Kuvassa yllä valkoposkihanhet.

Lintujen muutto

"Kautta aikojen ovat ihmiset olleet kiinnostuneita linnuista ja erityisesti lintujen muutosta. Jo yli 2 500 vuotta sitten kirjoitti Homeros Iliaassa kurjista, jotka lentävät saapuvan talven tieltä. Vanhassa testamentissa kirjoittaja riemuitsee Korkeassa veisussa: Sillä katso, talvi on väistynyt. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

Vaikka linnut kiinnostivatkin ihmisiä, eivät he aina kuitenkaan osanneet tehdä tarkkoja havaintoja. Vieläpä niinkin pätevä tutkija, kuin Aristoteles uskoi, että leppälinnut muuttuivat syksyisin punarinnoiksi, joina sitten talvehtivat. Länsi-Euroopassa uskottiin satoja vuosia, että pääskyt viettävät talvihorrosta järvien pohjamudassa toisiinsa palloiksi takertuneina - vielä runsas kaksisataa vuotta sitten Carl von Linnékin esitti oppilailleen tällaisia tiedon kultajyviä."


Lumihanhet

Lumihanhet. Lumihanhi pesii Alaskassa ja Kanadassa sekä Siperian itäkärjessä, ja muuttaa liki koko Pohjois-Amerikan mantereen poikki. Lumihanhen pitkä muuttomatka inspiroi amerikkalaista kirjailijaa Paul Gallicoa. Hän kirjoitti teoksen The Snow Goose, yhden 1900-luvun suosituimmista kertomuksista englanninkielisessä maailmassa.

Muuttolinnut, paikkalinnut ja osittaismuuttajat - vaelluslinnut ja kiertolinnut

Lintulajit ovat sopeutuneet hyvän liikkumiskykynsä vuoksi säännölliseen ravintotilanteen vaihteluun pesimäajan (runsaasti ravintoa) ja pesimäajan ulkopuolisen (usein niukemmin ravintoa) ajan välillä. Lisääntymisseutujen ilmaston ja ravintotilanteen suuret vuodenaikaisvaihtelut pakottavat monet linnut vaelluksiin.

Muuttolinnut - talveksi etelään, kesäksi Suomeen pesimään. Osa lajeista siirtyy kohti parempia ravintokohteita, ne ovat muuttolintuja. Muuttolinnut siirtyvät etelään lähinnä ravinnon ja lämmön perässä. Pohjoiseen taas linnut siirtyvät pesimään, koska valoisan ajan määrä on täällä kesäisin pidempi ja kilpailu ruoasta vähäisempi. Kaikkiaan 240 lintulajistamme noin 180 lähtee ilmateitse etelän suuntaan. Loppukesällä Suomessa on noin 200–300 miljoonaa lintua, joista vain kymmenesosa talvehtii meillä. Muuttolinnut siirtyvät talveksi pesimisseuduiltaan talvenviettoalueille. Ne tekevät vuosittain, keväisin ja syksyisin pitkiäkin, jopa yli 40 000 kilometrin pituisia vaelluksia. Näitä vaelluksia seurataan, rengastamalla lintuja. Linnun muuttomatka voi kestää vain muutaman tunnin tai pisimmillään useita kuukausia.

Muuttolinnut ovat yleensä riippuvaisia tuoreesta kasviravinnosta, tai vaihtolämpöisistä eläimistä, kuten hyönteisistä, sammakkoeläimistä tai matelijoista, joita esiintyy vain tiettynä vuodenaikana. Tämän takia ne eivät voi viettää koko vuotta sellaisilla alueilla, joilla vuodenaikojen vaihtelu on voimakasta.

Useimmilla lintulajeillamme muutto on pakollista, mutta myös tänne talvehtimaan jäävillä linnuilla on omat etunsa. Muuttomatkahan ei ole helppo, vaan se on pitkä, rasittava ja vaarallinenkin. Talvehtineet linnut ovat myös parhaissa asemissa keväällä reviirin valtauksessa. Eräät lajit ovat alkaneet talvehtia meillä vasta hiljattain. Sinisorsa oppi taidon vasta, kun tehtaiden alapuolisiin vesistöihin syntyi sulapaikkoja. Myös ruokinta on helpottanut sinisorsien talvea.

Viirupöllö

Viirupöllö ei joudu hukkaamaan energiaansa muuttoon, se on paikkalintu. Pöllöilläkin esiintyy kuitenkin vaelluksia pikkunisäkkäiden kannanvaihteluiden mukaan.

