Kuvassa yllä Paikkarin torppa - kuvaaja Volker von Bonin, Museovirasto. Valkjärven rannalla Sammatissa sijaitseva Paikkarin torppa on kansalliseepoksen Kalevalan kokoajan Elias Lönnrotin syntymäpaikka.

Jeesus, jonka Johannes Kastaja kastoi Jordanian ja Israelin rajalla, Jordanjoessa.

Johannes Kastaja ja Jeesus

Juhannus on Johannes Kastajalle omistettu juhla, sillä Johannes Kastaja syntyi 24. päivänä kesäkuuta. Hänen syntymänsä ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta, jonka syntymää juhlimme jouluna. Juhannusjuhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1:26, 36. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan jouluun. Nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina.

Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista. Johannes Kastajan syntymäpäivää on juhlittu 400-luvun alkupuolelta lähtien.

Kirkollisen aiheen lisäksi juhannukseen sisältyy Suomessa kansallisen juhlan (Suomen lipun päivä) ja keskikesän luonnonjuhlan aineksia. (Kirkkovuosikalenteri)

Juhannus on lemmentaikojen aikaa

Kun aattoilta on alkanut viiletä yöksi ja hämärtyä, silloin ovat monella nuorella pohkeet alkaneet vetää ankarasti kokkovuorelle päin. Siellä on Mikko tiennyt Miinan tapaavansa, Maija Mattinsa. Siellä on heitä odottamassa iloinen juhannushyppy, nauru, laulu ja soitto. Siellä saa taas tuntea, ettei ole köyhä, ei kipeä.

Juhannusyö on lemmentaikojen aikaa. Siksipä aina joku joukosta on päättänyt salaa, että nyt, nyt minä keinon koetan, tuli mikä tuli. Niin hiipii muiden tietämättä joku neito nuori lähteen reunalle, kumartuu alas ja uteliaana kurkistaa veden kalvoon. Eipä kurkistakaan sinisilmä neito norja kuvaistansa, vaan antaa uhrin lähteelle. Nuppineulan vain, tai jopa sormuksen, jolla on yhdeksän avioparia vihitty - ja odottaa vastalahjana nyt saavansa nähdä oman sulhonsa kuvan.

Toinen tyttö tietää toisen taian. Hän menee siunaamatta levolle, ei puhu sitten sanaakaan. Kello yhdentoista aikaan nousee ylös, menee pohjoiseen päin virtaavalle lähteelle ja riisuutuu alastomaksi. Rahan hän nyt ottaa hampaihinsa ja pudottaa sen lähteeseen, jonne sulhon kuva ilmestyy. Mutta se tapahtuu vain, jos hän koko ajan on malttanut olla äänetönnä. - Lauri Merikallio, Suomen Kuvalehti 1917

Juhannus - Eino Leino

"Kaikki palas: Suomen linnut,
Suomen kesä, kukkaset,
taas kuin ennen kirkkahina
kisaa järven lainehet.

Jälleen yössä valkeassa
saaret, salmet uneksii,
jälleen päällä metsänpuiden
punapilvi purjehtii." - Eino Leino

Paikkarin torppa - kuvaaja Volker von Bonin, Museovirasto.

Virvatulet ja aarnivalkeat palavat sinisinä juhannusyössä

Juhannusyönä kannattaa katsella maisemia tarkoin, sillä silloin saattaa nähdä hentojen, sinihehkuisten virvatulien ja aarnivalkeiden palavan. Tänä erityisenä yönä haltiat polttavat raha-aarteistaan hometta ja ruostetta, ja tästä kohoilevat liekit värjyvät kuultavina hämärässä yössä. Liekkejä ei kuitenkaan näe noin vain, vaan näkeminen vaatii erityisehtojen täyttymistä.

Katsojan täytyy istua sydänyöllä kolmesti muutetun huoneen katolla tai maakivellä, jonka ympäri on kynnetty. Ja jos on niin onnekas, että näkee liekit - omat ongelmansa on vielä aarteen ylös saamisessa, sillä aarretta vartioi jokin vaarallinen eläin, kuten musta käärme, joka tekee tungettelijasta selvää.

Äkäisen ukonkarilaan juhannus - katkelma romaanista Arkielämää, Maria Jotuni 1909

"Aivan talon eteen pistihe llkamoistenlahdesta Käärmetsaari, jonka pää talon kohdalla katkesi jykevänä kalliorykelmänä järveen.

Rykelmän kiviseinät olivat mustuneet monista juhannuskokoista. Ei sitä kesää, ettei siinä kokkoa poltettu.

- Miehet kokon tekoon!, ärähti ukko aina aaton edellisenä päivänä.

Ei hän itse kokolle tullut, ikkunastaan vaan katseli saarelle päin, jossa tuli loimotti ja nuoret kisaansa pitivät. Siinä istui vaan ja katseli. Miettinyt olisiko tuo jotakin itseksensä vanha, äkäinen ukonkarilas."

Mittumaari

Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhlaa kutsuttiin keskikesään viittaavalla midsommar-sanalla ja sen suomenkielisillä väännöksillä kuten mittumaarja, mettumaari ja mittumaari. Johannes Kastajan mukaan juhlan nimi on Virossa jaanipäev ja venäläisillä Ivanov denz tai Ivan Kupala.

Kristillisen kulttuurin myötä juhannus on levinnyt ympäri maailmaa, muun muassa Brasiliassa São João (Pyhä Johannes) on suuri karnevaalipäivä.

