Pakkastyttö - Snegurotshka - Pakkasukon lumoava prinsessa

Venäjällä Ded Morozin eli Pakkasukon, sikäläisen joulupukin, seurassa ja apuna liikkuu lumoavan kaunis neito, Pakkastyttö, jota Suomessa kutsutaan myös Lumitytöksi ja Lumineidoksi. Hänestä suomeksi käytetty nimitys ei ole ihan vakiintunut - ehkä luontevin on kuitenkin Pakkastyttö, Pakkassukon mukaan.

Venäläisissä kansansaduissa ja -tarinoissa on erilaisia muunnelmia siitä, mistä Pakkastyttö on ilmestynyt.

Kuinka Pakkastyttö sai kyvyn rakastaa

Eräässä kansansadussa Pakkastyttö on Kevään ja Pakkasen tytär, joka pitää eräästä Lel-nimisestä paimenesta. Todellista rakkautta Pakkastyttö ei kuitenkaan kykene tuntemaan. Tällöin hänen äitinsä säälii häntä ja antaa hänelle kyvyn rakastaa. Rakastuminen kuitenkin lämmittää heti Pakkastytön sydämen ja hän sulaa siihen paikkaan.

Tarinasta on olemassa suuri määrä erilaisia versioita, tässä niistä yksi.

Pakkastyttö - lumesta tehty

Asustipa kerran eräässä sankassa ja syrjäisessä metsässä, vanha puunhakkaaja vaimoineen. He olivat köyhiä eikä heillä ollut lapsia.

- Olemme vanhoja, eikä meillä ole lapsia, kuka meistä huolehtii? - kyseli vaimo kerta toisensa jälkeen.

- Äläpäs hätäile, eukkoseni, vastaili puunhakkaaja tyynesti. - Jumala ei hylkää meitä ja tulee avuksemme sitten, kun on aika.

Eräänä hyvin kylmänä talvipäivänä puunhakkaaja lähti metsään kaatamaan puita, ja hänen vaimonsa tuli mukaan. Kun he olivat jo suorastaan paleltumassa, niin puunhakkaajapas ehdottikin vaimolleen.

- Koska meillä ei ole lapsia, niin tekisimmekö lumesta pienen lumitytön iloksemme?

Hepäs kävivätkin oitis toimeen ja pian he olivat pyöritelleet lumipalloista ja luoneet lumesta tytön, "snegurochkan", joka oli niin kaunis, että mitkään sanat taikka kirjoitukset eivät olisi riittäneet kuvaamaan tytön kauneutta. Vanha pariskunta asettui katsomaan tätä lumista tyttöä, ja he tunsivat itsensä entistäkin surullisemmiksi.

- Kunpa Jumala lähettäisi tytön meidän avuksemme ja vanhuutemme turvaksi, huokaisi nainen.



Tällöin tapahtui ihme! Lumisen tytön silmät alkoivat loistaa, otsaripa jalokivin ilmestyi tytön otsalle ja alkoi hehkua kuin tuli, tytön olkapäille ilmestyi kaunis brokadi ja hänen jalkoihinsa kirjaillut saappaat.

Vanha pariskunta seurasi järkyttyneenä tätä tapahtumaa, eikä uskonut silmiään. Sitten Pakkastytön suusta tupsahti kylmään ilmaan henkäys huurua, hän vapisi ja hänen punehtuneet huulensa aukesivat - ja tyttö otti ensimmäisen, varovaisen askeleen eteenpäin.

Vanha pariskunta seisoi paikoilleen jähmettyneenä ja luuli näkevänsä unta. Silloin Pakkastyttö otti toisenkin askeleen, tuli heidän eteensä ja sanoi:

- Hyvää päivää, hyvät ihmiset. Älkää pelästykö, olen oleva hyvä tytär teille, teidän vanhuuden päivienne ilo. Kunnioitan teitä, kuin isääni ja äitiäni.

Puunhakkaaja ja hänen vaimonsa rauhoittuivat pian. Niinpä he tarttuivat Pakkastyttöä valkoisista käsistä, ja taluttivat hänet kotiinsa. Siellä Pakkastytöstä tuli mitä kuuliaisin ja kunnioittavin tytär pariskuntaa kohtaan, eivätkä nämä kaksi voineet lakata ihastelemasta tytön kuuliaisuutta ja tavatonta kauneutta.

Aika kului. Pakkastyttö eli tässä mökissä, hän oli kyllä ahkera ja teki töitä tunnollisesti, mutta hän oli aina hiljainen ja kalpea. Hänessä ei näyttänyt olevan tippaakaan lämmintä verta ja elämää, vaikka hänen silmänsä loistivat kuin tähdet ja hänen hymynsä valaisi koko tuvan. Eräänä päivänäpäs eukko sanoikin Pakkastytölle:

- Voi rakas tyttöni, miksi olet aina niin hiljainen. Kulutat aina aikaasi vain meidän vanhojen kanssa, ilman ystäviä, eikö sinun pitäisi joskus lähteä huvittelemaan, tapaamaan ikäisiäsi, nuoria ihmisiä ja näyttämään itseäsi muille?

- En halua käydä missään, rakas Äiti, vastasi Pakkastyttö. - Olen ihan onnellinen täällä.