Paikkalinnut - elämää pesimäseuduilla ympäri vuoden. Osa lajeista puolestaan on sopeutunut elämään vaativammissakin talvisissa olosuhteissa, ne ovat paikkalintuja. Paikkalinnut pysyvät koko elämänsä ajan varsin suppealla alueella.

Raja paikkalinnun ja muuttolinnun välillä ei ole aina selvä, sillä hyvin monet paikkalinnutkin vaihtelevat vuodenajoittain asuinaluettaan. Suomessa useimmat pöllöt, tikat, tiaiset, varikset ja varpuset ovat enimmäkseen paikkalintuja. Teerikin on paikkalintu, joka pesii ja talvehtii Suomessa. Teeret viettävät kuitenkin talven ja kesän usein selkeästi eri alueilla, joiden etäisyys on enintään muutamia kymmeniä kilometrejä.

Viherpeippo

Viherpeippo, koiras. - Kuva Copyright © Kev Chapman - Creative Commons.

Osittaismuuttajat - osa muuttaa, osa jää. Osittaismuuttajien kannasta osa jää kylmäksi vuodenajaksi pesimisseudulle, osan muuttaessa etelään. Hippiäinen, keltasirkku, viherpeippo ja varis ovat Suomessa osittaismuuttajia. Niitä tavataan ympäri vuoden, mutta osa yksilöistä muuttaa muualle.

Vaelluslinnut - vaellusta ravinnon perässä. Vaellus- eli invaasiolinnut puolestaan vaeltavat ravintopulan ajamina vaihtelevansuuntaisia ja -pituisia matkoja. Vaelluksiin osallistuvien lintuyksilöiden määrä vaihtelee suuresti ja epäsäännöllisesti vuodesta toiseen. Vaelluslintuja meillä ovat esimerkiksi vihervarpuset ja kuusitiaiset. Tyypillisiä vaelluslintuja ovat myös esimerkiksi käpylinnut, jotka siirtyvät taigan havupuiden siemensatojen perässä satoja, jopa tuhansia kilometrejä.

Kiertolinnut - kiertelyä ravinnon perässä. Kiertolinnut tarkoittaa myös lintuja, jotka esim. ravintotilanteen mukaan siirtyvät säännöttömästi paikasta toiseen. Ne ovat vuodenaikojen mukaan paikkakunnalta toiselle kierteleviä, mutta samalla ilmastoalueella pysytteleviä lintuja. Kiertolinnuiksi voidaan kutsua paikallisia kiertelijöitä, kuten vaikkapa tiaisia, jotka eivät tee pitkiä vaelluksia, vaan kiertelevät suppealla alueella. Tiaisiahan voi kutsua myös "lyhyen matkan muuttajiksi", sillä ne voivat muuttaa pesimäseuduiltaan talveksi ihmisen läheisyyteen lintulaudoille ja muille ruokapaikoille. Finton sanasto määrittelee kiertolinnun niin, että se on sama kuin vaelluslintu. Vaeltelevia ja kierteleviä lintuja kutsutaan myös nomadeiksi (engl. nomadic birds, wandering birds).

Valmistautumista muuttoon

Linnut eivät lähde huolettomasti muuttomatkalle, vaan ne valmistautuvat usein hyvin pitkän matkan rasituksiin. Ne vaihtavat sulkansa ja keräävät vararasvaa kehoonsa eli lihottavat itseään. Ne tietävät alkaa syömään enemmän, kun vähentynyt auringonvalo muuttaa niiden hormonitoimintoja. Niiden ruoansulatus tehostuu ja lisääntymiselimistö surkastuu lähes olemattomiin.

Eri lajit tankkaavat erikokoisia "energiatankkeja". Toisilla lajeilla rasvaa varastoituu vain vähän, mutta toiset voivat lähes kaksinkertaistaa painonsa. Isosirrin paino nousee ennen lähtöä Pohjanmeren rannoilta kohti pesimäalueitaan 130 grammasta 200 grammaan. Osa Suomen etelärannikon ruovikoissa kirvoja syövistä ruokokerttusista ja seljanmarjoja syövistä lehtokertuista nostaa painoaan 80 - 100 %.

Muuton lähestyessä linnut muuttuvat levottomiksi ja lisääntyneen liikehtimisensä myötä niiden lentolihakset voimistuvat ja aistit valpastuvat.