Juhannusnovellit ja -runot

Millaista on ollut juhannuksen vietto Suomessa menneinä, kaukaisina aikoina. Entäpä, millaisin säkein ovat runoilijamme kuvanneet tätä suven kaunista juhlaa.

Juhannusnovellit ja muut tarinat.

Juhannusrunot.

Kun suopursu kukkii

Suopursu on kesän ja yksi juhannuksenkin kauniista kukista. Jotkut viihtyvät juhannuksena pihamaiden syreenien, tuomien ja ruusujen tuoksuissa - toiset suuntaavat retkensä syrjemmälle ja sinne, missä kukkii voimakastuoksuinen suopursu.

Suopursua on käytelty myös kansanviisauksien mukaisesti monenlaisiin tarkoituksiin. Onpa siitä kehitelty keskiajalla lemmenjuomaakin, mikä on ollut hyvin vaarallista leikkiä, sillä suopursu on myrkyllinen kasvi. Yksi ainut annos suopursuteetä voi tuhota munuaiset.

"Ihana on mausteinen, pirteä tuoksusi, kaunis on valkovihreä viittasi." - Supursusta Bertel Gripenberg.

Jussinpäivä

Vuodessa on aina yksi suuri juhla - Jussinpäivä. Silloin kaikki, joiden nimi on Johannes, sekä ne, joiden nimi ei olekaan Johannes, viettävät nimipäivää. On se sentään ihmeellinen nimi se Jussi.

Suuresti sitä on varustettu tuota nimipäivää viettämään taasen tänäkin vuonna. Tuomi ja pihlaja ovat puskeneet kukkaa, minkä ovat ennättäneet. Isäntä on saanut "litransa" piirongin "klaffin" taakse ja emäntä on tuonut korvapuusteja ja piparikakkuja leipurilta. Kaupunkilaiset ovat käyneet myös saunassa ja saaneet paidat ja kaulukset Tannerilta.

Naiset taas ovat niin kuin sorvattuja puunukkeja, uusine kureliiveineen. Ja ankarasti se puristaa sivistys jaloissakin, että Jussi vaan saisi hyvän käsityksen ja naurahtaisi tuon hymyilyn, jonka seurauksia ei voi purata. Näin siis kaikki on valmista ottamaan vastaan Jussinpäivän. (Kulkuri 1914)

Vakkajuhlaa ja Ukon juhlaa

Juhannuksen vieton historia ulottuu aina pakanalliselle ajalle asti ja joskus muinoin tämä juhla tunnettiin nimellä vakkajuhla. Itä-Suomessa juhannusta vietettiin säänjumala Ukon juhlana.

Kesän valoisimpana aikana vietetyn juhlan avulla pyrittiin varmistamaan sekä hyvät sadot että ihmisten ja karjan hedelmällisyys. Vielä 1800-luvulla ortodoksit Etelä-Karjalassa kutsuivat juhannusta Ukon juhlaksi. Ukon juhlaa vietettiin veden äärellä ja ukon kunniaksi kallisteltiin "Ukon maljoja", joiden sisältönä oli juhlan kunniaksi pantu olut.

Kun on juhannus - Sakari Topelius

"Juhannuksena on vihantaa ja valoisaa elää maan päällä. Silloin kaikki linnut laulavat, silloin kaikki puut viheriöitsevät ja aurinko sukeltaa järveen sil'aikaa, kun kukko pikimältään ummistaa silmänsä orrella, ja nousee taaskin, ennenkuin kukko edes on ennättänyt saada sukat jalkaansa.

Suomi on niin suuri maa, että pohjoisissa osissa on kesä paljon valoisampi ja talvi paljon pimeämpi kuin eteläisemmissä seuduissa. Sen vaikuttaa maan erilainen etäisyys päiväntasaajasta, josta saa oppia maantieteessä.

Turussa, Helsingissä ja Viipurissa täytyy sytyttää kynttilä juhannus-yönä, jos tahtoo lukea, ja jos taivas sattuu olemaan pilvessä. Mutta Oulussa voi kolmen kuukauden kuluessa lukea kirjaa läpi koko yön ilman kynttilää, jos olisi kuinkakin pilvistä.

Juhannus-aattona on poikien tapana olla niityllä pallosilla, ja tytöt leikkivät ja tanssivat. Ne, joilla on varaa, saavat tippaleipiä, rinkeliä ja mettä, ja köyhät lapset saavat sitä vaan katsella, ell’ei joku jaa osaansa heidän kanssansa. Yöllä palaa korkeilla paikoilla tuli, jota Suomessa nimitetään kokoksi ja muutamilla seuduilla Ruotsissa Balderin rovioksi, ja tuli merkitsee, että kaikki ihmiset iloitsevat valon ajasta."

Näin luonnehti juhlapäiviä Juhani Aho

Pääsiäinen. Pitkässäperjantaissa on jotain alakuloista, harmaata ja ikävää. Pääsiäinen on jo iloisempi, samalla kuin sitä kuvaa leveys.

Helluntai. Helluntai tekee keveän, kirkkaan vaikutuksen, se on kuin läpikuultavan puhdasta lasia, jonka läpi näkee kauvas valoisan kesän maailmaan.

Juhannus. Juhannus on hentoinen ja hieno, niin hieno, että pelkää sen käsistään haihtuvan, niinkuin se haihtuukin, sillä siitä pitäenhän alkavat päivät lyhetä ja yöt pitenevät.

Joulu. Mutta joulujuhla on jykevä juhla. Aina kun muistuu mieleeni joulu, seuraa sitä tunne jostain, joka on tanakkaa ja tukevatekoista.
Counter