Eipä kulunut aikaakaan, kun kaupungilla alettiin viettää juhlia. Aikansa Pakkastyttö jaksoi seurailla tätä sivulta, mutta sitten hän lopultakin liittyi kylän nuoren väen mukaan juhlintaan. Tällöin hän tapasi nuoren pojan, paimenen nimeltään Lel, johon hän viehtyi. Myös Lel ihastui Pakkastyttöön, ja heistä tuli erottamattomat.

Mukaan juhlijoihin liittyi eräs komea ja pitkä kauppamies, Mizgir. Hän oli rakastunut paikkakunnen kaunottareen, jonka nimi oli Kupava. Kupava oli tulinen ja tumma, hän oli hieman tanakka ja hänen hiuksensa olivat mustat kuin korpin sulat. Mizgir ja Kupava elivät kuin rakastavaiset, ja heillä näytti olevan edessään yhteinen tulevaisuus.

Sitten Mizgir eräänä päivänä näki lumoavan kauniin Pakkastytön, johon hän tämän kauneuden sokaisemana rakastui heti silmittömästi - ja tumma Kupava alkoi tuntua hänestä jo peräti luotaantyöntävältä. Kun Kupava näki jäävänsä tässä leikissä toiseksi, hän meni valittamaan tsaarille, että Pakkastyttö on kieroin keinoin ryöstänyt häneltä hänen tulevan aviomiehensä.

Pakkastyttö joutui menemään tsaari Berendein kuultavaksi. Siellä hän sydämestään kertoi tsaarille, että ei ollut tehnyt mitään sellaista sopimatonta, mistä häntä nyt syytettiin. Tsaari uskoi heti Pakkastyttöä, ehkä jo ennätti hänkin rakastuakin, mutta vapautti Pakkastytön heti kaikista syytöksistä ja kehotti tätä palaamaan vapaana kotiinsa.

Pakkastyttö joutui tämän jälkeen eroon vanhasta pariskunnasta, asumaan yksinään, ja suru hänen sydämessään kasvoi päivä päivältä. Mitä enemmän kevät eteni ja auringin valo lisääntyi, sitä kalpeammiksi kävivät Pakkastytön kasvot. Hän ei liikkunut enää missään, kyyhötti vain suruissaan yksin sisällä.

Eräänä päivänä paimenpoika Lel tuli taas houkuttelemaan Pakkastyttöä mukaansa ulos. Nyt Pakkastyttö lopultakin suostui. Ulkona Lel soitti huilullaan surullista ja kaunista, Pakkastytön lempimusiikkia. Kun Pakkastyttö kuuli tämän hentona väräjävän huilun suruisan äänen, pakahtui hän suruunsa ja hänen kalpeat kasvonsa kävivät entistäkin kalpeammiksi. Sitten hän nopeasti kuin suli ja haihtui pois, kadoten paimenpojan silmien edestä näkymättömiin. Pakkastytön sijoille jäi vain henkäys kuin usvaa, joka sekin katosi pian taivaan sineen.

Pakkastyttö taiteessa

Menneinä aikoina ja toki vieläkin, Pakkastytöt ovat tulleet kuvallisesti tutuiksi venäläisissä uudenvuoden korteissa. Sekä tietenkin saduissa ja tarinoissa, sekä erilaisissa, venäläisissä lakatuissa laatikoissa, niiden kansissa - että myöskin maatuskanukeissa ja tavallisissa nukeissa,

Pakkastyttö oopperassa ja elokuvassa

Pakkastytöstä on Nikolai Rimski-Korsakov säveltänyt oopperankin, Aleksandr Ostrovskin näytelmän pohjalta. Pakkastytöstä on tehty myös baletti ja useampiakin elokuvia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Jenn Turner

Baabuskat ja maatuskat

Koko venäläisen talvisadun perhe, Pakkasukko, Pakkastyttö ja Lumiukko - aidot, venäläiset maatuska-nuket.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Ron Doke

Pakkastyttö ja Morozko

Pakkastyttö on kuuluisa lumoavasta kauneudestaan, hän on kuin lumienkeli. Pakkastytön säkenöivät silmät ja lämmin hymy voivat hetkessä sulattaa Siperian syvimmän ikijäänkin. Pakkastyttö on yksi noista maailman kauneimmista satuprinsessoista, joita ovat Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo ja Lumikki.

Pakkasukon pariksi hän tuli tarinan mukaan niin, että elipä kerran vanha talven, lumen ja jään herra, Morozko. Tämä hahmo liittyy Venäjän kansanperinteessä enemmän talveen, kuin jouluun ja joulupukkiin. Erään kerran Pakkastytön paha äitipuoli lähetti tytön vähissä vaatteissa ulos kylmään talveen. Tällä matkallaan Pakkastyttö kohtasi Morozkon, joka huolehtivaisesti puki tytön lämpimiin talvitamineisiin, turkkiin, ja antoi tytölle muitakin lahjoja. Näin Morozkosta ja Pakkastytöstä tuli ystävät, ja ajan myötä he alkoivat liikkua yhdessä, jakaen ihmisille lahjoja.

Nimi Morozko tulee venäjän kielen kuuraa ja pakkasta tarkoittavasta sanasta moroz, joka sitten on vakiintunut Pakkasherran venäjän kieliseksi nimeksi.

Lähteet
The Snow Maiden - A. Ostrovskii
Kerry Kubilius: Snegurochka, The Snow Maiden in Russian Culture.

Pakkasukko ja Pakkastyttö

Pakkasukko
Pakkastyttö
Venäjän kauneutta ja pakkastonttujen lauluja