Käkikello

Muutolle lähtö - sisäinen kello, joka reagoi päivän lyhenemiseen

Mistä linnut tietävät, milloin muutolle on lähdettävä? Erityisen tärkeät, vuodenaikaiset tapahtumat ovat ainakin osittain sisäisesti säädeltyjä, mutta tämäkin mekanismi tarvitsee ajastimen. Muuton alkamisen tärkein ajastin on päivän pituus. Päivän piteneminen keväällä ja lyheneminen syksyllä ovat linnun elimistölle tietoa, jonka avulla muutot käynnistyvät oikeaan aikaan. Muitakin, toissijaisia ajastimia ovat ravinnon määrän vaihtelu, kasvillisuuden kehitysvaihe ja toisten, saman lajin yksiöiden muutokset. Siten lintu saa kaiken aikaa ympäristöstään informaatiota, jota se käyttää hyväkseen.

Myös säätila on tärkeä, lintujen määrittäessä lähtöhetkeään. Ilman nopea kylmeneminen ja pohjoisen kylmät tuulet ovat usein se viimeinen sysäys, joka käynnistää syysmuuton ja lähdön kohti etelää.

Nuoret linnut lähtevät muutolle usein vanhempiaan aikaisemmin. Ne eivät ole vielä yhtä taitavia muuttajia, kuin vanhempansa, ja voivat joskus erehtyä suunnastakin. Kuitenkin nekin selviytyvät matkastaan syntymässään saamiensa taitojen ja vaistojensa varassa. Linnuillakin kuitenkin vasta kokemus opettaa kaiken suunnistamisesta ja tekee niistä mestareita. Parhaassa asemassa ovat ne nuoret linnut, jotka muuttavat vanhempiensa kanssa. Esimerkiksi kurjet ja joutsenet muuttavat perheittäin. Silloin nuoret linnut oppivat muuttoreitin vanhemmiltaan.

Isokoskelo

Isokoskelo, koiras. - Kuva Copyright © David A Mitchell - Creative Commons.

Vesilinnut lähtevät matkaan viimeistään sitten, kun vedet jäätyvät. On todettu ainakin osan laulujoutsenista ja isokoskeloista viivyttelevän täällä niin pitkään, kuin viimeisetkin sulat peittyvät jäähän.

Hyvin lämmin kevät voi puolestaan saada linnut palaamaan aikaisemmin takaisin Suomeen. Tällöin pesintä aikaistuu ja myös syysmuutto voi aikaistua, näin on havaittu tapahtuvan ainakin naurulokeilla ja joillakin kahlaajilla. Eräät lajit ovat pysyvämminkin aikaistaneet muuttoaan viimeisen 50 vuoden aikana. Näitä lajeja ovat telkkä ja laulujoutsen. Syynä tähän on ilmastonmuutos.

Pitkän matkan muuttajilla on vuosikiertoa ja muuttoajankohtia säätelemässä sisäsyntyinen eli endogeeninen vuosikello, joka reagoi päivän pituuden muutoksiin. Nämäkin linnut saavat myös muuta informaatiota luonnosta ympäriltään.

Muuttomatkan erikoistilanteista esimerkkinä se, että jotkin väsyneet linnut saattavat ottaa lyhyen välikyydin valtamerilaivalla, jatkaakseen sitten taas omin siivin.

Muuttoparvet

Sosiaaliset linnut muuttavat parvissa. Parvimuuttajia ovat mm. sorsat, hanhet, joutsenet, kurjet, pelikaanit, flamingot, pääskyt, tilhet ja rantalinnut.

Suunnistaminen

Miten linnut voivat palata tuhansienkin kilometrien päästä takaisin tarkalleen sinne, missä ne olivat pesineet edellisenä vuotena? Linnut käyttävät erilaisia menetelmiä suunnistaessaan.

Magneettiaisti. Suunnistamisen avuksi muuttolinnuille on kehittynyt kyky aistia Maan magneettikenttiä, magneettiaisti, joka toimii kompassin ja myös ikään kuin GPS-laitteen tavoin. Tämän magneettiaistin avulla suunnistaminen onnistuu myös pimeässä. Kompassisuunta perustuu linnun silmän toimintaan. Magneettikenttä aiheuttaa silmän verkkokalvolla kemiallisen reaktion, jonka ansiosta lintu aistii, ilmeisesti jopa näkee silmissään ihan kuin kompassista, magneettikentän suunnan. Kentän vaakakomponentti kertoo pohjois-eteläsuunnan ja pystykomponentti leveysasteen, mutta pohjoista ja etelää lintu ei pysty sillä erottamaan toisistaan. Se tapahtuu magneettisten rautakiteiden avulla, joita linnulla on nokassaan hermojen lähellä. Kiteiden merkitystä ei kuitenkaan täysin vielä tunneta, vaikka ne löydettiin jo 1970-luvulla.

