisin peltopyille voi tarjota vehnää, ohraa tai kauraa ja mahdollisuuksien mukaan rikkakasvien siemeniä ja puintijätettä.

Peltopyy

Levinneisyys ja elinympäristöt

Lajin tiedetään esiintyneen Fennoskandiassa jääkauden jälkeisten arovaiheiden aikana. Peltopyyn tiedetään levinneen Suomeen lähinnä Karjalan kannaksen kautta 1700-luvulla, minkä jälkeen sitä on yritetty vakiinnuttaa useiden istutusten avulla. Metsästäjät ovat tuottaneet tänne lähinnä keskieurooppalaista alkuperää olevaa kantaa.

Julius von Wright kuvaili peltopyyn esiintymistä Kuopion seuduilla vuonna 1857 näin:

"Ainoastaan joinakin vuosina, talvisaikaan, tavataan siellä täällä Kuopion seuduilla jokunen peltopyypoikue. Se pysyttelee silloin asutuksen tuntumassa. Päivät se viettää tiheää metsää ja katajikkoa kasvavilla kumpareilla peltojen lähellä. Varhain aamulla ja myöhään illalla (toisinaan keskipäivälläkin) se vierailee pelloille pystytetyillä vilja-aumoilla. Myöhemmin keväällä ja kesällä en ole koskaan tavannut peltopyytä Kuopion seuduilla."

Runsaimmillaan peltopyykanta oli 1890-luvulla ja vielä 1900-luvullakin laji oli monin paikoin yleinen. Useina vuosina tavattiin vaeltavia peltopyitä Rovaniemeä myöten. Monin paikoin se on pesinyt myös saaristossa. Peltopyiden määrä on vähentynyt 1940-luvulta lähtien. Kannan taantumisen syynä ovat lähinnä muutokset viljelymenetelmissä; peltojen ojanreunojen rikkaruohoalueiden ja pensaikkojen häviäminen ja toisaalta viljelyssä käytettävät tehoaineet. Kuten myös salaojitus, latojen vähentyminen ja se, että kun pellot kynnetään kohta puinnin jälkeen, ei maahan varisseita jyviä juuri jää peltopyille ja muille linnuille. Minkin leviäminen on luultavasti niin ikään ollut peltopyylle kohtalokasta. Edelleen, kevätviljojen suosimista pidetään taantumisen pääsyynä. Suomessa peltopyitä asustelee enää kolmasosa 1950-lukuun ja kymmenesosa 1930-lukuun verrattuna. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, jossa peltopyitä on seurattu tarkasti, havaittiin talvella 1983 yksi ainoa yksilö.

Suomessa pesiviä pareja on nykyisin noin 4 000. Peltopyy esiintyy meillä varsin harvalukuisena Etelä-Suomen ja läntisen Pohjanmaan avoimilla kulttuurimailla Oulun korkeudelle saakka - ruohomailla, viljelyslakeuksilla ja tiheiköissä. Erityisesti siellä, missä viljely ei ole äärimmäisen tehokasta. Linnut elävät samoilla peltoaukeilla ympäri vuoden.

Peltopyy

Peltopyyt elävät pesimäkauden ulkopuolella parvissa. Ne pakenevat vaaraa mieluiten juosten. Lajin pääsee helpoiten näkemään talvella. Silloin peltopyy elää perheittäin pikkuparvissa, jotka hajoavat keväällä. Talviparvet liikuskelevat huomaamattomasti ojanvarsien rikkaruohostoja tutkimassa tai kyyhöttävät peltoaukealla, heinäladon kupeessa niin, että vain kaulat kurkottavat hangesta.

Muina vuodenaikoina kohtaaminen voi rajoittua satunnaiseen törmäämiseen maahan painautuneeseen poikueeseen. - Uhattuna peltopyy painautuu maahan ja lentää pakosalle vasta aivan jaloista. Linnut pyrähtelevät viime tingassa lentoon, nousevat parin metrin korkeudelle ja ylittävät aukean surisevin siiveniskuin, välillä kuperin siivin liitäen. Peltopyyn lentoonlähtö on räjähtävän nopea, sillä sen rintalihasten soluista 80 - 85 % on tyypiltään valkeita, nopeasti supistuvia anaerobisia syitä, jotka takaavat nopean lentoonlähdön, mutta toisaalta väsyvät rasituksessa äkkiä. Niinpä peltopyyt kykenevät saavuttamaan nopeasti noin 90 kilometrin tuntivauhdin, mutta eivät jaksa pitää yllä tällaista nopeutta kovin kauan.

Peltopyy

Lisääntyminen

Peltopyy on yksiavioinen ja voimakkaasti parvisidonnainen laji, joka saavuttaa sukukypsyyden jo alle vuoden iässä.

Peltopyyn pesä on syvennys maassa, usein korkeassa heinikossa tai ojan pientareella, joskus viljapellolla. Vaikka peltopyyt pariutuvat jo maaliskuussa, muninta alkaa vasta toukokuussa. Toukokuussa pesään pyörähtää suuren pesyeen alkutarpeiksi 10 - 20 oliivinruskeaa munaa. Pohjoisilla pesimäalueilla peltopyy munii keskimäärin 20 munaa, mikä on lintumaailman ennätys.

Naaras hoitaa hautomisen, joka kestää 25 - 26 vrk. Koiras pysyttelee pesän lähettyvillä ja osallistuu sitten poikasten hoivaamiseen. Pienen koon ja puutteellisen eristyksen vuoksi poikaset joutuvat turvautumaan ajoittain emojensa alla lämmittelyyn 3 - 4 viikon ikään saakka.

Lentotaidon poikaset oppivat 13 - 14 vrk:n ikäisinä, mutta täysikasvuisia ne ovat vasta runsaan kolmen kuukauden iässä. Poikaskuolleisuus on melko suuri, sillä esimerkiksi kylmän sään johdosta menehtyy paljon vastakuoriutuneita poikasia.

Vanhempiensa seurassa poikaset liikkuvat vielä ensimmäisen talvensa ajan. Toisinaan voi käydä niin, että yksikään poikanen ei selviä hengissä talven yli, sillä ravinnon saaminen on runsaslumisina ja ankarina talvina erityisen vaikeaa.

Kylmällä säällä, ja etenkin talvella, peltopyyt pyrkivät välttämään lämmönhukkaa ryppäytymällä, painautumalla lepohetkinään tiiviisti toisiaan vasten. Kun yhdeksän peltopyytä on pakkautunut tiiviisti yhteen, on niiden energiankulutus -30 asteessa 25 % alhaisempi, kuin yksinään lepäävän linnun. Peltopyy suojautuu talvisin myös kieppiin.

Peltopyy

Muutto

Paikkalintu. Peltopyy ei ole yhtä tunnusomainen paikkalintu, kuin muut kanalinnut, mutta tuskin muuttaa meren ylitse viiriäisen tavoin. Aiemmin on todettu laajojakin vaelluksia Pohjois-Suomeen ja Lounais-Saaristoon.

Lähteet
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat