Suomen kaunein kirkko

Kanadansuomalaiset

Kaunein kirkko Saskatchewanin suomalaiskirkko

Siirtolaisten sielunhoito

Siirtolaisten sielunhoidosta vastasi keväästä 1880 alkaen Suomen merimieslähetysseura. Tuolloin pastori Elis Bergroth aloitti työnsä merimiespappina Iso-Britannian itärannikolla. Lontoon merimieskirkko valmistui vuonna 1894.

Vaikka merimieslähetysseura teki työtään ensisijaisesti merimiesten parissa, työntekijät kohtasivat toiminnassa myös siirtolaisia.

Toiminnassa tuli esiin kielteinen suhtautuminen siirtolaisuuteen. Esimerkiksi merimieslähetysseuran pappina San Fransiscossa toimineen Matti Tarkkasen mielestä siirtolaisuutta ei tullut hyväksyä, sillä Jumala oli osoittanut jokaiselle oman asuinpaikkansa.

Lisäksi pois muuttamisen motiivit liittyivät usein itsekkääseen voitontavoitteluun. Toisaalta hän painotti, että siirtolaisten sielunhoidosta piti huolehtia. Hän pyrki vaikuttamaan siihen, että siirtolaiset saisivat merimiesten tapaan sielunhoitoa omalla äidinkielellään.

Suomessa suhtautuminen siirtolaisuuteen lieveni toiseen maailmansotaan mennessä. Kirkon tehtävänä oli kasvattaa koko kansaa kristillisyyteen. Suomesta pois muuttamista alettiin vähitellen ymmärtää, mutta muuttamiseen ei kuitenkaan varsinaisesti kannustettu.

Suomalaiset siirtolaiset erityisesti Amerikassa, eivät suinkaan olleet kristillisessä elämässään riippuvaisia siitä, miten heihin Suomessa suhtauduttiin. Heti uuteen maahan tultuaan, siellä missä riittävästi oli koolla suomalaisia, perutisvat oman seuraknutansa ja rakensivat oman kirkkonsa.

Päivi Rohkimainen: Hengellistä, sosiaalista ja kansallista huolenpitoa - Suomen evankelisluterilaisen kirkon järjestämä suomenkielinen kirkollinen toiminta Ruotsissa 1945–1967.