Linnut havaitsevat magneettiaistillaan Maan magneettikentän, mutta hyödyntävät myös suuria maamerkkejä, luonnonääniä, Aurinkoa ja tähtitaivasta sekä aiemmin oppimiaan suotuisia reittejä. Tässä ne käyttävät tietenkin näkö-, haju- ja kuuloaistiaan.

Näköaisti. Päivämuuttajat tekevät näköhavaintoja Auringon liikkeistä, mutta yömuuttajilla on synnynnäinen kyky suunnistaa tähtikuvioiden avulla pimeässä. Ne pystyvät huomioimaan navigoinnissaan jopa tähtikuvioiden liikkeet yön aikana. Jotkut käyttävät lähellä taivaannapaa olevia tähtikuvioita, jotka Maasta katsottuna pyörivät vähiten.

Hajuaisti. Hajuaisti on tärkeä suunnistamisen väline varsinkin merilinnuille, jotka pystyvät haistamaan yksittäisiä molekyylejä satojen kilometrien päästä. Ne löytävät oman pesäkolonsakin tarkasti pimeässä hajuaistinsa avulla.

Sepelkyyhky

Sepelkyyhky. - Kuva Copyright © hedera.baltica - Creative Commons.

Kuuloaisti. Osa linnuista paikantaa sijaintiaan infraäänien avulla (alle 20 hertsin äänet), joita ihmiskorva ei kuule. Infraääniä syntyy muun muassa silloin, kun suihkuvirtaukset kohtaavat vuoristoja, aallot lyövät rantaan tai maa järisee. Linnut voivat kuulla näitä infraääniä jopa satojenkin kilometrien etäisyydeltä. Esimerkiksi tarkkakorvaiset kyyhkyset muuttanevat niin, että ne yhdistävät koordinaatteihinsa sekä nämä infraäänet, että magneettiaistinsa havainnot.

Kertalennollako vaiko etappi etapilta?

Miten lintu suorittaa muuttomatkansa, kertalennollako vaiko välilaskuin, etappi etapilta? Jotkut pisimpiäkin muuttomatkoja tekevät lintulajit saattavat suoriutua lähes koko matkasta yhdellä lennolla.

Valtaosa linnuista etenee, tehden useampia "ohjelmanmukaisia" välilaskuja. Useissa tapauksissa välilaskut ovat fysiologisten rajoitteiden sanelemia, mutta yhtä hyvä syy matkata vaiheittain on se, että lintu pyrkii etenemään mahdollisimman hyvissä sääoloissa.

Muuton kokonaiskesto muodostuu lennosta ja levosta. Keveimmillään muutto ei ole sen kummempaa, kuin päivittäisen lentelyn muuttamista etenemiseksi määräsuuntaan. Tällä tavalla linnut voivat edetä ilman suuria fysiologisia muutoksia, eikä esimerkiksi rasvavarastojen kerääminen polttoaineeksi ole niin merkityksellistä, kuin pitkien etappien strategiassa.

Joillekin linnuille, kuten kahlaajille, levähdyspaikoiksi käyvät vain tietynlaiset ympäristöt.

Monelle lintulajille muuttomatka on kuitenkin merkittävä haaste. Jotkut lajit selviävät silti muutosta hieman kuin koira veräjästä. Esimerkiksi alppinaakan lyhyt muuttomatka on suunnilleen syöksylaskun mittainen, kun se muuttaa vuorilta laaksoihin.

Muuttoon sisältyy suuria riskejä. Esimerkiksi sinikerttuleista kuolee 85 % muuton aikana.

Vuorihemppo

Vuorihemppo. - Kuva Copyright © Hans Norelius - Creative Commons.

Muutto talveksi Suomeen

On myös muutamia lintulajeja, jotka muuttavat Suomeen talveksi. Pohjois-Norjasta, Pohjois-Ruotsista ja Koillis-Venäjältä saapuu marraskuulla Suomen puroihin 5 000 – 10 000 koskikaraa. Ne ovat osittaismuuttajia, jotka siirtyvät etelämmäs sulina pysyvien purojen varsille. Pohjoiselta jäämereltä tulee lisäksi isolokkeja ja Kölivuoristosta vuorihemppoja.

Kurjet

Kurjet muuttavat. - Tekninen kehitys on mahdollistanut kurkienkin muuton tarkkaa seurantaa. Kurkien muuttoreittejä on jäljitetty esimerkiksi radio- ja satelliittilähettimien avulla. Suomen ensimmäiset satelliittikurjet merkittiin kesällä 1991. Muuttavien kurkien lentonopeudesta kertoo se, että esimerkiksi matka Oulun seudulta Hankoon taittuu tarvittaessa yhden päivän lentorupeamalla.

Kurkien muutto tapahtuu pääosin päiväsaikaan, jolloin kurjet pystyvät hyödyntämään ilmavirtauksia tehokkaimmin. Keväisin ja syksyisin taivasta halkovat kurkiaurat ja pelloille lepäämään laskeutuvat parvet tarjoavat tarkkailijoilleen unohtumattoman elämyksen. Kurkien V-muotoiset muuttoaurat ovat lintujen muuttojen näyttävimpiä muodostelmia. Upeimpia näkymiä seurataan keväisin, kun kurjet lähestyvät matalalla lentäen yli Suomenlahden. - Kuva Copyright © Artur Rydzewsk - Creative Commons.

Pisin muuttomatka: lapintiira

Lapintiiralla on maailman pisin muuttomatka. Lapintiiramme lentävät joka vuosi muutollaan 70 000 - 90 000 kilometriä Etelämantereelle ja takaisin. Ennätystä 96 000 kilometriä pitää hallussaan satelliittipaikantimella varustettu lapintiirayksilö, jonka muuttolentoa seurattiin vuosina 2015 - 2016. Se lähti matkalleen Britteinsaarilta 25.7.2015, lensi Etelämantereelle ja palasi Britanniaan, Femen saarille 4.6.2016.

Lapintiiran muuttomatka ei ole suora, vaan lintu tekee useimmiten kahdeksikon muotoisen reitin liikkuessaan navalta navalle. Lapintiirat viettävät Etelämantereella n. 4 - 5 kuukautta ennen paluuta pohjoiseen. Elämänsä aikana lapintiiran muuttolennot vastaavat neljää edestakaista matkaa Maasta Kuuhun. Lapintiira on linnuksi pitkäikäinen: se voi elää jopa 30-vuotiaaksi. Tämä tarkoittaa, että vanhaksi elävä yksilö voi elämänsä aikana lentää pitkälti yli kaksi miljoonaa kilometriä.

Ensimmäisenä saapuu: pulmunen

Pulmunen saapuu kevätkaudella maahamme ensimmäisenä, jo helmikuussa.

Lapinuunilintu

Lapinuunilintu. - Kuva Copyright © 57Andrew - Creative Commons.

Viimeisenä saapuu: lapinuunilintu

Viimeisenä lintulajina keväällä, itseasiassa kesällä maahamme saapuu lapinuunilintu. Se tulee tänne vasta kesäkuussa. Pitkään se ei täällä viihdykään, sillä se poistuukin jo elokuussa.

Ensimmäisenä lähtee: kuovinaaras

Ensimmäiset kuovinaaraat lähtevät maastamme jo ennen juhannusta.

Korkeimmalla muuttaa: laulujoutsen

Laulujoutsenella ei ole korkeanpaikankammoa. Laulujoutsenparvi on havaittu Irlannin yllä lentokoneesta, lennollaan jopa 8,8 kilometrin korkeudessa.

Kauniilla ilmalla ja korkeapaineella eräät muutkin linnut saattavat muuttaa niin korkealla, että niitä on vaikeaa havainnoida. Esimerkiksi kurjet voivat lentää niin korkealla, että niiden äänet kyllä kuuluvat, mutta niitä ei löydä taivaalta paljain silmin. Myös petolinnut nousevat jopa neljään kilometriin muuttomatkallaan.

Muuttolintujen lentoreitin korkeuteen vaikuttaa oleellisesti tuuli. Vastatuuli hidastaa muuttoa ja laskee lentokorkeutta. Jos linnut joutuvat muuttamaan vastatuuleen, ne lentävät ihan lähellä vedenpintaa tai puidenlatvoja hipoen. Varsinkin pikkulinnut tekevät näin. Pikkulinnut nousevat muutenkaan harvoin yli kahden kilometrin korkeuteen. Suuri osa pikkulinnuista lentää muuttomatkallaan joidenkin satojen metrien korkeudessa.

Onko muuttolinnun koti Suomessa vaiko ulkomailla?

Kun muuttolinnut sahaavat edestakaisin Suomen ja muun maailman välillä, niin mieleen nousee kysymys, että ovatko ne kotonaan Suomessa, jossa ne pesivätkin ja syntyvätkin, vaiko muualla maailmassa talvehtimisalueillaan? Puhummehan suomalaisista lintulajeistakin ja Suomen linnuista. Asiantuntijoilla ei ole tähän varmaa vastausta. Juha Laaksosen mukaan hyvä määrite muuttolinnulle on "maailmankansalainen". Vaikkakin toki linnut täällä ollessaan ovatkin kotonaan. Mutta kai ne sitten ovat muuallakin kotonaan - ikävä kyllä, emme voi täysin omia niitä itsellemme.

Muita muuttajia

Vuodenaikamuuttajien ohella maailmalla on myös lintumuuttajia, joilla muuton perusteet ovat jotkin toiset. Australian kuvilla seuduilla jotkin lajit seurailevat sadepilviä. Jotkin lajit voivat viettää kesäajat ylhäällä vuoristossa ja siirtyä talvikaudeksi lämpimämpään alemmaksi.

Muuttokyyhky

Piirros metsästäjien lehdestä vuodelta 1875 esittää, kuinka kaikki kynnelle kykenevät ovat kokoontuneet ampumaan kohti muuttokyyhkyjen parvea. Metsästys oli tuolloin vielä laajalti säätelemätöntä ja joissakin olosuhteissa se aiheutti sukupuuttoja - tunnetuimpana niistä on ollut muuttokyyhkyn sukupuutto. Yhden metsästäjän tavanomainen saalis yhdessä päivässä oli 500 muuttokyyhkyä, tai vieläkin useampi.

Muuttokyyhkyjen jättiparvet

Muuttokyyhky on sukupuuttoon kuollut kyyhkylaji, jonka arvioidaan olleen aikoinaan maailman runsaslukuisin lintulaji.

Muuttokyyhkyjen parvet olivat tunnetusti valtavia – ne pimensivät taivaan ja parvien ylilento kesti tuntikausia. Lintujen jätökset putosivat maahan sakeana kuin lumisade. Yksittäisissä parvissa arvioitiin olleen enimmillään yli kolme miljardia lintua. Parvitiheys oli niin suuri, että kun kaksi vastakkaisiin suuntiin lentävää parvea törmäsivät toisiinsa, monet törmäyksestä tajuntansa menettäneet linnut putosivat maahan.

Näistä jättiparvista hyvänä esimerkkinä oli vuonna 1870 Cincinnatissa, Ohio-joella nähty parvi. Silloin muuttokyyhkyjen määrät olivat jo pudonneet, mutta tuossa parvessa, jolla oli leveyttä 1 - 6 km ja pituutta 500 km, oli yli 2 miljardia muuttokyyhkyä. Tällaisen parven ylilento kesti noin 14 tuntia.

Ylimmillään parvet lensivät 400 metrin korkeudessa ja pimensivät tällöin altaan Auringon. Lentävien muuttokyyhkyjen kaarteleva jono ulottui horisontista horisonttiin. Muuttokyyhky oli hyvä lentäjä ja nämä parvet etenivät noin nopeudella 100 km tunnissa. Muuttokyyhkyt kykenivät lentämään 1 600 kilometrin pituisen matkan yhdessä vuorokaudessa.


Päälähteet
*Suomen Akatemia, Aleksi Lehikoinen, Esa Hohtola: Miten muuttolinnut tietävät, milloin niiden pitää lähteä matkaan?
*Apu, Timo Nieminen: Muuttolinnut tulevat – osa lentää jopa 8 000 metrissä
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Riitta Nykänen ja Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran luontokouluryhmä: Talviaineksia - Vihjepaketti opettajille
*Tiedebasaari, Kai Aulio: Lapintiira ennätyslentäjä: Edestakainen muuttomatka 96 000 kilometriä
*Kaleva: Lintujen kevätmuutto on vilkkaimmillaan
*Yle, Hanna Lumme, Juha Laaksonen: Vastatuulessa lentävä muuttolintu palkitsee bongarin
*Yle, Hanna Lumme, Jan Södersved: Muuttolintu ei lennä sateella

Muut lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat